Ruokakulttuurin professorina Helsingin yliopistossa aloittava Johanna Mäkelä on ilahtunut siitä, että myös nuoremmat keittiömestarit ja kokit ovat ammentaneet perinteisestä suomalaisesta ruokakulttuurista ideoita ja tehneet niistä keittiöissään omia, tähän aikaan sopivia tulkintojaan.

Ruokakulttuurin professuuri perustettiin lahjoitusvaroin Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Rahoittajia on viitisenkymmentä: säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä.

Yliopiston kanslerin professoriksi nimittämä valtiotieteiden tohtori, dosentti Johanna Mäkelä on toiminut Kuluttajatutkimuskeskuksessa kymmenen vuotta tutkimuspäällikkönä. Hänen tutkimusalueenaan ovat olleet ruoka- ja kulutussosiologia, ateriat, syömisen tyylit ja käytännöt, ruuankulutuksen muutokset ja tulevaisuus, kestävä ruokavalio ja elintarvikeketjun vastuullisuus. Mäkelän tausta antaakin hyvän pohjan professuurin hoitamiselle. Hän aloittaa uudessa tehtävässään 15. helmikuuta.

– Olen aina vierastanut keskustelua, jonka mukaan Suomessa ei olisi lainkaan ruokakulttuuria. Se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Meidän ruokakulttuurimme on omanlaisensa, joka viime aikoina on ollut kovassa nosteessa, Mäkelä sanoo.

Hän uskoo, että nyt on jo laajemminkin hyväksytty ja tunnustettu se, että ruoka on oikeasti osa kulttuuria.

– En tarkoita, etteikö se olisi ollut aikaisemminkin, mutta nyt ajatus siitä tuntuu selvältä ja luontevalta

– Varsinkin viime aikoina aihetta on lähestytty korostamalla suomalaisten raaka-aineiden ainutkertaisuutta. Perinteisten ruokien tämän ajan tulkinnat osoittavat juuri tätä myönteistä vapautumista, hän sanoo ja toteaa, ettei ruokakulttuurilla ole tulevaisuutta, jos tekijöillä ei olisi ymmärrystä ja suhdetta menneisyyteen.

Hyödynnettävää tietoa

Professuuri tulee hyödyntämään alaa uudella tutkimustiedolla.

– Pidän suurena mahdollisuutena sitä, että professuuri sijaitsee tiedekunnassa, joka on monitieteellinen. Tutkimuksen näkökulmasta ajateltuna pystymme käyttämään tutkijantaitoja mahdollisimman monipuolisesti hyödyksi. Ruoka, syöminen ja ruokakulttuuri ovat niin moniulotteisia ilmiöitä, ettei siihen riitä vain yksi tieteenala, Mäkelä sanoo.

Hän on suunnitellut myös, miten esimerkiksi opetuksen alalla voitaisiin tehdä yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa.

– Ruoan valmistukseen liittyvää opetusta tehdään monenlaisissa oppilaitoksissa ja siksi tulevaisuuden suunnittelussa pitää pohtia minkälainen yhteistyö hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Lisäksi on kiinnostavaa, miten erilaisissa keittiöissä ihmisten ammattitaitoa pidetään yllä.

– Joskus olen miettinyt sitäkin, kuinka paljon kivempaa ihmisistä olisi valmistaa ruokaa kuin lämmittää ja laittaa se tarjolle. Ammattitaitoon ja ammattiylpeyteen liittyvät asiat koen tärkeiksi.

Mäkelä mainitsee yhdeksi merkittäväksi tehtäväkseen aidon verkottumisen ja sen avulla erilaisten toimintaympäristöjen ymmärtämisen.

– Yliopistojärjestelmä sisältää sen ajatuksen, että pitää saada aikaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Norsunluutornit kaatukoot, hän julistaa.

Itse hän sanoo hakevansa tasapainoa tutkimuksen, opetuksen ja vuorovaikutuksen välillä. Työhön kuuluu myös aktiivinen osallistuminen.