Alvar Aallon mukaan nimettyä elämän eliksiiriä

Parin tunnin päässä Madridista pohjoiseen virtaa Duero-joki, mikä tarjoaa mainiot puitteet viininviljelyyn. Päärypäle on kuumaa hyvin kestävä Tempranillo, tai sen klooni Tinto Fino, joka on sopeutunut ajan mukana ilmastoon ja monipuoliseen maaperään.

Nykyään jokilaaksossa toimii yhteensä 53 viinitilaa, ja vanhimmat viinikellarit ovat peräisin jo keskiajalta. Arvostetun alueen viinit kuuluvat tätä nykyä maailman parhaisiin, kuten esimerkiksi Aalto-viinitilan 2012-vuosikerta, jonka Wine Spectator -lehti listasi maailman kuudenneksi parhaaksi viiniksi vuonna 2015.

Vierailin tilalla ja tietysti ensimmäinen kysymykseni koski meitä suomalaisia puhuttelevaa nimeä. Kyllä, Aalto valittiin nimeksi Alvar Aallon mukaan. Viinintekijä Mariano Garcia ja toinen perustaja Javier Zaccagnini halusivat nimen, joka toimii kansainvälisesti ja synnyttää laatumielikuvia. Suurina arkkitehtuurin ihailijoina he päätyivät Aaltoon. Ei mikään ihme, itsekin olen miettinyt, olisiko Alvar Aalto ollut yhtä menestynyt ja tunnettu jos hänen nimi olisi ollut vaikka Martti Hämäläinen...

Viininteko aloitettiin tilalla vuonna 1999. Arkkitehtonisesti moderni viinitilarakennus valmistui vuonna 2005. Rypäleet kerätään käsin yhdeksän eri kylän palstoilta pitkin poikin Riberaa. Vanhat köynnökset, vaihteleva terroir ja kuuma ilmasto varmistavat paksukuoristen rypäleiden kypsymisen intensiivisiksi. Garcian filosofian mukaisesti viinintekijä antaakin luonnon valmistaa viinin mahdollisimman itsenäisesti, ilman suuria temppuja ennen pullotusta. Garcia ehti tehdä viiniä Vega Sicilialla jo 30 vuotta, joten hän on yksi kokeneimmista koko alueella. Vega Sicilia on tehnyt laatuviiniä alueella jo 1900-luvun alusta, ja nykyään pullojen hinnat alkavat sadan euron tienoilta.   

Aalto-tila valmistaa vain kahta eri viiniä. Peruspullote, joka kypsyy noin 20 kuukautta tammitynnyreissä, valmistetaan joka vuosi jos vain rypäleet ovat kypsyneet kunnolla. Vuosituotanto 250 000 pulloa. Aalto PS, premiumpullote, pyritään tekemään 7–8 kertaa vuosikymmenessä. Rypäleet kerätään vain tietyiltä alueilta, Pagos Selecionados, vain sellaisina vuosina joina ne ovat kypsyneet erityisen mainiosti.

Malolaktinen käyminen tapahtuu uusissa tynnyreissä, minkä jälkeen viini kypsyy vielä 24 kuukautta uudessa ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto 10 000 pulloa. Työntekijät työskentelevät kello 8–15 ilman siestaa. Huippumodernin tilan hälytysjärjestelmä menee automaattisesti 15.30 päälle, mikä viimeistään ajaa ihmiset pois, kuten meidät viinejä maistellessamme.

Pääsin maistamaan käydessäni 2013 ja 2014 -vuosikertoja. Ei moitittavaa, joskin vuosien välissä oli yllättävän paljonkin eroja. Tumman rubiininvärinen, punaisia ja tummia marjoja, lakritsaa, tupakkaa, pehmeät tanniinit. Pitkä jälkimaku. Mehevä viini esimerkiksi alueen perinneruoan, paahdetun lampaankoiven kanssa.

Vanhemmat vuosikerrat, kuten -12, on loppuunmyyty, osittain varmaan jo loppuunjuotukin, vaikka viinit kestäisivät hyvin säilytystäkin. Paras asiakas on kuulemma Sveitsi. Huippumoderniin päärakennukseen rakennettiin viime vuonna muutama vierashuone ja ravintola. Minulle jäi vielä epäselväksi miten asiakkaaksi pääsee, mutta ehkä se onnistuu kun vain kysyy.

Alueella on suhteellisen helppo navigoida Valladolidin ja Penafelin välillä. Lyhyiden välimatkojen sisällä eteen tupsahtaa toinen toistaan tutumpia nimiä, kuten Protos, Nexus, Mauro, Pesquera, Pingus ja Emilio Moro. Penafelin kylän huipulla sijaitsevassa linnassa toimii viinimuseo, jossa pääsee alueen tuotteita maistelemaankin. Jos viinit kiinnostavat, saa jokilaaksossa helposti ainakin 3–5 päivää vietettyä. Turismia ei ole vielä ainakaan samalla lailla kuten esimerkiksi Toscanassa, mutta kyllä yöpymispaikkoja ja ruokaa löytyy eri lompakoille tyydyttävästi.