Hyönteisruokaa ravintoloissa?

Osallistuin tutkimukseen, jossa käsiteltiin hyönteisruokaa tulevaisuuden vaihtoehtona lihalle, ja se sai minut pohdiskelemaan aihetta nimenomaan ravintolapuolella. Tällä hetkellähän Suomessa hyönteisiä ei lainsäädännön mukaan myydä ruoaksi, mutta asia on EU:ssa mietinnän alla.

Jos hyönteiset sallittaisiin lain mukaan ihmisruoaksi, voi siitä kehitellä erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Kun itse pohdin, miksi tunnen vastemielisyyttä hyönteisruokaa kohtaan, vaikka ilolla syön esimerkiksi äyriäisiä ja lieroja, esiin tulee kaksi syytä. Toinen pohjaa kulttuuritaustaan ja toinen tietoon.

Hyönteistensyönti on vahvasti kulttuurista ympäri maailmaa. Kun se Euroopassa on monelle lähinnä outoa ja ällöä, niin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa hyönteissyönti on kulttuurisesti tuttua.

Suomessahan voi ajatella, että koska meidän ”hyönteiskautemme” on kohtuullisen lyhyt, se on varmaan yksi syy, miksi hyönteisiä ei ole liiemmin syöty. Mielenkiintoista nimittäin on, että 1800-luvun loppupuolella tapahtuneiden nälänhätien aikanakaan ei hyönteisistä ruokana löydy juuri merkintöjä, mutta tämä johtuu osaltaan siitä, että pahimmat nälänhätäajat olivat talvella ja keväällä, jolloin hyönteisiä ei niinkään esiinny.

Suomessa hyönteisruoka ei siis ole  ollut tuttua ihmisille viime aikoja lukuun ottamatta. Mutta eipä ole ruokalistoiltamme löynyt kovin kauan monia muitakaan, nyt jo yleisesti tunnettuja ruokia. Jos miettii, mihin tätä hyönteisruuan tulevaisuutta voisi verrata, niin hyvä esimerkki ovat vaikka etanat, jotka ovat Suomessa hyvin nuorta ruokaa ravintolassa. Voisiko tätä verrata hyönteisruokaan? Onhan etanoitakin toisissa kulttuureissa syöty jo pitkään, ja ensimmäinen etanareseptikin on vuodelta 1390.

Suomessa etanoiden syönti on hyvin nuori asia, ja olisi kiintoisaa tutkia esimerkiksi vanhojen ruokalistojen kautta, koska etanat ovat ilmestyneet ravintoloihin. Etanahan on koettu usein ällöttäväksi, sehän on limainen ja syö mitä vaan, mutta silti valkosipuli- tai gorgonzola-etanapannu on herkkua jo monessa ketjuravintolassakin ympäri Suomea. Voisiko samanlaisen kehityksen katsoa koskevan myös hyönteisruokaa ravintolassa?

Toinen asia ruokana käytettävissä hyönteisissä on tietysti niiden tarkempi kategorisointi. Hyönteisethän ovat yleiskategoria, jonka alla on lukematon määrä eri lajeja. Kun puhutaan hyönteisistä, on sama kun vain puhuttaisiin eläinruoasta. Mutta eihän ravintolassa syödä vain eläintä, vaan laji on spesifioitu, eikö näin? Syödään kanaa, possua tai vaikka kania.

Jos siis halutaan tulevaisuudessa, että hyönteiset lisääntyisivät ruokana, nekin täytyy kategorisoida tarkemmin. Onhan siis useita lajeja hyönteisiä, joita ei käytetä ruokakäyttöön samalla lailla kuin on osa eläinlajeja, joita ei syystä tai toisesta käytetä ruokana.  Jos laajemmalti puhuttaisiin hyönteisistä niin kuin eläimistä ruokakäytössä, niin eri lajit tulisivat tutuiksi ja ehkä helpommin lähestyttäväksi?  

Hyvä esimerkki on hyönteiskokki Topi Kaireniuksen kertoma helppo resepti happoisista muurahaisista cheddar-juuston kanssa. Useat meistähän (tai minä ainakin) on pienenä maistanut muurahaista, jonka happoinen maku on miellyttävä. Näin tähän tiettyyn hyönteiseen liittyy jo paljon yksityiskohtaisempi tieto kuin ”hyönteiset cheddar-juuston kera”.

Itse uskon, että (jos hyönteiset saadaan hyväksyttyä ruoaksi), nimenomaan ravintolaruoka olisi se, joka levittää hyönteistrendiä suuren yleisön keskuuteen. Volyymituotteita toki saadaan tehtyä erilaisista hyönteismassoista tai -jauheista vaikka nyhtökauran tapaan, mutta hyönteisen näköinen hyönteisruoka vaatii ravintolatutustumisen. Ihan samalla lailla kuin etanatkin silloin ennen. Ties vaikka tulevaisuudessa meillä on myös hyönteispannut rapsakoiksi gratinoituja sirkkoja varten.

 

Kirjoittaja on artikkelia varten keskustellut Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen sekä hyönteisruuasta pro gradu-työtä tekevän Sami Lähteen kanssa. Katso Topin sivut: https://www.facebook.com/hyonteiskokki/

Anikó Lehtinen on vapaa olutkirjailija ja juoma-asiantuntija, joka kirjoittaa ruokajuttuja ja väitöskirjaa. Anikó luennoi oluesta, rakastaa ravintoloita ja hyvää kahvia sekä yrittää ehtiä oluentekoon vapaa-aikanaan.