Työnjaon ryhtiliike

Syksy on uusien rekrytointien aikaa. Nyt on oiva hetki miettiä, voiko vastuuta omalla työpaikalla jakaa siten, että se tukee koko työnyhteisön motivaatiota ja jaksamista.

Olipa kerran ravintolapäällikkö, jolle annettiin vapaat kädet.

– Luotan sinuun! Hallitse valtakuntaasi niin että alaisesi, asiakkaasi ja liiketoimintasi kukoistavat, sanoi työnantaja.

Ravintolapäällikkö otti vastuun kiitollisena vastaan ja ajatteli mielessään: teen kaiken niin hyvin kuin osaan. Hän kilpailutti työterveyshuollon, haki tupakkaluvat, palkkasi henkilökunnan, tilasi tuotteet, maistoi viinit, markkinoi, neuvotteli taloyhtiön kanssa, tapasi yhteistyökumppaneita, hauskuutti kanta-asiakkaita, teki viihdeohjelmasuunnitelmat ja kiikutti käteiset yösäilöön. Hyvin se menee, toivoi ravintolapäällikkö. Hyvin se menee, kehaisi työnantaja.

Kun flunssa iski, ravintolapäällikkö erehtyi äksyilemään viattomalle asiakkaalle. Kesäloman lähestyessä kylmä hiki nousi otsalle: kuka tekee työni, kun minä olen ainoa, joka sen osaa tehdä?

Tämän tositapahtumiin perustuvan tarinan päähenkilö panttaa tietämystään ja osaamistaan. Miksi niin? Ehkäpä ravintolapäällikkö halusi säästää kollegojaan ylimääräisiltä töiltä. Kenties hän koki suoriutuvansa surkeasti yksityiselämässään ja kompensoi ylisuorittamalla töissä. Ehkä hän aliarvioi muiden kantokykyä ja kuvitteli olevansa itse kaikkivoipa. Oli syy mikä vain, työn jälki kärsi.

Usein esitetty väittämä siitä, että kukaan ei ole korvaamaton, on ravintola-alalla aivan erityisen tosi. Täydellisyyttä hipova ravintolaelämys on sosiaalisten taitojen, tilannetajun, rytmityksen, makuyhdistelmien, raaka-aineiden, tekniikan ja hygienian harmoniaa, muutaman asian mainitakseni. On epärealistista kuvitella, että yksi ihminen voisi loistaa tasalaatuisesti kaikilla osa-alueilla päivästä toiseen. Ja miksi pitäisikäään? Se tunne, kun on selvinnyt oikein tiukkatahtisesta serviisistä kollegaa auttaen ja apua saaden, lukeutuu työelämän tähtihetkiin. Vastavuoroisuus on parhainta henkistä pääomaa muuallakin kuin yksityiselämässä.

Tarinamme ravintolapäällikkö sai työnantajaltaan neuvon: mieti, mitkä ovat niitä asioita, jotka juuri sinä osaat parhaiten – delegoi loput muille. Jaa osaamistasi, älä hamstraa! Sitten työnantaja lisäsi silmäänsä vinkaten: voisiko jopa olla, että joku toinen voi hoitaa työtehtävän eri tavalla ja paremmin kuin sinä?

Ravintolapäällikkö siirtyi ennen pitkään tiskin toiselle puolelle kirjoittamaan alasta, mutta vielä vuosienkin jälkeen hän tuli erityisen iloiseksi seuratessaan saumattomasti yhteen pelaavia ravintola-ammattilaisia.

Syksy on uusien rekrytointien aikaa. Nyt on oiva hetki miettiä, voiko vastuuta omalla työpaikalla jakaa siten, että se tukee koko työnyhteisön motivaatiota ja jaksamista. Lopputulos näkyy ennen pitkää lautasella.