Ammatillisen koulutuksen reformi ja työssäoppiminen

Työpaikoilla tapahtuva opiskelu ja oppiminen muuttuvat merkittävästi vuonna 2018 niin sanotun reformin myötä. Jatkossa työnantajan on otettava enemmän vastuuta opiskelijan ohjaamisesta ja ammattiin oppimisesta.

Reformin myötä monella paikkakunnalla työssäoppimisen määrä lisääntyy – työelämään mennään vähäisemmillä taidoilla oppimaan ja kasvamaan.

Keskityn tässä kirjoituksessa nuoriin, vaikka reformin myötä myös aikuisopiskelijat kuuluvat tämän muutoksen piiriin.

Useimmat työnantajat haluavat työssäoppimista lisättävän ja nyt näin on heidän tahdostaan käymässä. Muutoksen myötä jokainen opiskelija kulkee omia yksilöllisiä polkujaan ja opiskelijan jokapäiväinen läsnäolo työssäoppimisen aikana työpaikalla lienee historiaa. Onko työelämä tähän valmis? Onko työpaikolla resursseja kasvattamiseen, ohjaamiseen, nuoren kohtaamiseen ja erilaisten opintopolkujen kulkemisen hyväksymiseen? Pitääkö kaikkien työnantajien hyväksyä näin merkittävä muutos? Paljon on avoimia kysymyksiä ja vastauksia saataneen aikanaan.

Työn tekeminen ja alan vaatimustaso ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet merkittävästi. Kölvit ja nisset katosivat jo 90-luvun laman myötä. Nuoria ja vastavalmistuneita ei enää palkata kasvamaan yrityksiin aputöiden kautta, vaan yritykset kaipaavat ruotuun kokeneita tekijöitä. Liian moni nuori kokee, että ei pärjää tai työ on liian vaativaa orastaviin taitoihin nähden. Valitettavan usein nuorten vähäinenkin kiinnostus alaan tapetaan liian kovalla työtahdilla, jopa työssäoppimisen alkutaipaleella. Aikaa kasvulle ei ole ja pahimmillaan nuoresta halutaan vain auttavia käsiä kiireiseen arkeen. Tutkinnon tavoitteet ja työpaikan tavoitteet eivät aina kohtaa. Kohtelu työpaikoilla voi olla jopa tylyä ja ohjeistaminen ylimalkaista tai sitä ei ole ensinkään - ei niin motivoiva oppimisympäristö.

On syytä miettiä, miksi ravintola-alan oppilaitoksesta valmistuvat ovat yhä enemmän kiinnostuneita kaupanalan työpaikoista ja miksi ravintola-alan työt eivät innosta? Se mikä toimi 90-luvulla tai 2000-luvun alkutaipaleella, ei toimi enää. Nuoret ajattelevat ja käyttäytyvät tänä päivänä eri tavalla, onneksi. Tähän huutoon on vastattava. Ne työpaikat, joissa nuoriin opiskelijoihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti ja asiallisesti voittavat. Vaikka ohjaaminen sitoo resursseja, eivät opiskelijat ole paikkaamassa työvoimapulaa. He ovat työpaikalla opiskelemassa tavoitteiden mukaisesti. Parhaimmillaan huolellisesti perehdytetyt opiskelijat ovat suurena apuna työyhteisössä ja työntekijöille jää enemmän aikaa ohjaamiseen ja nuorelle jää aikaa oppimiseen - molemmat voittavat. Positiiviset muistot säilyvät nuoren mielessä, kun valmistumisen jälkeen töitä etsitään. Onneksi suurimmassa osassa työyhteisöjä tämä on ymmärretty.

Liian moni nuori jättää alan opinnot kesken ja yhtenä syynä (monen muun syyn ohella) on alan raadollisuus ja liian jyrkkä kontrasti koulumaailmasta työelämään. 17-vuotias on käytännössä lapsi, jota ei pidä kohdella aikuisena tai ammattilaisena, vaikka hän siltä voi ulkoisesti näyttää. Monelle ensikosketus työelämään on ensimmäinen työssäoppimisjakso. Miten se toteutetaan sinun työyhteisössäsi? Nouseeko työssäoppijan peukku ylös vai painuuko se alas kokemuksen jälkeen?

Alan tulevaisuus on nuorissa. Kohtaa nuori oikein, jos haluat itse tulevaisuudessa käydä ravintolassa syömässä ja saamassa asiantuntevaa palvelua.

Kirjoittaja on helsinkiläinen ruokatuotannon lehtori ja yrittäjä.