Olut! vie mehevälle retkelle kotimaisen craft beerin maailmaan

Mikko Salmi ponnisti vuosi sitten ulos pitkään työstämänsä olutkirjan, mutta seuraavaa teosta ei tarvinnut odotella. Kotimaisten pienpanimoiden parhaimmistoa esittelevä Olut! pingahti ulos vajaassa vuodessa.

Mikko Salmi.

Monitaituri Mikko Salmi sekä panee olutta että puhuu siitä. Lisäksi hän osaa kirjoittaa vetävästi ja asiallisesti. Salmi hallitsee aiheen suvereenisti – ehkä parhaiten koko maassa!

Olut!-kirjan taustatyöt on tehty huolella. Salmi on valikoinut esiteltäväksi panimot, joiden tuotteiden laatuun voi luottaa ja jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä sadan suomalaisen pienpanimon joukossa. Mukana on niin ensimmäisen pienpanimoaallon tekijöitä, kuten Teerenpeli, Plevna ja Laitila, joilla on jo täyttynyt 20 vuoden rajapyykki, kuin myös toisen aallon somepioneeri Fiskarsin Panimo ja melko tuoreita, vain muutaman vuoden ikäisiä kaupallisia toimijoita, kuten CoolHead Brew, Maistila ja Ohrana.

Panimoiden tarinat avautuvat hyvin henkilökohtaisesti oluentekijöiden minä-muotoisen kerronnan kautta. Persoonan kautta kertominen on kirjalle sekä etu että haitta. Tuntuu kuin pääsisi mestarien pään sisälle, kun Salmen kysymyksenasettelu johdattaa heidät pohtimaan hyvinkin syvällisesti tekemisiään ja valintojaan. Vaikka tunnen likimain kaikki henkilöt, opin uutta heidän urastaan ja tavastaan tehdä työtä ja olutta. Osa tarinoista tosin kerrotaan perinteisemmin haastatellen, silloin ei synny aivan yhtä intiimiä tunnelmaa.

Bryggeri Helsingin kohdalla käy niin, että kirjassa esiintyvä Mathias Hüffner ei ole enää panimossa tekemässä valintoja. Myös Markku Pulliainen on ehtinyt lähteä Malmgårdin Panimosta. Hiisi-panimon kohdalla iskee sisäpiirin vitsaus: missään ei kerrota, kuka on kertojaminä. Ei voi olettaa, että jokainen lukija tunnistaisi kuvasta Tatu Hiitolan. Kustantaja voisi hippusen avittaa kirjailijaa, ettei sattuisi tällaisia kömmähdyksiä.

Craft beer – mitä se on?

Salmi pohjustaa panimoesittelyitä pienellä katsauksella siihen, missä mennään suomalaisessa pienpanimoskenessä nyt. Hän haastattelee muutamia alan konkareita ja heittää sekaan omaan pitkään kokemukseensa perustuvaa tietoa. Hän keittelee sopan, jossa kyseenalaistetaan, tietävätkö kuluttajat mitä craft beer on, tai tietääkö kukaan. Siihen haetaan vastausta tarinoiden edetessä.

Monelle perinteitä kunnioittavalle tekijälle craft on vieras termi. Pienpanimo-olut sopii kuvaamaan Maistilan tuotteita, samoin Plevnan, jos tekijöiltä kysytään.

Ihan kaikkien kanssa ei sukelleta yhtä syviin vesiin kuin Plevnan Sam Viitaniemen stoorissa. Boris Orlolta oppinsa saanut Viitaniemi toteaa, että laatu on ykkönen. ”Kaupoissa on tällä hetkellä semmoista scheissea että, on siellä hyviäkin, mutta niitä huonoja ei sais olla yhtään. Koska se koskee koko alaa ja osuu omaan nilkkaan - meidän kaikkien nilkkaan –  ja luottamus häviää.”

Jokaiseen panimoesittelyyn liittyy Salmen syljen kielelle tuovat arviot tuotteista. Salmi tiivistää oluiden olemuksen viiteen kuuteen lauseeseen ja naulaa jokaisen arvion nasevasti. Fiskarsin Panimon Funky Luomusta hän povaa kotimaista klassikkoa. Eräskin tuusulalainen NEIPA on Salmen sanoin tällainen: ”Sakea, tiivis ja lihaisa olut, jossa humalan paino on vahva". Upeita oluita löytyy Suomesta paljon, ja se on hienoa!

Mahtava kattaus

Kirjaa selaillessa melkein hämmentyy, miten mainion kattauksen Salmi onkaan saanut aikaan. Uutta ja vanhaa, perinteitä ja tuoretta otetta. On ”kaikki” Suomen pienpanijat kouluttanut Tuomas Markkula, nykyinen Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtaja, ja on sellaisesta olutkaupungista kuin Oulu peräti kaksi panimoa. 

Tämän kirjan luettuasi tiedät, mikä innostaa ketäkin oluenpanijaa. On saksalaisen olutkulttuurin nimiin vannovia, belgialaisten hiivojen ystäviä ja tietysti jenkkimeiningin faneja. Taustojen tunteminen auttaa ymmärtämään vähän paremmin, mitä tekijät ovat oluillaan tavoitelleet ja miten niistä parhaiten voisi nauttia.

Taustojen avaajana Salmi on omimmillaan: kirjassa on mukana monta panimoa, joiden laitteilla hän on keittänyt tai keittää parhaimmillaan – tai jotka hän on auttanut pystyttämään. Yksi erikoisimpia uusia panimoitamme on Takatalo & Tompuri, ja sen tarinaa Mikko Salmi täydentää omakohtaisilla muistoillaan reilun kolmen vuoden takaa. Mikä tarina se onkaan, rehupuntit tosissaan asialla!

22 tällaista tarinaa jaksaa lukea helposti, ja kirja suorastaan huutaa jatko-osia. Niitä voisi tehdä vaikka neljä, jos kaikki nykyiset panimot pysyvät pystyssä ja tekevät kunnollista työtä.

Kirjoittaja on vapaa olut- ja ruokatoimittaja.