Suomen Paras Olut 2017 -kilpailussa palkitut voittajat juhlivat menestystä.
Suomen Paras Olut 2017 -kilpailussa palkitut voittajat juhlivat menestystä.

Aidoissa olutkilpailuissa seulotaan jyvät akanoista

Meneillään olevan olutbuumin sivutuotteena erilaisten kilpailujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, eivätkä edes alaa läheltä seuraavat asiantuntijat meinaa pysyä niistä kartalla. Kuluttajan kannalta olisi kuitenkin tärkeää tietää, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla.

Alkoholikilpailut voidaan jakaa karkeasti laatukilpailuihin ja eri tuotteita vertaileviin niin sanottuihin aitoihin kilpailuihin.

Laatukilpailuita ovat esimerkiksi International Wine and Spirits Competition (IWSC), International Wine Challenge (IWC) ja Decanter World Wine Awards (DWWA). Yhteistä näille on, että jokaisessa sarjassa jaetaan kymmeniä tai jopa satoja mitaleja, sillä palkitsemisperusteena on sijoittuminen johonkin laatuhaarukkaan yleensä sadan pisteen asteikolla.

Koska skaalat kilpailuissa vaihtelevat suuresti, ilmiö on johtanut siihen, että palkintolistan terävimpään kärkeen on syntynyt ylikategorioita: platinaa, tuplakultaa, grand goldia, mastersia ja niin edelleen.

Tavatonta ei ole sekään, että tiettyihin kilpailuihin mukaan ilmoitetut tuotteet saavat kaikki jonkin värisen mitalin, joskus useampiakin.

Kun perataan esimerkiksi World Spirits Awards -kilpailun palkintokaappia, selviää että kilpailussa oli eri sarjoissa mukana kaikkiaan 485 tuotetta ja näille jaettiin yhteensä 505 mitalia. Vain viisi tuotetta jäi mitalisijojen ulkopuolelle ja samalla vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä.

Aidoissa kilpailuissa taas eri tuotteita vertaillaan rinnakkain ja palkitaan kussakin sarjassa yleensä kolme parasta alkoholijuomaa kulta-, hopea- ja pronssimitalein. Lisäksi usein valitaan vielä sarjavoittajien väliltä eniten tuomaristoa miellyttänyt tuote, joka sitten nimetään koko kilpailun voittajaksi kuten Champion Beer of Britain tai Suomen Paras Olut.

Pikatie näkyvälle markkinapaikalle

Kilpailujen sekamelskassa ongelmaksi tulee, että etenkin kuluttajilla laatukilpailut ja aidot kilpailut menevät helposti sekaisin. Lisäksi tuotteiden markkinoinnissa käytetään tarkoituksella urheilukilpailuista tuttua sanastoa, jolloin kuluttajat eivät osaa epäillä, että samassa kategoriassa olisi jaettu vaikka 20 kultamitalia.

Kun systeemin tietää, se ei enää herätäkään luottamusta.

– Nämä kilpailut tunnistaa myös siitä, että on äärimmäisen vaikeaa löytää netistä virallista tuloslistaa, sanoo Robert Kubala Mathildedalin kyläpani­mosta.

Aidoissa kilpailuissa eri tuotteita vertaillaan rinnakkain ja palkitaan kussakin sarjassa yleensä kolme parasta alkoholijuomaa kulta-, hopea- ja pronssimitalein.

Kilpailut kuluttajan ja ammattilaisen apuna

Laatukilpailut voivat kuitenkin olla hyviä työkaluja juomien tuotekehitykseen, koska niissä myönnetyt mitalit kertovat nimenomaan juomien senhetkisestä laadusta. Mitä tunnetumpi ja arvostetumpi laatukilpailu on kyseessä, sitä paremmin siitä saadut mitalit auttavat myös kuluttajaa valintatilanteissa.

Etenkin asiakaspalvelutilanteissa meriitit aidoista kilpailuista tarjoavat huomattavasti paremmat lähtökohdat sekä kuluttajalle juoman valintaan että ammattilaiselle sen suositteluun.

Toki silloinkin pitää ensin varmistua kilpailun luotettavuudesta, eikä se ole aina helppoa. Kotimaisista kilpailuista ainakin Vuoden olut ja Suomen Paras Olut -kilpailujen luottamuspääoma on hyvä.

EBCU:n eli Euroopan oluenkuluttajien liiton antama auktorisointi on myös tunnustus siitä, että kilpailu on ammattitaitoisesti järjestetty ja sillä on uskottava status. Maailmassa toki vain pieni määrä kilpailuista on saanut EBCU:n laatutakuun. Niistä tunnetuimmat ovat European Beer Star ja World Beer Cup.

– Euroopan ja Suomen näkökulmasta vakavasti otettavia olutkilpailuja ovat SPO:n lisäksi European Beer Star ja globaalisti World Beer Cup. Kaikki muut ovat sisäsiittoista hömppää, toteaa erään tunnetun ja paljon palkintoja saaneen pienpanimon johtaja.

EBCU:n auktorisoimat olutkilpailut

European Beer Star on vuodesta 2004 järjestetty kilpailu eurooppalaista alkuperää oleville oluille. Kilpailussa arvioidaan oluita 60 eri sarjassa. Osallistumiselle ei ole maantieteellisiä rajoituksia, kunhan vaan mukaan ilmoitettu olut edustaa jotain eurooppalaista tyyliä.

World Beer Cup -kilpailun järjestää yhdysvaltalainen Brewers Association. Kilpailua ei pidä sekoittaa World Beer Championships-, World Beer Awards- tai World Beer Challenge -kilpailuihin. Tämä erittäin arvostettu kilpailu järjestetään joka toinen vuosi ja siinä on yli 90 sarjaa, joista kaikista palkitaan kolme parasta olutta. Tänä vuonna Laitilan Imperiaali Stout voitti kultaa englantilaistyylisten imperial stoutien sarjassa. Tätä ennen paras suomalaismenestys oli Sinebrychoffin Light Beerin hopeamitali gluteiinittomien oluiden sarjassa vuonna 2008.

Birra dell'Anno -kilpailun takaa löytyy italialainen pienpanimojärjestö Unionbirrai. Eri kilpasarjoja on yhteensä 37.

Brussels Beer Challenge järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2012 ja se on, monien yllätykseksi, ensimmäinen ammattimainen olutkilpailu Belgiassa. Tänä vuonna kilpailu järjestetään marraskuun alussa. Viime vuonna mukana oli eri 59 kategoriaa, ja kansainvälisessä tuomaristossa istui myös Suomen Pekka Kääriäinen. Mitaleitakin saatiin, kun Flying Dutchmanin oluet voittivat kultaa ja kaksi pronssia sekä Ruosniemen Panimon Arkkitehti-olut sarjassaan hopeaa.

Dutch Beer Challenge on kansallinen kilpailu, joka järjestettiin viime maaliskuussa vasta neljättä kertaa. Mukana oli 397 olutta 67 panimolta. Alankomaiden parhaaksi olueksi valittiin Bronchorster Nightporter.

Austrian Beer Challenge on itävaltalaisen oluenkuluttajien etujärjestön järjestämä kansallinen kilpailu. Samassa yhteydessä pidetään myös suosittu kotiolutkilpailu.

Tuomarointi käynnissä. Vasemmalla olutseura-aktiivi André Brunnsberg,  joka istuu myös Euroopan oluenkuluttajien liiton (EBCU) hallituksessa.
Tuomarointi käynnissä. Vasemmalla olutseura-aktiivi André Brunnsberg, joka istuu myös Euroopan oluenkuluttajien liiton (EBCU) hallituksessa.
Mika Oksanen (Donut Island Brewing) ja Tatu Hiitola (Panimo Hiisi).
Mika Oksanen (Donut Island Brewing) ja Tatu Hiitola (Panimo Hiisi).

SPO syntyi tarpeeseen

Suomen Paras Olut -kilpailu syntyi tarpeesta löytää kilpailumalli, jossa sekä isojen että pienten panimoiden tuotteet pääsevät tasa-arvoisina kilpailemaan toisiaan vastaan. Kilpailun oikeudet omistaa ja niitä hallinnoi Suomalainen olut ry, Panimoliiton ja Pienpanimoliiton yhdessä perustama rekisteröity yhdistys.

Alkuvaiheessa Olutliitto antoi yhdistykselle ja kilpailuhankkeelle näkyvää taustatukea ja oli mukana muun muassa sääntöjä laadittaessa.

SPO:n henkisinä esikuvina voidaan nähdä Great American Beer Festivalin (GABF) ja Great British Beer Festivalin (GBBF) kyljissä järjestettävät olutkilpailut, jotka lisäävät kuluttajien kiinnostusta eri oluisiin ja tarjoavat työkaluja valintojen tekemiseen.

Useimpiin kansainvälisiin verrokkeihin nähden SPO on edelleen varsin pieni, vaikka esimerkiksi tänä vuonna mukana oli 240 olutta 40 eri panimolta. Vuosien varrella kilpasarjojen lukumäärä on pyritty pitämään maltillisena, vaikka oluiden määrän kasvu sekä eri tyylien diversiteetti asettaa paineita kilpasarjojen lisäämiseen.

Muista kilpailuista poikkeava yksityiskohta on myös tuomariston kokoonpano, jossa on kiinnitetty paljon huomiota tavallisten oluenkuluttajien mielipiteisiin. Olutalan ammattilaisten lisäksi raateihin on rekrytoitu myös harrastajia ja maallikoita.

– Halusimme alusta asti mukaan kuluttajaperspektiiviä. Ensimmäisenä vuonna otimme tuomaristoon jonkin verran täysin maallikkojäseniä, mutta jo toisena vuonna järjestimme intensiivikursseja kuluttajille, joilla oli kiinnostusta oluttuomarointiin, Suomen Paras Olut -kilpailun johtaja Kari Likovuori muistelee.

Viime vuonna mukaan tulivat kansainväliset ammattituomarit, ja heidän näkyvyyttään on tarkoitus jatkossa kasvattaa. Tällä tähdätään siihen, että kilpailu saisi laajempaa eurooppalaista tunnustusta.

– Tavoitteena on saada Suomen Paras Olut -kilpailulle EBCU:n hyväksyntä jo ensi vuonna. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että tavallisten kuluttajien ääni kuuluu tuomaripöydissä jatkossakin.

 

Kari Likovuori.

Hyvän olutkilpailun anatomia

Olutkilpailuista puhuttaessa tulee muistaa, että mitään oluiden Oscareita, maailmanmestaruuskilpailuja tai olympialaisia ei ole. Suureelliset rinnastukset ovat järjestäjien ja markkinamiesten korulauseita kaikki tyynni.

On vain erilaisia olutkilpailuja, joista jotkut ovat luotettavia ja laajasti arvostettuja. Toisessa ääripäässä ovat puolestaan kilpailut, jotka toimivat lähinnä rahastusautomaatteina ja joista osallistumismaksun vastineeksi panimo saa kiiltävän kunniakirjan markkinointia vauhdittamaan.

Itse asiassa kuka tahansa voi perustaa pienelläkin pääomalla olutkilpailun ja antaa sille komealta kalskahtavan nimen. Miltä kuulostaisi World Beer Federation Championships, Global Beer Masters tai Kings of Beer?

Kari Likovuoren mukaan läpinäkyvyys ja avoimuus ovat hyvän olutkilpailun ehdottomia edellytyksiä. Kilpailun sääntöjen tulee olla selkeät ja helposti löydettävissä, sama pätee arviointikriteereihin. Ammattitaitoinen järjestäjä osaa koota ympärilleen hyvän tiimin ja pätevät tuomarit, jolloin käytännön työskentely sujuu ongelmitta.

– Palkitsemisen pitää olla myös selkeää, esimerkiksi jokaisen sarjan kolme parasta olutta palkitaan. Tulokset julkaistaan näyttävästi myös kilpailun verkkosivuilla.

Parhaimmillaan olutkilpailulla voidaan rakentaa jopa maabrändiä, josta osoituksena Visit Finland oli tänä vuonna jo vahvasti mukana SPO-kilpailun järjestelyissä.

– Kilpailun profiili alkaa selvästi nousta jo sille tasolle, että nyt luodaan Suomi-kuvaa. Viestimme on, että Suomesta tulee hyviä oluita ja täällä järjestetään myös kansainvälisesti laadukas kilpailu, Kari Likovuori summaa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on useana vuonna ollut Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.