– Sykli on lyhentynyt, sillä aloittaessani se oli seitsemisen vuotta. Toki poikkeuksiakin löytyy, kuten helsinkiläinen Kaarle XII. Saatoin itsekin edistää ravintoloiden lyhytikäisyyttä perustamalla uusia kapakoita niin tiuhalla tahdilla. Yökerhoilla voi kuitenkin tehdä lyhyessäkin ajassa saman tuloksen kuin jossain pubissa kymmenessä vuodessa.

Jotta homma toimii, pitää liikeidean olla kunnossa ennen baarin avaamista. Konseptin rakentamista helpottaa, kun tietää mitä on tekemässä ja mille kohderyhmälle sekä ketkä ovat kilpailijoita. Näiden jälkeen voi miettiä yksityiskohtia, kuten sisustusta, musiikkia ja henkilökuntaa.

– Kartoitan aina baarin kilpailuedut eli mitä konkreettista asiakas saa. Hinta voi toki joskus olla kilpailuetu, mutta se harvoin toimii yksinään. Sen sijaan esimerkiksi yökerho Skohanin etuihin kuuluu katettu ja lämmitetty terassi, jollaista ei monella ole.

Jo ensimmäistä ravintolaansa Bar 57:aa 1990-luvun alussa suunnitellessaan Koskinen mietti heti, millaisia asiakkaita hän ravintolaansa halusi. Tavallisten nuorten oluenjuo­jien sijaan hän tavoitteli paksummalla lompakolla varustettua asiakasryhmää ja trenditietoisempaa nuorisoa.

– Tuohon aikaan ravintolat sulkivat puoli yhdeltä, joten ravintolailta aloitettiin jo viideltä iltapäivällä. Niihin aikoihin juomat piti tilata pöytään, eikä lasia saanut kuljettaa pöydästä toiseen ilman tarjoilijan apua, Koskinen kertoo Yön kuningas -elämäkerrassaan (Docendo, 2017).

Kartoitan aina baarin kilpailuedut eli
mitä konkreettista asiakas saa.”

90-luvun alkoholipolitiikka oli Koskisen mukaan muutenkin ihan älytöntä. Kapakan piti tarjoilla ruokaa ennen kuin sille voitiin myöntää A-oikeudet.

– Minäkin jouduin kyhäämään kioskin 57:n alakertaan. Siellä tarjoiltiin lihapullia ja sen sellaista. Nykyään kaikki tuollainen tuntuu niin hassulta: pakkoruoat, tarjoilijan kuljettamat juomat, kravatti- ja pikkutakkisäännöt.

Meni vuosi ennen kuin 57 sai A-oikeudet, ja sen jälkeen taivas aukeni kertaheitolla.

– Sol-oluen tulo Suomeen muutti kaiken. Se oli huikea suksee muun muassa tyttöjen keskuudessa ja satuin olemaan oikeaan aikaan buumin aallonharjalla. Bisnes lähti lentoon siinä vaiheessa, kun sain tilata lonkeroa ja viinaa.

Ravintolabisnes muuttui parempaan suuntaan alkoholilakiuudistuksen tultua voimaan 1995. Sen jälkeen muutkin kuin hotellien yökerhot saivat pitää ovensa auki aamuneljään.

– Toinen hieno muutos tapahtui 2004, kun alkoholiveroa laskettiin. Vuodet 2004–2007 olivatkin ehkä urani parasta aikaa.

Vuonna 2008 tilanne muuttui, kun alkoholiveroa nostettiin ensimmäisen kerran. Yhteensä verotusta on kiristetty neljä kertaa. Koskinen kuvailee, veronkorotuksia tyhmimmiksi päätöksiksi, joita päättäjät ovat ravintola-alalla koskaan tehneet, sillä nyt veroeurot valuvat Viroon ja laivayhtiöille.

– Tällä hetkellä minua pännii eniten se, että kaupat ovat ottamassa ison roolin alkoholilain uudistuksessa, samalla kun unohdetaan ravintolat. Tärkeintä alkoholiuudistuksessa mielestäni olisi, että anniskeluajat ja markkinointi vapautuisi. On älytöntä, etteivät asioista päättävät kukkahattutädit osaa tulla reaalimaailmaan katsomaan, kuinka homma toimii. He ovat täysin irrallaan ravintola-alan arjesta, Koskinen kritisoi kirjassaan.