Anni-Mari Syväniemi: Ruokakulttuurin nousu alkoi jo viime vuosikymmenellä

Ruokatiedon toiminnanjohtajana aloittanut Anni-Mari Syväniemi haastaa kokousjärjestäjät sekä ruuan ja juoman tarjoajat käyttämään tilaisuuden suomalaisen ruokakulttuurin ja raaka-aineiden hyväksi.

Kun Suomella oli edellinen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus heinäkuusta joulukuuhun 2006, Anni-Mari Syväniemi oli Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtaja. Hän muistaa, kuinka setä Berlusconi kävi Suomessa haukkumassa paikallisen ruuan ja ruokakulttuurin, ja vielä puukirkotkin kaupan päälle.

– Siinä kohtaa täällä tapahtui jotain. Olihan ruokabuumi alkanut Suomessa jo 1990-luvulla, mutta silloin suomalaisten ikuisessa valituksessa, ettei meillä ole ruokakulttuuria, kulma muuttui. Jonkun pitäisi tehdä media-analyysi siitä ajasta.

Vastavetona Italian pääministerin puheille Kotipizza otti valikoimaansa pitsa Berlusconin, mutta ruokakulttuurin saralla oli samoihin aikoihin isompiakin käännekohtia.

Tuottajajärjestö MTK palkkasi ensimmäisen ruokakulttuuriasiamiehen 2007. Tehtävään valittiin silloin Suomen Keittiömestareiden puheenjohtajana ollut Jaakko Nuutila. Vuodesta 2010 ruokakulttuuriasiamiehenä on toiminut Syväniemi, joka aloittaa Ruokatiedon toiminnanjohtajana 17. kesäkuuta.

– Nyt kismittää, ettei tule kymmentä vuotta täyteen, Syväniemi naurahtaa.

Ruokakulttuuri pääsi hallitusohjelmaan

Yksi ruokakulttuurin käännekohta oli joulukuussa 2006, kun eduskunnan kotitalouden tukirengas kansanedustaja Kaarina Drombergin johdolla otti yhteyttä Kotitalousopettajiin ja Keittiömestareihin ruokakulttuurin professuurin hankkimiseksi Suomeen.

– Jaskan kanssa ryhdyimme tuumasta toimeen. Toukokuussa 2007 järjestimme Haaga-Heliassa aamukahvibrunssin, jossa oli paljon lehdistöä ja ruokavaikuttajia. Kerroimme, että haluamme professuurin, mutta se vaatii 1,5 miljoonaa euroa.

Syväniemi, Nuutila ja Helsingin yliopiston kotitalousdidaktiikan professori Päivi Palojoki alkoivat kerätä rahoitusta.

– Nauroimme, että olimme kuin kolme muskettikoiraa, jotka kiersivät hattu kädessä kopistelemassa ovia.

Ensimmäiset professuurin rahoitukseen osallistuneet olivat Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, nyt jo edesmennyt pääkonsuli Heikki Tavela ja MTK. Lopulta rahoittajina oli viitisenkymmentä lahjoittajaa. Helmikuussa 2012 ruokakulttuurin professorina Helsingin yliopistossa aloitti Johanna Mäkelä.

Ruoka pääsi ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaankin viime vuosikymmenellä. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmaa 2008–2011 veti Marja Innanen.

– Hän nosti esiin erityisesti suomalaisen yhteiskunnan helmi-innovaatiot; kouluruokailun ja kotitalousopetuksen, jotka edelleen ovat uniikkeja. Ne ovat kaksi asiaa, joita kansakunta ei oikeasti osaa vieläkään arvostaa, Syväniemi sanoo.

Koko ikäluokan kattavaa kotitalousopetusta ei juurikaan ole muualla.

– Kyseessä on todellinen ruoka-aarre, kotitalouden taitojen ja vastuullisen kuluttamisen opetus on upea asia. Oppiaine on kehittynyt ja muuttunut ajan tarpeiden suuntaan.

Alkuperä esiin

Ruokakulttuurin nousua pohjusti myös Ruokatiedon 2009 julkaisema Suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuuksia -asiakirja, jonka tuottamiseen liittyi paljon työpajoja. Pieni Kotitalousopettajien liitto ja sen yksin työtään tekevä toiminnanjohtaja kutsuttiin moneen mukaan.

– Silloin ei puhuttu ruokakasvatuksesta, Suomessa oli vain ravitsemuskasvatusta. MTK:n viestintäpäällikkö Leena Packalen ohjasi minulle monia ruokakulttuurikysymyksiä.

Syväniemen siirryttyä MTK:n ruokakulttuuriasiamieheksi 2010, poljettiin vielä vuosittain Lähiruokaviestiä ympäri maata ja Helsinkiin päätyen. Matkan varrella oli vaikuttamistilaisuuksia päättäjille kotimaisista raaka-aineista ja lähiruuan käytöstä ruokapalveluissa. Viimeinen viesti järjestettiin 2011.

Syväniemi jatkoi myös edeltäjänsä Nuutilan aloittamaa Suomen ulkomaanedustustojen kokkikoulutusta.

– Yhteistyössä ulkoministeriön kanssa meillä oli Kim Palhusin vetämiä kesäkursseja. Se oli tavallaan pioneerityötä elintarvikeviennin näkökulmasta. Silloin oli paljon suurlähetystöjä, joista ainakin ulospäin näytti, etteivät elintarvikkeet ja ruokakulttuuri hirveästi kiinnosta. Toisaalta oli tosi intohimoisia suurlähettiläitä, jotka olivat ehdottomasti suomalaisen ruuan puolella, Syväniemi kertoo.

Kantava teema hänen työssään tuottajajärjestössä on koko ajan ollut ruuan alkuperä- ja laatumerkinnät, lähiruoka ja julkisiin ruokapalveluihin vaikuttaminen.

– Meidän viesti on yksiselitteisesti: Kertokaa alkuperä. Arvostakaa ruokaa, arvostakaa tuottajaa, alkuperä esiin ja piste. Siitä ei ole tingitty, eikä tingitä tulevaisuudessakaan.

Edunvalvonta on hidasliikkeistä

Syväniemen aloittaessa MTK:n ruokakulttuuriasiamiehenä EU:ssa oli työn alla kuluttajainformaatioasetus, nykyinen elintarviketietoasetus (1169/2011).

– Alkuperän ilmoittamisen vaatimus on ollut ruokakulttuuriasiamiehen agendalla kaikki nämä vuodet. Kesäkuussa 2011 teimme Kuluttajaliiton Annikka Marniemen kanssa julkilausuman, että ruuan alkuperää koskevaa lainsäädäntöä pitää selkeyttää ja alkuperä kertoa. Viesti vietiin Suomen mepeille Brysseliin lounaan merkeissä. Parlamentti teki asetuksen silloin heinäkuussa, ja kaikki nämä vuodet sitä on toimeenpantu sekä EU- että kansallisella tasolla. Edunvalvonta on ihan helkkarin pitkäjänteistä työtä, se on loputon maratonjuoksu.

Pitkäjänteisyys on tuottanut myös edunvalvontavoittoja. Pakattuja elintarvikkeita koskeva kansallinen asetus, jossa maidon ja lihan alkuperä pitää ilmoittaa, tuli voimaan 2017. Nyt sille on haettu unionilta jatkoaikaa.

Vappuna voimaan tullut kansallinen asetus ravintoloissa tarjottavan lihan alkuperän ilmoittamisesta on ensimmäinen laatuaan Euroopassa.

– Koko Eurooppa pidättää nyt hengitystään ja katsoo, mitä meillä tapahtuu. Nämä ovat edellyttäneet paljon kokouksia, puheita, lehtijuttuja ja yleisönosastokirjoituksia. Edunvalvonnassa ei pysty yksin tekemään mitään, eikä mikään valmistu hetkessä, Syväniemi tietää.

Ruokatieto on yhteinen pöytä

Syväniemelle Ruokatiedon toiminnanjohtajuus on looginen jatkumo hänen tähänastiselle urapolulleen. Ruokatiedon perustoiminto on suomalaisen ruokakulttuurin edistäminen, jota Syväniemi on tehnyt aiemmissakin työtehtävissään.

– Päätuote on Hyvää Suomesta -merkki, joka on Suomen tunnetuin alkuperämerkki. Toisena kivijalkana on ruokakasvatusmateriaali, jossa on tietoa ja työkaluja koko ruokaketjun toimintaan.

Hyvää Suomesta -merkkiä käytäviä yrityksiä eli Ruokatiedon jäseniä on 300. Lisäksi maatiloilla on mahdollisuus maksua vastaan käyttää merkkiä pakatuissa elintarviketuotteissaan. Hyvää Suomesta on brändinäkin tunnetuimpia, 94 prosenttia suomalaisista tunnistaa sen.

– Se on käsittämättömän hyvä suoritus. Vastuullisuus kiinnostaa kuluttajia enenevästi. Tulemme tietenkin analysoimaan, pysyykö Hyvää Suomesta alkuperämerkkinä niin kuin se on tähän asti ollut, vai onko se mahdollisesti jonkin asteinen laatumerkki.

Hyvää Suomesta -merkkiä saa käyttää pakatuissa elintarvikkeissa, joissa kotimaisuusaste on vähintään 75 prosenttia. Keskimäärin elintarvikkeissa, joissa merkkiä käytetään, raaka-aineiden kotimaisuusaste on selvästi korkeampi. Liha, kala, kananmunat ja maito ovat aina täysin kotimaisia.

– Ruokatiedon mahtavuus tässä ajassa on, että siellä ovat kauppa, teollisuus ja tuottajat saman pöydän ääressä. Kun selvitysmies Reijo Karhisen Uusi alku -raportissa peräänkuulutetaan yhteistä pöytää, Ruokatieto voi olla yksi semmoinen alusta, Syväniemi pohtii.

Ruokatiedon palveluksessa on toiminnanjohtajan lisäksi kolme työntekijää. Toimisto sijaitsee Helsingin Kalasatamassa Tukkutorin alueella.

Verkostot pysyvät

Ruokatiedon tuleva toiminnanjohtaja on valmiiksi verkostoitunut myös kaupan ja teollisuuden suuntiin paitsi nykyisessä työssään myös uransa alkutaipaleella. Kotitalousopettajaksi opiskeltuaan hän aloitti harjoittelijana Keskon koekeittiössä 1988 ja jatkoi kesätöissä markkinointiosaston Elintavikeuutiset-lehdessä.

– Tavoitteeni oli tehdä työtä aikuiskoulutuksessa, ja uneksin jonkin ison yrityksen neuvontatehtävistä tai koekeittiöstä, eli pääsin heti harjoittelemaan unelmatyöpaikkaani.

Syväniemi aloitti K-instituutissa ruokakaupan kouluttajana ja veti sitten yksilöllisen kehityksen kursseja. Kun aikuisten näyttötutkinnot tulivat 1990-luvun lopulla ja alkoi oppisopimusbuumi, hän oli luomassa kaupan alalle tutkintojen perusteita.

Syväniemi vaihtoi Suomen suurimpaan aikuiskoulutuskeskukseen Amieduun henkilöstön kehittämispäälliköksi ja sitä myöten toimialojen kirjo laajentui kattamaan melkein kaikki toimialat. 2005 hän hyppäsi vakituisesta työstään määräaikaiseksi Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajaksi. Työhön kuului myös kuudesti vuodessa ilmestyvän Kotitalous-lehden toimitusjohtajuus.

Uudessa työssä verkostot pysyvät samoina.

– Aloitan hyvällä mielellä ja aika innoissani. Nykyisessäkin työssäni olen tehnyt jonkin verran yhteistyötä myös kaupan ja teollisuuden kanssa.

Syväniemen näkökulma ruokakulttuuriin on, että se on ensisijaisesti kotien kulttuuria.

– Se, mitä syömme arjessa ja juhlassa, perhepiirissä, lounailla tai eväinä piknikillä, kertoo miten ruokakulttuurimme voi. Mutta se ei ole koskaan irti siitä, että tarvitsemme elinvoimaisen ja tasokkaan ulkona syömisen kulttuurin ja ravintolakulttuurin, eli keittiömestarit, kokit ja tarjoilijat siihen rintamaan, Syväniemi sanoo.

Hän ei näe suomalaiselle ruokakulttuurille muita uhkia kuin sen, jos suomalaiset itse eivät osaa ruokaansa arvostaa. Isoimpana haasteena on suomalaisen ruuan brändäys.

– Matkailu Suomeen kasvoi viime vuonna miljardilla eurolla. Nyt jokainen voi katsoa ruokavarastoonsa, mitäs me näille matkailijoille tässä maassa tarjotaan. Siinä on tuhannen taalan paikka. Tarvitaan rohkeutta tuotteistaa sitä meidän tavallisuutta, tylsyyttä ja hiljaisuutta.

Uuden EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä Syväniemi haastaa kaikki kokousjärjestäjät laittamaan suomalaisen ruokakulttuurin ja erityisesti raaka-aineet etusijalle.

– Ruokadiplomatia on diplomatian iso osa-alue. Nyt meillä on näytön paikka tuoda ylpeinä suomalaista osaamista ja makuja esille.

 

Julkaistu Aromissa 5/2019.

Anni-Mari Syväniemi

  • 55-vuotias kasvatustieteen maisteri ja kotitalousopettaja.
  • MTK:n ruokakulttuuriasiamies vuodesta 2010.
  • Aloittaa Ruokatiedon toiminnanjohtajana 17. kesäkuuta.
  • Aiemmin Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtaja.
  • Kotikuntansa Kirkkonummen kunnanvaltuutettu.
  • Kolmen lapsen äiti, naimisissa.
  • Harrastaa yhteiskunnallista vaikuttamista, partiotoimintaa ja mökkeilyä.