Osa 3/3

Elämä on oppimista – sen työyhteisöjen parhaat ovat sisäistäneet osaksi ammatillista eetostaan. Psykologi Ilona Rauhala kertoo, että huippusuoriutujat käyttävät työssään monipuolisesti ja systemaattisesti ammattivalmentajia, työkaverien sparrausta ja eritasoista koulutusta.  

Ilona Rauhala

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että uusien asioiden oppimisen ymmärretään olevan elämänmittainen tehtävä. Rauhalan mukaan haaste onkin siinä, että monen ihmisen oppimiskokemukset koulun penkiltä eivät suinkaan ole aina olleet myönteisiä. Oman osaamisen jatkuva päivittäminen on kuitenkin korostunut nykyajassa, jossa tieto kehittyy nopeasti.  

– Kyse ei välttämättä ole uudesta tutkinnosta tai kokonaan uudesta taidosta, vaan esimerkiksi yrityksen logon muuttumisesta ja sen oppimisesta. Huippusuorittajat ymmärtävät muutoksen kuuluvan asiaan ja mukauttavat osaamistaan sen sijaan, että keskittyisivät vain kritisoimaan uusia asioita.  

Tehokas tapa oppia uutta on etsiä itseä kokeneempi henkilö tai mieluiten eri henkilöitä. Kaikilla ei huippukonsulttien ja asiantuntijoiden yksityisiin valmennuspalveluihin kuitenkaan ole varaa. Rauhala neuvookin luomaan tutkivan katseen esimerkiksi omaan työyhteisöön, ja hakemaan sieltä sopivaa valmentajaa.  

– Mentorointia voi olla sekin, että pyytää omalta esimieheltä tai vanhemmalta kollegalta rehellistä palautetta ja parannusehdotuksia. Samaten vaikkapa opiskelukavereiden keskinäinen ajatustenvaihto käy hyvin mentoroinnista; on olemassa lukemattomia tapoja sparrauttaa itseään!  

Parhaita tuloksia saadaan silloin, kun mentorointi on mahdollisimman monipuolista. Ei riitä, että esimerkiksi ravintolan kokki keskittyy pelkkään veitsitekniikkaan tai tiettyyn ruoanlaittomenetelmään, vaan omaa osaamista pitää kehittää työn eri osa-alueilla. Milloin sinä olet viimeksi pyytänyt palautetta esimerkiksi yhteistyötaidoistasi tai asiakaskohtaamisesta?  

– Itse asiassa yhteistyötaidot ja asiakaskohtaaminen ovat sellaisia yleistaitoja, joilla huippusuoriutujat kasvattavat huomattavasti kaulaa muihin verrattuna. Eikä tämä päde vain ravintola-alaan, vaan työelämään ylipäätään. Pelkän substanssiosaamisen kehittäminen ei siis itsessään riitä.  

Kun sopiva mentori on löytynyt, olisi syytä miettiä, miten uuden oppiminen luonnistuu parhaiten. Emme ole samasta puusta veistettyjä, vaan yksi oppii parhaiten lukemalla, toinen katsomalla liikkuvaa kuvaa ja kolmas tarvitsee jonkun näyttämään mallia. Joku haluaa suunnitella etukäteen ja joku toinen taas oppii tehdessään.

– Olen havainnut, että sellaiset ihmiset pärjäävät, jotka tuntevat ja hyväksyvät oman tapansa oppia ja harjoitella. Jos taas jatkuvasti vertaa esimerkiksi omaa nopeutta muihin tekijöihin, voi olla että itsekritiikki vie huomion uuden asian sisäistämiseltä, eikä oppiminen siitä ainakaan tehostu.    

 

Ilona Rauhala on psykologi, kirjailija ja puhuja, joka on erikoistunut erilaisten organisaatioiden ja yksilöiden valmennukseen. Tässä juttusarjassa käsitellään Rauhalan johdolla sitä, millaisista yksilöllisistä rakennuspalikoista ammatillinen huippuosaaminen koostuu. Ehdota tuntemaasi huippuosaajaa PRO-palkinnon saajaksi osoitteessa propalkinnot.fi      

 

PRO-ehdokkaiden nimeäminen päättyy sunnuntaina. Olethan jättänyt oman ehdokkaasi tiedot mukaan kilpailuun? Ehdota tästä.