"Auringonlaskun aikaan nautimme kaurakakkuja" - Insinööri Emmistä tuli Balilla ravintoloitsija

Emmi Hyvärisen muutaman kuukauden irtiotto Suomen talvesta venähti vuosien pituiseksi. Tänä syksynä 28-vuotias yhden lapsen äiti avasi miehensä kanssa Indonesiaan jo toisen sukelluskeskuksen, ja ravintolassa valmistuu joka aamu suomalaista leipää ja kaurapuuroa.

Sukelluskeskus Sanctumin ravintolan pöydällä lepää suoraan uunista nostettu vaniljainen kaurakakku. Suomalainen leivonnainen on erikoinen näky indonesialaisen Nusa Penidan saarella. Sanctumin omistaja Emmi Hyvärinen hymyilee tyytyväisenä, kun sukelluksensa juuri päättäneet kurssilaiset nappaavat pöydältä viipaleen toisensa jälkeen.

Tuotantotalouden insinöörin ja sukellusopettajan pätevyyden omaavasta Emmistä ei koskaan pitänyt tulla ravintoloitsijaa, mutta kohtalo päätti toisin.

– Valmistuin 22-vuotiaana ja siirryin suoraan työelämään. Tajusin talven lähestyessä, etten ollut hengähtänyt missään vaiheessa. En pitänyt välivuotta, kuten suurin osa ystävistäni. Päätin jättää työni ja lähteä muutamaksi kuukaudeksi Aasiaan. Päivät muuttuivat kuukausiksi. Ajatus Suomeen palaamisesta alkoi tuntua aina vain kaukaisemmalta, Hyvärinen muistelee.

Ulkomaille asettumisen mahdollisti lopulta sukelluskouluttajan pätevyys, joka vei vuosien saatossa Thaimaan kautta Maltalle ja lopulta täysin autiolle Kadidirin saarelle.

– Kadidirillä meitä vastassa oli vain pieni mökki. Meidän oli tarkoitus laittaa pystyyn sukelluskeskus ravintoloineen. Kukaan ei puhunut englantia. Paikalliset ottivat jatkuvasti kuvia, sillä vaalea ihoni näytti heistä eksoottiselta. Tämä kaikki tuli shokkina. Suurin shokki oli kuitenkin ruoka. Paikallisten valmistamat tuliset annokset toistivat päivästä toiseen samaa kaavaa: riisiä, kasviksia ja kalaa. Yksitoikkoinen ruoka tuntui kyllästyttävän myös asiakkaita. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, tyytyä tilanteeseen tai alkaa tekemään ruokaa itse sukellusten ohella, hän kertoo.

Alku oli jännittävä, sillä Hyvärisen varsinainen ravintolatyökokemus rajoittui Tampereen Pispalan grillille, jossa hän työskenteli alle parikymppisenä.

– Isä vitsaili Tampereen aikoina, että päädyn vielä ravintoloitsijaksi. Rasvakeittimen haju oli juurtunut muistoihin niin elävänä, ettei vitsi naurattanut. Kadidirillä hihat oli kuitenkin käärittävä, jos mieli jotain muuta syötävää riisiannosten rinnalle. Jo ensimmäisen viikon aikana työntekijät ja sukellusmatkaajat saivat aamupalaksi suomalaista leipää. Iltaisin nautimme auringonlaskun aikaan kaurakakkuja.

Lapsiperhe asettui rauhalliselle Nusa Penidalle

Samalla Kadidirillä suunnitellulla reseptillä valmistetut kaurakakun palaset ovat hiljalleen huventuneet merenrantaterassin pöydältä. Kadidirin ja Nusa Penidan väliin on mahtunut paljon.

– Tapasin mieheni Andryin Kadidirillä. Heitimme usein vitsiä omasta sukelluskeskuksesta. Vitsistä tuli totta, kun löysimme täydellisen paikan Una Unan tulivuorisaarelta.

Perheen tytär Celina syntyi muutama vuosi Una Unan Sanctumin perustamisen jälkeen ja lapsiystävällisempi asuinpaikka tuli ajankohtaiseksi.

– Sattuman kautta saimme kuulla vapaasta tontista Nusa Penidalla. Ihastuimme saareen heti. Saari on kehittyneempi kuin Una Una, mutta kuitenkin kaukana Balin massaturismista. Mieheni on ottanut vastuun sukellustoiminnasta ja minä keskityn ravintolaan, Hyvärinen kertoo.

Päivät ravintolassa ovat pitkiä, mutta Nusa Penidan rento elämäntyyli on tarttuvaa.

– Päivät alkavat seitsemän aikaan leipien ja kakkujen valmistuksella. Aamupala- ja lounasvieraiden jälkeen vietän hetken omaa aikaa. Käyn torilla, kahvilla tai tapaamassa ystäviä. Mieheni auttaa illallisen kanssa, jolloin minulle jää enemmän aikaa Celinan hoitamiseen. Viimeiset illallisasiakkaat poistuvat kymmenen pintaan. Vietämme paljon aikaa myös sukellusasiakkaiden kanssa. Yhteisöllisyys on meille tärkeää. Enemmän tämä on elämäntapa kuin työ.

Länsimaista ruokaa lähituotetuista indonesialaisista raaka-aineista

Ravintolaan saapuu brittivieraita, jotka tutkailevat innostuneena Emmin tekemää ruokalistaa ravintolan seinältä. Listalta löytyy runsaan aamupalamenun lisäksi terveellisiä salaatteja, hampurilaisia, tuorepuristettuja mehuja, smoothieita ja drinkkejä. Britit nyökkäilevät, tänne jäädään syömään. Hyvärinen palaa pöytään käytyään viemässä ruokalistat vieraille.

– Minulle on tärkeää, että ruoka on käytännöllistä ja helppoa, mutta ennen kaikkea hyvänmakuista. Monimutkaisiin annoksiin keittiömme ei taivu. Meille oli selvää heti alusta lähtien, että tarjoamme länsimaalaisia annoksia. Paikallisten kanssa on turha lähteä kilpailemaan. Paljon järkevämpää on keskittyä tarjoamaan ruokaa, jota saarelta ei muuten saa, Hyvärinen sanoo.

Raaka-aineet annoksiin löytyvät läheiseltä torilta. Nusa Penidalla ruoka on aidosti lähituotettua ja tuoretta. Aina ei tarvitse lähteä edes torille, sillä osa raaka-aineista on omasta takaa. Ravintolan edustalla kasvaa muun muassa mangopuita ja sitruunaruohoa.

– Istutan seuraavaksi ananas- ja papaijapuita. Pyrin hyödyntämään raaka-aineiden kaikki osat. Esimerkiksi papaijan lehdet ovat myös syötäviä. Una Unan Sanctumissa meillä on pihalla kasvimaa. Sama olisi tarkoitus tehdä tänne Nusa Penidalle.

Kukko kiekuu yhtäkkiä naapuritontilla, kuin muistuttaakseen olemassaolostaan. Kana ja pieni tipulauma kävelevät pitkin pihaa. Emmi Hyvärinen hymähtää ja vakuuttaa, että elävään ympäristöön tottuu hetkessä.

– Uskon, että eläimet elävät täällä onnellista elämää. Vapaa kasvatus tekee lihan mausta myös erilaisen.

Naisen asema aiheuttaa työhön haasteita Länsimaalaisena naisena Hyvärinen joutuu tekemään paljon töitä päästäkseen osaksi kyläyhteisöä. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta vasta paikallisen kielen hallitseminen osoittaa, että halu elää paikallista elämää on todellinen.

– Olen oppinut paikallisen bahasa indonesian kielen puolivahingossa. Kielitaitoni ei ole täydellinen, mutta pärjään sillä. Kielen osaaminen on välttämätöntä, jos haluaa torilla samat hinnat paikallisten kanssa. Aina sujuva kielikään ei auta, sillä länsimainen ulkonäköni nostaa hintaa automaattisesti joissain paikoissa.

Törmäyskurssille vie myös naisen asema Indonesiassa.

– Sanctumin rakennusvaihetta hidasti se, ettei mieheni ole aina paikalla. Työmiehet kuuntelivat kyllä ohjeitani, mutta alkoivat rakentaa vasta, kun mieheni vahvisti ohjeet. Työntekijöiden palkkaaminen täytyi tehdä myös mieheni kautta. Palkkaaminen tuntui näin suomalaisena muutenkin turhan haastavalta, sillä potentiaaliselta työntekijältä ei voi kysyä suoraa haluaako hän tulla töihin, vaan keskustelu hoidetaan välikäden kautta. Kyllähän se turhautti, Hyvärinen muistelee.

Kulttuurierot eivät pääty naisen asemaan. Hyväriselle suomalainen järjestelmällisyys on itsestäänselvyys. Vuodet ovat opettaneet, ettei sama järjestelmällisyys päde Indonesiassa.

– Minulla on muutama työntekijä apuna ravintolan päivittäisessä pyörittämisessä. Sattumuksilta ei voi välttyä, kun yhteinen kieli on osittainen ja kulttuuritausta erilainen. Tavarat eivät aina päädy oikeille paikoille ja työtä tehdään omaan tahtiin. Työntekijät saattoivat annostella alkoholia asiak­kaiden laseihin vapaalla kädellä triplaten normaalin alkoholimäärän. Tästä syystä pyrin ainakin toistaiseksi tekemään tietyt asiat itse, kunnes työntekijöiden koulutus on hieman pidemmällä.

Tulevaisuus on vielä auki

Arki rullaa Nusa Penidalla paikalliseen tapaan rentoon tahtiin. Päivät vierähtävät keittiössä nopeasti. Välillä Suomi-ikävä nostaa päätään. Erityisen ikävä on suomalaisia herkkuja.

– Ruisleivästä, lohesta ja perunamuusista haaveilen usein. Ei sitä tiedä, vaikka muuttaisimme vielä joku päivä Suomeen ja perustaisin oman kahvilan. Nyt kuitenkin nautin suunnattomasti ravintola-arjestani ja perhe-elämästä Nusa Penidalla. Päivän paras hetki on rauhoittua vieraiden ja oman perheen kanssa rannalle nauttimaan yhteistä illallista. Nykyään isän ravintoloitsijakommentti Tampereen ajoilta naurattaa. Miten oikeassa hän olikaan!

Kakku on syöty kokonaan ja britit ovat valmiita tilaamaan. On aika päästää ravintoloitsija takaisin keittiöön.

Emmi Hyvärisen kohdalla punainen tupa on saattanut vaihtua sukelluskeskukseen ja peruna­maa trooppiseen kasvimaahan, mutta kaurakakuntuoksuista elämää voi viettää myös maapallon toisella puolella.

Mehevä kaurakakku kutsuu ottamaan  palan toisensa jälkeen.
Mehevä kaurakakku kutsuu ottamaan palan toisensa jälkeen.
Emmi Hyvärinen ja aviomies Andriy.
Emmi Hyvärinen ja aviomies Andriy.
Sanctum on yhtä avointa tilaa. Ravintola taipuu myös joogastudioksi.
Sanctum on yhtä avointa tilaa. Ravintola taipuu myös joogastudioksi.
Sanctumin aamupala koostuu tuoreista hedelmistä, smoothieista, kaurapuurosta ja kahvista.
Sanctumin aamupala koostuu tuoreista hedelmistä, smoothieista, kaurapuurosta ja kahvista.
Sanctumin rantapöytien ääressä on rentouttavaa nauttia lounasta.
Sanctumin rantapöytien ääressä on rentouttavaa nauttia lounasta.
Aamupalasmoothien voi nauttia taivasalla.
Aamupalasmoothien voi nauttia taivasalla.
Ravintolan vieressä kasvaa mangopuita.
Ravintolan vieressä kasvaa mangopuita.

Kuka?

  • Emmi Hyvärinen, sukellus- ja ravintola-alan yrittäjä Indonesiassa.
  • Koulutukseltaan tuotantotalouden insinööri.
  • Asunut Indonesiassa vuodesta 2013.
  • Omistaa aviomiehensä Andryin kanssa Sanctum-sukelluskeskukset Una Unalla ja Nusa Penidalla.
  • Parilla yhteinen lapsi 1,5-vuotias Celina.
  • Itseoppinut kokki. Tarjoaa ravintolassaan aamupalamenun sekä salaatteja, hampurilaisia, tuorepuristettuja mehuja, smoothieita ja drinkkejä.

Nusa Penida

  • Indonesian Balin maakuntaan kuuluva saari Balin kaakkoispuolella.
  • Alle 50 000 asukasta.
  • Massaturismi ei ole vielä löytänyt saarelle. Kävijät ovat yksittäisiä reppureissaajia.

sanctumdiveindonesia.com
facebook.com/sanctumnusapenida
instagram.com/sanctumnusapenida