Blogi: Europarlamentaarikon terveiset kotimarkkinoille

Miapetra Kumpula-Natri kirjoittaa, että suorien taloudellisten toimenpiteiden lisäksi Suomen talouden elpymisen ja yritysten kannalta on kriittisen tärkeätä, että eurooppalaiset sisämarkkinat toimivat.

Kirjoitan tätä blogia sangen erilaisissa tunnelmissa kuin normaali työpäivinä oli tapana. Mikäköhän sitten on se uusi normaali... 

Mepin työ muuttui koronakriisin aikana etätöiksi, kun eri puolilta Eurooppaa mitä moninaisimmilla kulkuvälineillä ei ole voitu kokoontua yhteen yli kahteen kuukauteen. Toivottavasti hyviäkin käytänteitä jää, sillä jatkuva suuhaaminen vie valtavasti aikaa. Mutta poliitikon työssä oleellista ovat sosiaaliset suhteet ja vaikeat asiat ratkeavat parhaiten kasvotusten neuvotellen. Ja työsuhde syvenee vaikka hyvän lounaan tai illallisen äärellä...

Vaan tepä alan ammattilaisina olette saaneet tuta keittiön ja baaritiskin puolelta tyhjät salit ja suljetut ravintolat. Suomi ei ole erillinen lintukoto, vaan covid19-virus on levinnyt ympäri maailmaa. Niin minun kuin kuin teidänkin kollegat kokevat samanlaisia muutoksia, joilla koitetaan torjua viruksen leviämistä ihmisestä toiseen.

Suomessa ja muualla Euroopassa on tehty järeitä toimia, joista ravintola-ala on ollut yksi suoraan kärsineistä aloista. Ruokailu on perinteistä perinteisin sosiaalinen tapahtuma, joka tuo ihmiset yhteen.

Kiitos Suomen hallituksen ripeiden toimien, syrjäisen sijaintimme sekä kansalaisten maalaisjärjen käytön ansiosta Suomessa on pitkälti vältytty pahimmilta skenaarioilta koronaviruksen suhteen. Vaikutukset ovat meilläkin rajuja kansanterveyden lisäksi taloudessa. Esimerkiksi Belgiassa, toisessa työskentelymaassani, joka neljäs yritys on ilmoittanut, ettei selviä kriisistä ilman taloudellista tukea. Talouden shokin suhteen EU:lla on paljon mahdollisuuksia toimia. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki tarjoaa osana korona-toimenpiteitä Suomenkin pankeille miinuskorkoista lainaa, jotta pankit vuorostaan voivat antaa eteenpäin halpoja lainoja pk-yrityksille. Myös Suomen pankki osana EKP:tä sijoittaa yrityksiin, kuten viime laman aikana. Nyt koitetaan toimia ”yli kuilun” ajatuksella, että mahdollisimman monet lomautukset päättyisivät töihin paluuseen ja yritykset voisivat jatkaa. Suorien taloudellisten toimenpiteiden lisäksi Suomen talouden elpymisen ja yritysten kannalta on myös kriittistä, että eurooppalaiset sisämarkkinamme toimivat.

Kun rajoja rajoitetaan, kulkeeko ruoka?

Taloudellisen stopin lisäksi harmaita hiuksia ja päänvaivaa monelle alalle ovat aiheuttaneet kansainvälisen kaupan rajoitukset sekä katkenneet toimitusketjut. Koronaviruspandemian levittyessä ympäri maailman, on jo lähes 100 maata asettanut uusia rajoituksia rajat ylittävälle kaupalle eri tuotteille. Inhimillisellä tasolla reaktio on jossain määrin ymmärrettävä: ”että ainakin meille riittää”...  

Esimerkiksi EU-kansalaisten kuluttamien lääkkeiden aktiivisista ainesosista jopa 80 prosenttia on tuotu Kiinasta ja Intiasta. Kun Kiinan tehtaita suljettiin koronan johdosta ja aineiden vienti sieltä Intiaan tyrehtyi, reagoi Intia asettamalla aineille vientirajoituksia. Lopputuloksena oli huolestuttavan nopeasti ilmennyt pula tietyistä lääkkeistä Euroopassa. Monia yrityksiä valmistettavien tuotteiden tärkeiden osasten toimituksien katkeaminen vaivaa jo nyt, ongelma saattaa pahentua entisestään syksyä kohden mennessä. Koronan myötä globaalit tuotantoketjut nousevat varmasti vielä monen keskustelun asialistalle.

Ruoan toimitusketjuja seurataan myös tarkkaan. Vielä ei suurempia murheita ole koettu, mutta sekaisin on myös ruokatarvikkeiden ketjut. Ruokakaupoissa pastaa hamstrattiin alussa Italian mentyä kiinni, mutta hamstrauksesta selvittiin. Kauppojen hyllyt ovat pysyneet tarjonnaltaan runsaina. Suomessa asiaan tietysti vaikuttaa myös kotimaisen ruokatuotannon vankka asema. Joskin monelle avautui vasta tänä keväänä, että kotimainen tuotanto nojaa niin vahvasti ulkomaiseen työvoimaan, josta on koronakevään myötä pulaa.

Euroopassa ruoka on päässyt liikkumaan, kiitos EU:n avoimina pitämien rajojen. EU:n sisälläkin jotkut maat aikoivat toimia itsekkäästi ja asettivat vientikieltoja esimerkiksi viljalle. Komissio on kuitenkin puuttunut ja saanut sisämarkkinat toimimaan. Näin Saksa ja Ranska eivät alkusuunnitelmistaan huolimatta rajoita lääkevientiään muihin EU-maihin tai Romania viljaansa. Ranskantunnilla luin artikkelin perunavuorista ja ylijäämämaidosta. Kun Ranska ja pohjoinen naapuri Belgia kielsivät ravintoloiden aukiolon, ulkona liikkumisen ja jopa piknikit, niin perunat jäivät Ranskaan, kun niitä ei viety Belgiaan keitettäväksi ranskalaisiksi perunoiksi. Maidosta tehtiin jauhetta isoja määriä Afrikkaan.

Jos koronan sairastavuusluvut syksyllä kasvavat jälleen, poikkeustilanne pitkittyy ja tuotanto vaikeutuu, rajoituksia voi alkaa tulla lisääntyvästi. Tällöin EU:n rooli korostuu kansainvälisten kumppaneiden kanssa ja sisämarkkinoiden valvojana. Ruoan maailmantuotantomäärissä ei ole huolestuttavia piirteitä niinkään, mutta saadaanko toimitusketjut toimimaan normaalisti. Soisi toimivan! 

Tästä suunta ylös ja ulos!

”Vaikeuksien kautta voittoon” on minua motivoiva tsemppaus. Voisiko ravintola-alalle tehokkuussysäys löytyä ruokahukan pienentämisestä? Eurooppa ei ole nälissään, vaikka valtavat määrät ruokaa on kertynyt varastoihin, kun jalostus on hidastellut ja ravintoloissa syöminen vähentänyt kulutusta. Kotona on kuitenkin syöty, mutta ruokahukkaa syntynyt vähemmän. Alalla on myös syntynyt uusia pieniä innovaatioita, joiden jääminen liiketoimintaan normaalin toiminnan lisäksi voi olla eduksi.

Asiakkaiden puolelta kaipuu sosiaalisiin kontakteihin voisi lisätä ravintolasyömistä ja eurooppalaistaa suomalaisia yhdessä syömisen kulttuuriin. Tietenkin haasteeksi jää kansantalouden heikkenemisessä kulutuksen alentuva taso, mutta mahdollisuuden ravintoloille luo kotimaan matkailun korvatessa ulkomaan lomia ja ilon irti ottaminen pienistä juhlan hetkistä, kun saa syödä toisen ammattitaidolla valmistamaa ruokaa.

Voimia ja iloa kesää kohti. Terasseilla tavataan!

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen, Brysselin ja Strasbourgin ravintoloita kuusi vuotta kolunnut keittiömestarin tytär, kotikeittiössä kaikkea kokeileva kokkaava äiti.