Milla oli työskennellyt ravintola-alalla keittiössä 20 vuotta. Pikkuhiljaa hän oli sitä mieltä, että alan vaihto olisi paikallaan. Vuosi sitten keväällä hän haki uusia töitä ja oli erittäin onnekas saadessaan työpaikan. Silloisesta työpaikassa oli kuukauden irtisanomisaika. Hän oli innoissaan tulevasta. Koronasta kantautui uutisia yhä enemmän. Sen ei pitänyt vaikuttaa uuteen työhön, joten Milla ei erityisesti huolestuttanut tulevaisuus. Työsopimuskin oli allekirjoitettu.

Toisin kävi. Millalla oli vielä kaksi viikkoa töitä jäljellä, kun puhelimeen tuli ilmoitus saapuneesta sähköpostista. Viestin sisältö oli lyhyt ja ytimekäs. Kylmäävä. Uusi työnantaja ilmoitti lyhyesti purkavansa työsuhteen. Samaan aikaan maan hallitukselta tuli ohjeistus ravintoloiden sulkemisesta. Millan silloisella työpaikalla alkoivat lomautukset, eikä Millan tekemää irtisanomista voitu perua. Viimeiset työpäivänsä Milla vietti postittamalla lomautusilmoituksia silloisille kollegoilleen.

Työpaikkoja oli tarjolla koko ajan vähemmän ja vähemmän. Epävarmuus iski Millaan. Työttömyysajan kestosta ei ollut mitään tietoa. Millasta tuntui, ettei hän osaa tehdä muuta kuin keittää perunoita. TE-keskus ei aluksi myöntänyt, että Milla olisi ollut oikeutettu työttömyystukeen, koska hän oli irtisanoutunut itse. 

Hyvin hoidettu rekrytointi on tärkeä panostus yrityksen tulevaisuuteen.

Milla joutui tosissaan tekemään töitä tunnistamaan omat vahvuutensa. Tilanteessa oli hyväkin puoli. Milla oppi ajattelemaan “laatikon ulkopuolelta” ja suoritti erilaisia kursseja avoimessa ammattikorkeakoulussa etänä ja vahvisti osaamistaan. Jokainen hyväksytty opintosuorite lisäsi Millan itseluottamusta, mikä auttoi taas työnhaussa.

Aluksi Millaan työnhakua saneli paniikki. Mitä, jos työttömyyskausi jatkuisi pitkään? Hakemuksia hän lähetti hyvinkin kauas sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle, jopa eri alojen tehtaiden linjastolle. Lopulta ystävät kuitenkin saivat puhutta Millalle järkeä ja hänet rauhoittumaan. Työnhaussa täytyi myös huomioida työpaikan vaikutukset. Kuinka kannattavaa on hakea lyhyttä ja matalapalkkaista määräaikaista työsuhdetta, kun se vaikuttaisi myös ansiosidonnaiseen? Tai miltä näyttäisi CV:ssä loikkaus uralla taaksepäin? Entä jos kesken määräaikaisen työsuhteen tulisi vastaan unelmien työpaikka? Voisiko sitä sitten edes hakea?

Työtä hakiessa tuli vastaan monenlaisia rekrytoijia. Suurin osa ei ikinä vaivautunut vastaamaan hakemuksiin edes lyhyesti: hakemuksesi on tullut perille. Haastattelukutsuja Milla sai vain muutaman. Päällimmäiseksi jäi mieleen eräskin haastattelu, jossa Milla joutui haastattelijan rooliin, sillä haastattelijalla ei ollut kysyttävää.

Työpiste vaihtui keittiöstä kotitoimistoon.

Millalla on työnantajille viesti: rekrytointi on yksi yrityksen käyntikorteista. Mikäli työnhakuprosessi on työnhakijasta hankala tai hoidettu huolimattomasti, se vaikuttaa jatkossa työnhakijan käsitykseen koko yrityksestä. Jokainen työnhakija voi olla yritykselle potentiaalisen tulevan työntekijän lisäksi myös mahdollinen asiakas tai yhteistyökumppani. Mikäli yritys hoitaa rekrytoinnin huonosti, ei työnhakijaa kiinnosta ottaa työtä vastaan, suositella yritystä muille tai käyttää sen palveluita. Vaikka  rekrytointiprosessi on raskas, yritysten hyvä käyttää siihen aikaa ja vaivaa. Hyvin hoidettu rekrytointi on tärkeä panostus yrityksen tulevaisuuteen.

Vihdoin loppukesästä 2020 Milla työllistyi. Hän oli ollut siihen mennessä viisi kuukautta työttömänä. Työpaikka ei löytynyt enää ravintola-alalta, vaikka uusi työnantaja tekee yhteistyötä ravintoloiden kanssa. Työpiste vaihtui keittiöstä kotitoimistoon. Milla kaipaa välillä entisestä työelämästään ravintola-alalle tyypillistä avointa ja hulvatontakin keskustelua työkavereiden kesken. Puolen tunnin viikottaiset videopalaverit eivät täysin korvaa ”entisen normaalin” ohimeneviä heittoja työkavereille. 

Mutta Milla on todella innoissaan uudesta työstään, jossa hänellä on mahdollisuus oppia uutta lähes päivittäin. Uudenlainen työ on opettanut Millaa sietämään epävarmuutta paremmin kuin ennen ja ymmärtämään, että ihan kaikkea ei tarvitse osata heti. Milla toivoo, että työsuhde nykyisellä työnantajalla kestää ja että hänellä on mahdollisuus kehittyä työssään edelleen. Hän toivoo myös, että uimahallit avautuvat, jotta hän voi jatkaa harjoituksiaan triathlonin parissa.