Blogi: Miten hel…..sä tästä selvitään!?

Jani Hiltunen kertoo, miten Lappeenrannassa käärittiin hihat ja ryhdyttiin taistelemaan koronakriisiä vastaan. Esimiehen kävelyhaasteeseen tarttui lähes jokainen. Kolhuitta tuskin selvitään, mutta periksi ei anneta, Hiltunen summaa.

Nuo olivat varmaan ensimmäiset ajatukset, kun todellisuus iski vasten kasvoja. Se oli torstai. Lounaskävijöiden määrä romahti edellisestä päivästä 75 prosenttia. Ensimmäiset peruutukset tulivat catering-puolella ja risteily peruutettiin toukokuulta. Miten hel…..sä tästä selvitään!?

Seuraava ajatus oli; tästä todellakin selvitään! Jengi kasaan, nopea tilannekatsaus ja tehtävien jako – yhteys kaikkiin varauksiin ja tilanteen rauhoittaminen. Yritetään pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Sitten mietimme uusia tehtäviä, ulosmyyntiä, lomautuksia. Meillä oli annettu lomautusvaroitus jo hyvissä ajoin, kun tieto epidemian leviämisestä oli saavuttanut Suomen.

Teimme päätöksen; osa porukasta lomautetaan, osa jatkaa toimintoja toistaiseksi, kun se vielä on mahdollista. Totesimme, että nyt on hyvä hetki huilata vähän ja ottaa rennosti. Sitä kesti melkein kokonaisen viikon.

Pakollisen pysähtymisen seurauksena johtaja keksi loistavan idean; kävelyhaasteen. Koska kaikilla oli aikaa liikkua, hän haastoi koko henkilökunnan. Tavoitteena oli kävellä 20 000 askelta päivässä seuraavien 14 päivän ajan. Porkkanana oli jokaisesta onnistuneesta päivästä rahaa käteen, minkä hän lupasi maksaa omasta pussistaan. Lisäporkkana oli, että summa kertautuu, jos päiviä tulee peräkkäin ilman taukoja. Lähes kaikki lähtivät innoissaan mukaan. Viikko meni siis kävellessä. Voin kertoa, että tällaiselle enimmäkseen toimistotyötä nykyään tekevälle, ei niin sporttisen ulkomuodon omaavalle tuo 20 000 askelta on aika hemmetin paljon.

Kaikki kävelivät tahoillaan. Päivien mittaan WhatsApp-ryhmään tuli kuvia askelmittareiden lukemista, maisemista ja tsemppiviestejä! Oli hämmentävää ja samalla hauskaa törmätä työkavereihin mitä oudoimmissa paikoissa ja keskellä päivää.

Seurasimme valtiovallan tiedotustilaisuuksia silmäkovana. Jossain kohtaa oli selvää, että koko keväältä ja myös alkukesästä kaikki tilaisuudet perutaan. Uutta toimintaa oli keksittävä. 

 

Nyt on hyvä hetki huilata vähän ja ottaa rennosti.

Ensimmäiseksi päätimme muuttaa lounasravintolan ns. cloud kitcheniksi – siis pilvikeittiöksi :). 

Mietimme tuotevalikoiman ja ryhdyimme toteuttamaan. Tätä olimme jo onneksi suunnitelleet viime syksynä, joten pohjatyöt oli hyvin tehty. Otimme Woltin käyttöön, oman kuljetuksen, annospakattuja kylmiä ruokia – myös marketmyyntiin suunniteltuja isompia perhepakkauksia, pizzaa jne. Soitimme läpi paikallisia kauppiaita ja tarjosimme keräys- ja kuljetusapua. Vain siksi, että olisi porukalle tarjota töitä.

Sitten mietimme, mitä ihmiset tulevat tarvitsemaan – käsidesiä ja hengityssuojaimia. Tilasimme nopeasti  erän käsidesiä, pullot ja korkit, ja seuraavana viikonloppuna kutsuimmekin väkeä jo pakkaamaan käsidesiä pienempiin pulloihin ja liimaamaan niihin oman etiketin. Samaan aikaan aloitimme hengityssuojaimien maahantuonnin selvityksen.

Samalla tietenkin selvitimme muita selviytymiskeinoja. Täytimme hakemuksia Business Finlandille, ajoimme kuluja alas, laitoimme suunniteltuja investointeja jäihin. Kaikenlaista mietimme. Töitä tehtiinkin lopulta ihan normaalisti. Autot suhasivat ympäri kaupunkia vieden ruokakasseja etätöissä oleville ja riskiryhmiin kuuluville. Tästä selvitään. Yhdessä.

Ei anneta periksi taistelematta.

Missä mennään nyt? Kolmisen viikkoa ensimmäisen miten hel…..sä tästä selvitään!? -ajatuksen jälkeen tilanne on tämä: autot suhaavat edelleen ruokakuljetuksia ympäri kaupunkia, käsidesit ovat myynnissä ja maskit on tilattu ja matkalla Suomeen. Peruutuksia tulee vieläkin. Osa varauksista on siirretty myöhemmäksi kesään. Myös uusia varauksia loppuvuodelle on jo tullut. Koko ajan mietimme ja keksimme uusia tuotteita kotiin vietäväksi. Kaupat myyvät annospakattuja mikroaterioitamme. Business Finland antoi positiivisen päätöksen ja kehitämme muutaman uuden tuotteen sekä palvelun vielä – mitkä jäänevät elämään koronan jälkeenkin, kuten varmaan moni muukin asia, esimerkiksi kävely.

On ollut mahtava nähdä se tsemppihenki, jota yrittäjät ovat toisilleen jakaneet. Kaikki ovat samassa tilanteessa. Kaikilla on haasteita, mutta yhdessä tekemällä ja toisiamme auttamalla tästä selviämme, jos selviämme.

Sanomattakin on selvää, etteivät kaikki tule tästä selviämään, eikä kaikilla ole resursseja, voimia, saati halua selvitä. Osa näkee tämän ulospääsynä jo vuosia jatkuneesta hankalasta tilanteestaan, osa roikkuu kynsin hampain kiinni, kunnes kaikki romahtaa. On äärimmäisen tärkeää, että ne jotka eivät tästä selviä, saavat avun ja tuen kaiken päätyttyä. Pelkkä parin kuukauden kriisiajan tuki ei riitä. Henkistä ja taloudellista tukea tarvitsevat sekä yrittäjät että työttömäksi jääneet työntekijät sitten, kun pyörät taas pyörivät.

Meillä koko jengi on laittanut itsensä likoon ja tekee kaikkensa, että selviydymme. Toki joukossamme on joitakin riskiryhmäläisiä, jotka tietenkin ovat kotioloissa, mutta hekin auttavat tarvittaessa etänä. Valitettavasti työmme ei ole niin helposti toteutettavissa etänä, suunnittelua ja kehittelyä lukuun ottamatta.

Toivon kaikille sitkeyttä, voimaa ja iloa tämän ikävän tilanteen keskelle. Ei anneta periksi taistelematta. Ei luovuteta ennen kuin on pakko. Tuetaan toisiamme. Välitetään. Pidetään fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä. Uskotaan tulevaan. Uskotaan itseemme.

Kirjoittaja työskentelee Kattava Cateringin, Karelia Linesin ja Don Papan senior specialistina Lappeenrannassa.