Blogi: Ninni ei kokenut alan vaihtoa mielekkääksi – hän haaveilee yhä etenemisestä ravintola-alalla

Karoliina Kaihovirta kuvailee blogissaan ravintola-alan tilannetta työntekijän Ninnin näkövinkkelistä. Ninni vaihtoi hetkeksi alaa, mutta palasi takaisin ravintolaan. Nyt Ninni odottelee, että koronakriisi hellittäisi ja uraan liittyvät haaveet voisivat toteutua.

Elokuvissa ihmiset käyvät syömässä ravintoloissa, nostelevat maljoja, tanssivat ja halailevat. Se kaikki tuntuu nykyään niin kovin epärealistiselta, vaikka vanhasta normaalista ei ole vielä vuottakaan. Ravintola-alalla työskentelevä Ninnikin olisi normaaleissa olosuhteissa sosiaalinen halailija. Vaikka hän noudattaa suosituksia, tuntuvat etäisyyksistä huolehtiminen ja sosiaalisen elämän rajoittaminen hänestä ahdistavalta ja vieraalta.

Ninni altistui koronavirukselle vastikään, mutta testitulos oli onneksi negatiivinen. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin on karanteenissa. Aviomies hoitaa kaupassakäynnit, ja Ninni käy ulkona vain pikaisesti lenkkeilemässä. Jos tilannetta katsoo positiivisesti, koronakaranteeni osui oikeastaan hyvään ajankohtaan, sillä edessä on asunnon vaihto ja nyt jää aikaa pakkaamiselle. Muuten hän pysyttelee kotona ja valmistautuu edessä olevaan muuttoon. 

Ninni työskentelee esimiehenä Helsingin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa, mutta vähäisen asiakasmäärän vuoksi hän on osa-aikaisesti lomautettuna. Työvuoroja ei karanteenin ajalle ollut monta, joten töitä ei sen takia tarvinnut perua. Toisin kuin alkuvuodesta, Ninni kuuluu nyt ammattiliittoon, joten lomautus ei iske ihan niin pahasti hänen talouteensa kuin viime keväänä.

Valmistuttuaan Perhosta vuonna 1998 Ninni on ollut lähes aina ravintolassa töissä.  Alkuvuodesta 2020 Ninnin silloinen työnantaja ajautui konkurssiin ja hän menetti työpaikkansa. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän oli ilman töitä. Työttömyyden aikana Ninni jäi vielä sairaslomalle, ja hänellä oli aikaa miettiä vaihtoehtoja ravintola-alan tilalle. Sairaslomansa jälkeen Ninni pääsi ihan uudelle alalle optikkoliikkeeseen töihin. Uusi ura vaikutti kiinnostavalta, mutta totaalisen uudet tavat ja erilainen ala vaativat paljon opettelua. Kolmen viikon jälkeen aloituksesta alkoivat lomautukset korona-uutisten ja asiakaskadon myötä. Kun lomautukset päättyivät kesällä, tuli Ninni uutta alaa opiskeltuaan siihen tulokseen, ettei optikko-ala ole häntä varten.

Tiputus uuteen arkeen oli todella suuri.

Tiputus uuteen arkeen oli todella suuri. Aikaisemmin Ninnin ja hänen aviomiehensä elämä oli melko hedonistista, he matkustelivat paljon ja söivät ehkä useammin ulkona kuin kotonaan. Säästöjä ei ollut kertynyt, sillä töitä oli aina riittänyt, eikä rahan kerryttäminen sukan varteen tuntunut tarpeelliselta. Uusi taloudellinen tilanne vaati paljon tinkimistä aikaisemmista elintavoista. Monelle korona-aika onkin ollut pakollinen pysähtymisen paikka. Aikaisemmat arvot elämässä muuttuivat kertaheitolla ja nyt toiveena on, että saisi edes suurimman osan laskuista maksettua. Keväällä syntyneitä tappiota maksetaan edelleen, eikä loppua tunnu näkyvän. Taloudelliset tappiot ja vaikutukset ihmisten henkiseen elämään huolettavatkin Ninniä koronassa eniten, ei niinkään itse virus.

Ravintola-alan ulkopuolisen työkokemuksen jäljiltä Ninni oppi, ettei ruoho välttämättä ole muualla sen vihreämpää. Kaikilla aloilla on omat haasteensa. Ravintolatyössä Ninni viihtyy ja tuntee olonsa kotoisaksi. Tarjoilijan työstä Ninni ei kuitenkaan enää tunne saavansa niin paljon irti kuin uransa alkuvaiheissa, vaan toivoo seuraavan työnkuvansa olevan luonteeltaan monipuolisempi sisältäen muun muassa organisointia ja suunnittelua. Tällä hetkellä, korona-aallon toisen aallon myllerryksessä, se on kuitenkin vain haave. Aikaisemmin takuuvarma ravintola-ala työnantajana on nykyään kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Onneksi nykyisen työn ihanat työkaverit sekä hyvät työnantajat korvaavat sen, mitä työnkuva itsessään ei välttämättä täysin pysty enää tarjoamaan.

Ninni ei suhtaudu kovinkaan hysteerisesti koronaan, vaikka toki noudattaa pandemian tuomia suosituksia. Töissään hän käyttää maskia, vaikka se aiheuttaakin hänelle ongelmia lievänä astmaatikkona ja atooppisen ihon omaavana. Nykyisellä työpaikalla koronan torjumiseksi on otettu kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Ninni kokeekin, että ravintola-alaan iskeneet rajoitukset hallituksen toimesta ovat ylimitoitettuja. Häntä myös harmittaa, että tapahtui mitä tahansa, ravintoloita on pidetty Suomessa syntipukkeina kautta-aikojen. Ninni ymmärtää hyvin, että päättäjiltä vaaditaan paljon ja aika on haastava. Silti hänestä vaikuttaa, ettei ylemmällä tasolla välttämättä aina tunneta ravintola-alan realiteteetteja. 

Ninni odottelee nyt sukulaisten ja ystävien luokse joulunajaksi suuntautuvaa matkaa ja toivoo, etteivät mahdolliset rajoitukset estäisi hänen suunnitelmiaan. Hän tuntee olonsa epätoivoiseksi ja todella surulliseksi ravintola-alan tilanteen vuoksi, mutta on kuitenkin kaikin puolin odottavalla fiiliksellä tulevasta. Ehkä vielä pääsemme takaisin normaaliin - mitä se normaali tulee sitten olemaankaan.

Kirjoittaja työskentelee porvoolaisen Bistro Sinnen myynnissä ja markkinoinnissa.

Sulje mainos Tilaa Aromi