Bocuse d’Or -tiimin loistokas assistentti Anni Peräkylä

Taitaja-kisoista vauhtia hakenut, Bocuse d’Or -tiimin assistentti Anni Peräkylä on tutustunut oikeisiin ihmisiin ja osoittanut hyvää asennetta, joten hänelle ovat auenneet monet ovet.

Anni Peräkylä tuntuu raikkaalta tuulahdukselta kokkipoikien joukossa, mutta itse hän ei niinkään ajattele naiseuttaan. Usein töissä tosin on tullut oltua ainoa nainen keittiössä, mutta sillä ei ole merkitystä.

– Olen melkein aina tehnyt töitä niin, että ei ole muita naisia. En koe itseäni mitenkään erilaiseksi. Se etu on, että joskus voi pyytää miehiä nostamaan jotain raskaampaa. Sitä ongelmaa ei ole, että jäisin jalkoihin, saan kyllä suuni auki, Peräkylä naurahtaa.

Välitön ja ulospäin suuntautunut Peräkylä kertoo olleensa hyvä koulussa, joten monet yllättyivät, kun hän lähti Turun ammatti-instituuttiin suorittamaan ylioppilaan ja kokin kaksoistutkintoa. Se oli kuitenkin kotitaloustuntien herättelemä sydämen valinta, eikä ole kaduttanut.

Turussa Peräkylä työskenteli Storage pop up -ravintolassa, ja tutustui sitä kautta muun muas­sa Eero Vottoseen. Vottosella sattui olemaan paikka auki Palacen keittiössä, ja niin Anni Peräkylä pääsi Helsingin huipulle. Kahden vuoden rupeama Palacessa opetti ”kaiken mahdollisen”, ja sinä aikana tutuksi tulivat myös entiset Bocuse d’Or -assistentit Miikka Manninen ja Johan Kurkela sekä tuore Vuoden kokki Mikko Kaukonen.

– Tapasin Kaukosen kun hän voitti Vuoden kokin, ja silloin hän kysyi ensimmäisen kerran, olisinko kiinnostunut assistentin pestistä. Kävimme pari kertaa bissellä ja tuli fiilis, että tästä tulee ihan hauskaa, jos lähdemme kimpassa tekemään, Peräkylä kertoo.

Se fiilis on pitänyt. Tiimiytymiseen oli hyvin aikaa harjoitellessa, ja kandidaattia ja assistenttia yhdistää samanlainen luonne.

– Meillä on tosi hyvä tiimihenki, ja Mikon kanssa on helppo tehdä töitä. Olemme molemmat sosiaalisia ja puhumme paljon.

Olen oppinut hurjasti ruuanlaitosta, tekniikoista ja kilpailemisesta ja saanut järjettömästi kontakteja joka suuntaan.”

Kaukonen on samoilla linjoilla: nainen assistenttina ei ole mikään outo juttu.

– Aluksi joutui ehkä miettimään joitakin asioita, mutta tunnemme toisemme nyt niin hyvin, ettei siinä ole mitään sen ihmeellisempää, Mikko Kaukonen sanoo.

Joukkueen johtaja Sami Rekola muistuttaa historiasta.

– Nyt kun Anni Peräkylän rooli naisena joukkueessa kiinnostaa, niin on hyvä muistaa, että lahjakkaita tekijöitä on ollut tiimissä aiemminkin. Historian naisiin lukeutuvat Susanna Saikkonen (nykyinen Stolpe) Michael Björklundin ja Aki Wahlmanin assistenttina, Jenni Kaikkonen (nykyinen Kortelainen) Henry Tikkasen assistenttina ja Petteri Luodon ensimmäisellä reissulla Peppi Aralehto, Rekola luettelee.

Peräkylä arvelee, että hänen ikäluokastaan ei ole ylipäätään helppoa löytää kokkeja, jotka olisivat kiinnostuneita sitoutumaan Bocuse d’Or -projektiin. Kilpailusäännöt määräävät, että assistentti ei saa täyttää 23 vuotta ennen Lyonin kilpailua (vuonna 2021 29. tammikuuta), ja Peräkylälle maagiset vuodet tulevat täyteen heti helmikuun alussa. Hän on siis sääntöjen mukaan alkuperäisen kilpailuaikataulun mukaan oikean ikäinen, vaikka ensi vuoden kilpailu onkin koronan takia siirretty tammikuulta kesäkuulle.

Peräkylälle pesti on ollut upea jo tähän mennessä. Aina joskus puhutaan Bocuse d’Or -perheestä, ja tiimi muodostaakin todella tiiviin yhteisön.

– Miikka Manninen ja Johan Kurkela ovat molemmat vahvasti mukana, Manninen assistenttivalmentajan ja Kurkela joukkueen kakkosvalmentajan nimikkeellä. He tekevät paljon kehitystyötä ja viettävät aikaa meidän kanssa jopa päivittäin, Peräkylä kertoo.

Assistenttivalmentaja on tämän kauden uutuus, ja korostaa sitä, että kyseessä on joukkue-, ei yksilökilpailu. Assistentti ja kandidaatti luovat kokonaisuuden yhdessä, vaikkakin työt on jo kilpailusääntöjen mukaankin jaoteltu tiukasti. Ehdokkaalle kuuluu pääraaka-aineiden käsittely, assistentille vastuu lisukkeista.

Joukkueen ja päävalmentaja Heikki Liekolan tukena keittiöllä on pyörähdellyt paljon aiemmilta vuosilta tuttuja kasvoja kuten Eero Vottonen ja joukkueen aiemmat presidentit Pekka Terävä ja Jarmo Vähä-Savo.

– Konkareiden avulla säilyy tatsi kilpailu­ruualle tyypilliseen kokkaamiseen ja sille ominaiset makujutut. Esimerkiksi Jarmo Vähä-Savolta voi tulla sellaisia ideoita, joita nuoremmat eivät tunne, kun niitä ei missään enää käytetä, Peräkylä sanoo.

Onko Bocuse-kauteen mahtunut yllätyksiä? On tietysti, suurimpana kaiken myllertänyt korona. Sen takia esimerkiksi kumppanuuksien hoito on jäänyt pitkälti tulevaisuuteen. Peräkylä kertoo, että ELO-säätiön irtautuminen Bocuse d’Or -toiminnasta ei vaikuta joukkueeseen, vaan yhteistyökumppanit pysyvät.

Entä opit Bocuse d’Orista? Peräkylän silmät loistavat, kun hän kertoo tähänastisista kokemuksistaan:

– Olen oppinut hurjasti ruuanlaitosta, tekniikoista ja kilpailemisesta ja saanut järjettömästi kontakteja joka suuntaan. Esimerkiksi Vihannespörssi on saanut kasvot, ja on ollut hienoa käydä Deliverden ja Mimiksen puutarhoissa. On mahtavaa nähdä, miten asiat tehdään.

Peräkylä jatkaa vielä kertomalla, miten kilpailuissa tutustuu Euroopan laajuisesti ihmisiin. Fiilis kisan jälkeen oli hyvä, sillä kaikki meni niin kuin oli treenattu.

– Jäimme alussa jälkeen omista aikatauluistamme, meni hetki, että pääsimme rullaamaan omaa vauhtiimme. Sen jälkeen kaikki meni hyvin ja ajallaan. Kala-annos oli Tallinnassa parhaan näköinen ikinä, Peräkylä toteaa.

Kaikki meni todellakin Suomen keittiössä hienosti: keittiötyöskentelystä ropsahti täydet pisteet ja Anni Peräkylä lunasti parhaan assistentin palkinnon. Joukkue sijoittui viidenneksi muiden Pohjoismaiden vanavedessä.

– Assarin palkinto oli hieno tunnustus, tosi siisti juttu! Asenne ja ote työhön ratkaisi, samoin jälki jota siitä syntyi, Peräkylä summaa.

Joukkueet saivat tänä vuonna tietää kaikkien tuomarien antamat pisteet, joten niissä riittää analysoitavaa. Palautepalaverit käytiin kisareissun jälkeisen karanteenin aikana Teamsissa. Vaikka joskus on viisasta ottaa oppia paremmiltaan, Suomen joukkue pitää valitsemaansa linjaa hyvänä.

– Tanska ja Ruotsi tekevät tosi pientä ja korumaista. Meillä ei ole ammattitaitoa siihen, joten emme lähde kopioimaan sitä tyyliä. Esimerkiksi viiriäinen oli vain kahdella maalla kypsennetty luussa, meillä ja Norjalla, ja Norja voitti, eli ei se ollut väärä suunta, Peräkylä toteaa.

Tavoite on päästä pois turhasta vääntämisestä.

– Lihavadin lisukkeissa vaadittu vegaanisuus ei ollut meidän suurin intohimo tai vahvuus, joten siinä oli aluksi paljon pyörittelemistä. Tulimme siihen tulokseen, että vihannes on vegaanisena paras ihan vihanneksena, turha vääntää mitään vanukasta. Etenimme maku edellä. Onneksi kala-annoksen lisukkeet olivat vapaammat.

Joulutauon jälkeen joukkue asettaa katseen kohti Lyonia, ja kesäkuussa nähdään, miten Kaukosen ja Peräkylän tiimi parantaa menoaan.

Anni Peräkylä on sitoutunut kilpailukauteen Mikko Kaukosen parina, mutta sen jälkeen maailma on auki. Peräkylä uskoo hakeutuvansa töihin ulkomaille, kenties jonkin pohjoismaisen keittiömestarin oppiin.

Julkaistu Aromissa 10/20.

Tilaa Aromi!

Tilaa digilehti!

Sulje mainos Tilaa Aromi