Bologna on makkaraa, lambruscoa ja samppanjalistoja rakastavan matkakohde

Bologna, lihava kaupunki, tai ehkä voisi sanoa paremmin leppoisa läski, koska lempinimestä on kyse. Ruokamatkailijaa houkutteleva nimi viittaa kaupungin ja alueen lihavoittoiseen ruokaperinteeseen. Maailman kuuluisimman pastakastikkeen lisäksi myös kaikkien lauantaimakkaroiden äiti, Mortadella, on syntynyt täällä.

 Jotkut saattavat tuntea Bolognan Euroopan vanhimmasta yliopistosta, mutta tiesitkö että Mortadella-makkara on maailman vanhin suojeltu alkuperäinen ruokatuote? Sen valmistus ja nimen käyttö varattiin Bolognan makkaramestareille jo vuonna 1661. Kaupungin nykyään toimivat klassikkoteurastajat Tamburini ja Salumeria Simoni sijaitsevat kätevästi vierekkäin. Kummallakin on myös viinibaari, jossa tuotteita voi nauttia paikan päällä. Kotisivulla voi liittyä Mortadella-kerhoonkin. 

Kätevän kokoinen kaupunki vaikuttaa eläväiseltä ja nuorekkaalta yliopistokaupungilta, vaikka keskusta onkin kaunis ja vanha. Satuimme paikalle Pyhäinpäiväviikonloppuna, joka saa italialaiset matkustamaan. Kujat olivat apero-aikaan tupaten täynnä, eikä kulkeminen ollut helppoa. Onneksi baarejakin on tosin vieri vieressä, taukopaikka viinilasin kera onnistuu aina jossain. Legendaarisin kapakka lienee Osteria del Sole, joka on perustettu jo vuonna 1465. Luonteikas paikka oli hauska sali holvineen, jossa kaikenlaiset ihmiset nauttivat alkuillasta joko parin euron lambruscon kera, tai ehkä jopa pullo Krugin samppanjaa yllättävän mittavalta samppanjataululta. Erikoista on myös, että osteria ei tarjoile ruokaa, mutta asiakkaat voivat tuoda omat eväät mukana. Pikaisella etsiväkierroksellani havaitsin lähes joka pöydässä olleen paketti Mortadellaa ja Parmesania. Parilla oli vain perunalastuja mutta yksi seurue oli ilmeisesti synttäreitä viettämässä, ja snacksien lisäksi tarjolla oli lasagnevuoka kymmenelle hengelle. 

Kaukaa fiksuna olin kerrankin tehnyt illallisvarausten lisäksi lounasvarauksenkin, joka osoittautui retken parhaaksi osoitteeksi. Trattoria Battibecco on ollut saman perheen omistuksessa jo yli 40 vuotta. Harmoninen, tyylikäs ruokasali asetti rauhalliset puitteet keskittyä annosten esillelaittoon ja makumaailmaan. Mainion ruokalistan ehdoton voittaja oli yllättäen täydellisyyttä uhkuva ankanmaksa. Tästä annoksesta kerrotaan tarinoita vielä monia vuosia, joten ankka ei ollut antanut elämäänsä turhaan. Vaikka saavuimme paikalle myöhässä, vain 15 minuuttia ennen keittiön sulkemista, ei kukaan vaikuttanut tuohtuneelta eikä neljän ruokalajin lounastamme yritetty kiirehtiä läpi ollenkaan. Tämä muistutti taas vieraanvaraisuudesta, ja sen ihanuudesta. Kunpa arjessa muistaisi itsekin olla aina hyvien vieraiden puolella, eikä yrittäisi hoputella ihmisiä ylenmääräisesti.

Illalla suunnistimme drinkille kehuttuun Very nice cocktail experience –baariin. Skandinaavisen pelkistetyssä baarisalissa oli rauhallista, mutta hauskan luovaa oli cocktaillista viherkasvissa. Drinkkilaput oli kiinnitetty saniaiseen, tai mikä lie, pienillä pyykkipojilla. Baari oli ratkaissut myös alaa ravisuttavan muovipilliongelman tarjoilemalla drinkit korvaamalla pillin ontolla pitkulaisella pastalla. En huomannut kysyä mikä lajike on havaittu toimivimmaksi, mutta tätä täytyy kokeilla!

Michelin-paikoilla tai modernilla keittiöillä ei Bologna komeile, ainakaan vielä, vaan bravuurit löytyvät perinteistä. Tyylikäs, mutta loppupeleissä hieman tökkivä Oltre edustaa uudempaa suuntaa. Sinnekin saavuimme liikenteestä johtuen myöhässä, keittiön sulkemisaikaa hipoen. Sinänsä ruoassa ei ollut mitään vikaa, mutta jotenkin palvelu jätti kylmäksi. Tai no, italialaisen kohtuullisesti hinnoiteltu viinilista paransi tunnelmaa toki, kunhan se iPadilta salasanakommervenkkien jälkeen vihdoin saatiin auki. Joku on nähnyt vaivaa somistellessaan ravintolan sisäänkäynnin katu-uskottavaksi sadoilla tarroilla.

Kivenheiton päässä sijaitsee Mercato delle Erbe, missä voisi viettää vaikka koko päivän. Kauppahallin viereisellä kadulla sijaitsee kourallinen toinen toistaan hauskempia baareja, missä voisi viettää vaikka koko yön. Kaikkiin ei ennen kello kahta tai kolmea ehdittykään. Sateisen ripottelevassa säässä henkilökunnalla oli tehtävää, kun väki seilasi tupakkaterassien ja baaritiskin välillä. Joskaan baaritiskille ei tarvitse mennä uutta juomaa hakemaan, koska pienissäkin, 20–30 henkeä vetävissä baareissa on kahden baarimestarin lisäksi 2–4 henkeä palvelemassa tarjoillen pöytiin juomia ja maksuttomia apero-lautasia. En käsitä miten yhtälö toimii edes Italiassa. Suomen kulurakenteella kukaan ei uskalla edes yrittääkään.

Muistan kadulta ainakin seuraavat, paremman vaikutuksen tehneet baarit: Bar della Mercato oli klassisen italialaisen tyylikäs historiaa huokuva viinibaari, jossa oli selkeästi vasta hiljattain palkattu cocktailbaarimestarikin. Hillitty jazz viinikaappien taustalla sai vieraat viihtymään. Jälleen yksi baari Bolognassa, jossa pitkä samppanjalista yllätti. Itse keskityin tosin Franciacortaan tällä reissulla. Bizarre on uudenkarhea mixology-bar kaikilla New Yorkin mausteilla. Hauska yksityiskohta pienessä baarissa on kioskimainen myyntiluukku suoraan kadulle. 

Senza nomessa oli hurjin meininki, vaikkei siellä ollut musiikkia, ja koko henkilökunta on kuuroja tai kuulovammaisia. Meille turisteille, ketkä ei osaa kansainvälisiä käsimerkkejä, on seinälle printattu noin 50 eri paperilappua, johon on kirjoitettu juomatilaus italiaksi, sekä käsimerkki kuvattuna. Tätä näyttämällä onnistuu tilaus vaivattomasti. Mietiskelin vain, että silloin tällöin voisi olla aika mukava työskennellä ihan missä tahansa baarissa esittäen kuuroa. Voisi olla välittämättä asiakkaiden höpötyksestä.

 www.mortadellabologna.com

www.osteriadelsole.it

www.battibecco.com

www.oltrebologna.it

www.mercatodelleerbe.eu