Cave Historique des Hospices de Strasbourg

Vuodesta 1395 lähtien toiminut Strasburgin sairaalan viinikellari sai alkunsa, kun rahattomat potilaat maksoivat hoitonsa luonnossa eli tuottamallaan viinillä. Osa potilaista maksoi myös muilla elintarvikkeilla, usein jopa palalla maatansa. Keskiajalla sairaala tarjosi sairaalapalvelujen lisäksi suojaa ja ruokaa köyhille ja kurjille. Luonnollisesti annos viiniä sisältyi päivittäiseen minimieloon. 1600-luvulla tämä käytäntö väheni tosin asteittain, kun sairaala keskittyi yhä enemmän ydintoimintaansa.

Vuosien varrella sairaalalle kertyi viinejä ja maatakin niin paljon, että siitä tuli Alsacen suurin maanomistajakin. Tuotto on auttanut sairaalan toimintaa ja uusien aparaattien hankkimista. Vaikka 1789 vallankumouksen tuoksinassa kirkon omistukset jaettiin uusiksi, sai Strasburgin yliopistollinen sairaala pidettyä omistuksensa. Vuonna 1994 toiminta loppui kokonaan viinin, rahan ja resurssien puutteen vuoksi. Kellari unohtui mätänemään, mutta onneksi vain pariksi vuodeksi, kun innokkaat enologit Pierre Sparrin johdolla perustivat uuden viiniosuuskunnan, Society of Interest Collectif Agriculturan, ja remontoivat kellarin uuteen loistoon sopivasti juuri 600-vuotisjuhlaan. Nykyään osuuskunnassa on mukana vajaa 30 tuottajaa.

Osuuskunta maistelee ja valitsee joka tammikuu sopivat viinit Alsacen tuotannosta, mitkä hyväksytään ikääntymään kellarin vanhoihin tammitynnyreihin. Kun viinit ovat valmiita, hakevat tuottajat ne tiluksillensa pullotettavaksi yhtenäisen Croix des Hospitaliers -etiketin alle. Osa tuotannosta annetaan kellarille ikään kuin vuokranmaksuna. Kellari, sen yhteydessä toimiva kauppa sekä turistikierrokset taasen siirtävät tuottonsa jälleen sairaalan hankintoihin.

Jännittävän, historiaa pursuavan, mielikuvitusta kutkuttavan kellarin ehdoton helmi on valkoviinitynnyri vuodelta 1472. Itse viini on siirretty nuorempaan tynnyriin, koska vanha alkoi olla sen verran hauras, ettei pystynyt viiniä enää suojaamaan. Viimeisen viidensadan vuoden aikana nektaria on maistettu vain kolme kertaa. Vuonna 1576 strasburgilaiset tarjosivat aseliittolaisilleen zürichilaisille viiniä janoon, kun he todistivat pystyvänsä tulemaan apuun alle 24 tunnissa. Zürichilaiset, jotka tulivat veneillä reiniä pitkin, toivat mukanaan vielä kuuman polttavan ruokapadan todistukseksi. Tapahtumaa muistellaan edelleenkin soututapahtumilla juhlavuosina. Vuonna 1718 viiniä päästiin maistamaan päärakennuksen uudelleenrakennuksen juhlistamiseksi. Marraskuussa 1944 viiniä tarjoiltiin kenraali Leeclerc de Hautecloquelle, kun hän vapautti Strasburgin kaupungin natseilta.

1994 on viimeinen kerta, kun enologit ovat tarkistaneet viinin laadun. Vieläkin erittäin kirkas, pihkamainen väri, voimakas nenä, hieno, todella monipuolinen, aromeja vanilja, hunaja, vaha, mausteisuutta, hasselpähkinää ja hedelmälikööriä. Kaiken kaikkiaan viini on vieläkin elossa!

www.vins-des-hospices-de-strasbourg.fr

P.S. Tähän kohtaan sopii muistella vielä sitä, kun vietin muutaman yön yhdessä Zürichin kaupunginsairaaloista. Harmikseni huomasin huoneen seinällä roikkuneen monisteen vasta viimeisenä iltana, kun lääkärit olivat jo lähteneet kotiin. Se oli nimittäin viinilista, laajempi kuin monissa ketjuravintoloissa jopa. Leikkauspotilaana tarvitsin lääkärin luvan viinin nauttimiseen. Olisi sitä puoli pulloa kelvannut juustojen kera nautiskella, ihan vain noin niin kuin kokemuksen vuoksi.

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.