Oscar Farinetti perusti ensimmäisen Eatalyn vuonna 2007 entiseen vermuttitehtaaseen Torinossa. Vuonna 2010 samanlainen avattiin New Yorkiin suurella suosiolla ja näkyvyydellä. Julkkiskokki Mario Batalin osakkuus hankkeessa oli myös omiaaan herättämään kiinnostusta vieläkin enemmän. Nykyään kauppoja on ympäri maailmaa 25 kappaletta, joista 14 Italiassa.

Useissa kerroksissa toimivat kaupat ovat todella hyvin suunniteltuja, viihtyisiä monitoimitaloja, jossa ruokaostosten ohella tai sijaan useat nauttivat lounaan, jäätelön, kahvin tai lasin viiniä. Lauantaisin järjestetään usein erilaisia workshoppeja tai tastingeja, ehkä jopa joku TV-keittiömestari käy kertomassa kuinka pastaa tehdään. Juustolle, lihalle ja makkaralle ovat omat myyntipisteensä, lisää valikoimaa löytyy tietenkin valmispakkaushyllyistä.

Fior di Latte -juusto valmistetaan itse paikan päällä. Osa leivistä leivotaan myös myymälän leipomossa, eikä kyseessä ole pelkkä bakeoff-piste. Italialaiset viinit ja oluet ovat myös mainiosti esillä. Torinolainen Venchi huolehtii suklaanteosta ja -myynnistä. Lisäarvona myymälät tuovat tykö italialaista kulttuuria – sekä tietysti La Dolce Vitaa. Se oikeuttaa ainakin osittain premium-hinnat.

Itse olen ehtinyt käydä Eataly-myymälöissä Genovassa, Milanossa ja Münchenissä. Yhtenäinen ilme ja valikoima sekä todella hyvät sijainnit  povaavat menestystä pidemmälläkin tähtäimellä. Ainakin täällä Euroopassa olemme tottuneet saamaan enemmän tai vähemmän italialaisia tuotteita sieltä sun täältä, mutta voin kuvitella että kun hyvän foccaccian himo yllättää esimerkiksi Tokiossa, ei sitä ihan noin vain tulekaan vastaan.

Hieman harjaantuneempi silmä saattaa huomata, että valikoima on laajuudestaan huolimatta rajattu, eikä kaikkia italialaisia suosikkimerkkejä olekaan saatavilla. Useat brändit ovat myös sieltä isommasta päästä, joten ruohonjuuritason pientuottajia on turha etsiä, vaikka kauppa tekeekin paljon yhteistyötä Slow Food -organisaation kanssa, joka tulee tietenkin myös Italian Piemontesta.

Toisaalta haluaisin kuvitella, että Eatalyn valikoima on tarkkaan harkittu laadullisten, taloudellisten realiteettien sekä integriteetin pohjalta. Toivon, että ostaessani ruokani Eatalysta, voin olla varma että oliiviöljy on oliiveista puristettu eikä parmesan-raasteessa ole sahanpurua. Aina välillähän näistä ruokaskandaaleista Italiassa saa lukea. On todella ristiriitaista, että jokaisella italialaisella on vahva mielipide ruoasta ja monella tuotteella on EU:n allekirjoittama alkuperätodistus, mutta tuottajapuolelta löytyy epärehellisiä yrittäjiä, jotka voivat tahrata huijauksillaan tai epäeettisellä, jopa laittomalla toiminnallaan kokonaisen ruokakulttuurin.

Koskahan joku laittaisi pystyyn suomalaiseen ruokakulttuuriin keskittyvän kaupan?