Esimies on ilon katalysaattori – jos on

Ilo lisää turvallisuuden tunnetta ja saa luovuuden kukkimaan. Ilo tekee ihmisestä leikkisän, ja eniten oppimista tapahtuu juuri leikkisässä työilmapiirissä. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta esimies vastaa työyhteisön tunnedynamiikasta, siis siitä, onko ilolle työpaikalla tilaa.

Minna Martin.

Työelämässä ei tunteilla paljon paistatella. Ilon ilmaisemista ei kuitenkaan ole suorastaan kielletty, ja iloita saa suomalaisella työpaikalla todennäköisesti avoimemmin kuin surra. Psykologi, psykoterapeutti Minna Martinin mukaan tunneilmaisulle tulisi olla tilaa myös työpaikalla, vaikka moni mainostaa jättävänsä tunteet kotiinsa töihin lähtiessään.

Tunteet ovat yhtä erottamaton osa ihmistä kuin peruselintoiminnot, mutta toisin kuin vaikkapa sydänlihaksen toiminta, tunteiden säätely on tahdonalaista.

– Perustunteet kumpuavat perustarpeista, eli ne ovat yhteisiä kaikille ihmisille ja myös monille eläimille. Tunteiden tukahduttaminen on itsessään psyykkinen stressitekijä, joka tekee kokonaisilmaisusta jäykkää ja välttelevää. Tämä voi näkyä vaikka siten, että työkaveria ei katsota silmiin.

Työelämässä ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista tuutata jokaista emootiota työkaverien ja asiakkaiden käsiteltäväksi. Tunteiden ilmaisu ei tarkoita holtitonta tunnemyrskyä, vaan välimuotojakin on – kyse on tunnesäätelystä.

– Työelämässä tunnesäätely tarkoittaa juuri sitä, että tasapainottelee oman ammatillisen perustehtävän ja tunne-elämän tarpeiden välillä. Näyttäisi siltä, että ihminen pystyy varsin joustavasti pallottelemaan eri tunnetilojen välillä tilanteiden muuttuessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka puolison kanssa olisi kotona riitaa, voi ihminen työvuoroon tullessaan tuntea iloa työkaverin kanssa jutustelusta aiemmin koetuista epämiellyttävistä tunteista huolimatta. Kun tunteen intensiteetti kasvaa, myös säätely muuttuu vaikeammaksi.

Ilolla tehdään kestävää tulosta

Iloita saisi Martinin mukaan työelämässä nykyistä näkyvämmin. Ravintola-alalla iloinen palveluasenne ja asiakkaalle hymyileminen kuuluu työnkuvaan, mutta henkilöstön kesken syntyvästä ilosta hyötyy ennen pitkää myös yrityksen johtoporras. Ilo nimittäin edistää tiimiytymistä, luovuutta ja uusien sisältöjen oppimista.

– Nykyisin puhutaan paljon tarpeesta työskennellä tiimeinä. Silloin pitäisi miettiä, miten myönteisiä tunteita ruokitaan, sillä juuri ne lisäävät turvallisuuden tunnetta, luovuutta ja halua tehdä yhteistyötä. Edelleen korostetaan liikaa sellaisia arvoja kuin ammatillisuus ja asiallisuus. Vaativassa ja arvostelevassa ilmapiirissä on vaikea synnyttää uutta, sillä epäonnistumisen pelko on läsnä.

Martin on omakohtaisesti havainnut tutkimuksesta tutun havainnon, että ihminen oppii parhaiten leikkien.

– Leikki tuppaa kuitenkin harmillisesti katoamaan aikuisten elämästä työelämän myötä. Koulutuksissani käytän paljon leikillisiä menetelmiä, ja kun keskiviikkona ja torstaina leikitään, perjantaina tiimeissä uskalletaan jo vähän hassutella. Harjoitteiden tavoitteena on saada ihmiset kiinnittymään toisiinsa ja kokemaan yhteenkuuluvuutta.

Pomo päättää

Vastuu iloisen ilmapiirin mahdollistamisesta on viime kädessä esimiehellä. Martinin mukaan moni johtavassa asemassa oleva ei ymmärrä oman asemansa painoarvoa.

– Esimies on päävastuullinen työyhteisön tunneilmapiirin hoitamisessa. Se ei tarkoita, että pitäisi kantaa vastuu jokaisen työntekijän tunne-elämästä, mutta vastuu ryhmädynamiikasta on esimiehen harteilla. Parhaimmillaan työyhteisössä vallitsee flow-tila, jossa työstä ja työkavereiden näkemisestä saadaan nautintoa. Esimies toimii ilon katalysaattorina asenteellaan ja toimillaan.

Martin kertoo monen joutuvan ja pyrkivän esimiestehtäviin ilman riittävää koulutusta olosuhteiden, kunnian- tai vallanhimon seurauksena.

– Auktoriteettiasema on potenssiin x vaativampi kuin laumassa vertaisena olevan asema, ja se voi synnyttää paljon hankalia tunteita esimerkiksi alaisia kohtaan. Esimiesten jos kenen pitäisi päästä käsittelemään asioita alan ammattilaisen kanssa.

Mara-alalla työnohjauspalveluja ei kuitenkaan juuri käytetä. Esimiesasemaan päädytään verrattain nuorena ja monesti ilman johtamiskoulutusta. Kenties työn kuormittavuus voi olla yhteydessä ravintola-alaa paikoin vaivaavaan suoranaiseen työvoimapulaan ja suureen vaihtuvuuteen.

– Jos yritykset haluavat parantaa tulostaan, pitäisi satsata esimiesten työnohjaukseen, Martin linjaa.

Joskus kiehuu yli

Iloista palvelumieltä edellyttävässä työpaikassakin on syytä myöntää, että kukaan ei ole koko ajan hyvällä tuulella. Sekavia ja kielteisiä tunnelmia mahtuu jokaisen työtaipaleelle. Silloin ilon vierelle on syytä tehdä tilaa myös kielteisille tunteille.

– Jos henkilö on esimerkiksi irtisanomis­uhan alla, stressitasot voivat olla todella kovat. Silloin saattaa käydä niin, että jotakin vuotaa yli.

Martinin mukaan voimakkaalle käsittelemättömälle stressille on ominaista, että asian­omaisen itsensä voi olla hankalaa tunnistaa stressikäyttäytymistä.

– Sitten yhtäkkiä huomaa tiuskittuaan työkaverille tai asiakkaalle, että hitsi, mähän olen itse asiassa ihan hirveän väsynyt.

Anteeksipyynnöllä virhearvioinneistakin usein selvitään. Martin peräänkuuluttaa armollisuutta ja tähdentää, että täydellistä vuorovaikutusta ei ole olemassa edes hyvinvoivassa ja menestyneessä työyhteisössä.

– Juuri mikään tässä maailmassa ei ole niin vaikeaa ja monimutkaista kuin ihmisten välinen vuorovaikutus. Se, että siinä aina silloin tällöin epäonnistutaan, on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

 

Case: ”Tiedän olevani töissä onnellisten saarella”

Toimin kymmenen henkilön lähiesimiehenä erään saaren matkailu- ja ravintolatoimessa. Kun minua pyydettiin tehtävään, ajattelin heti, että tärkein tavoitteeni on ylläpitää hyvää yhteishenkeä työporukassa. Työolomme ovat vähän poikkeukselliset: saarella työskennellään kahdeksan päivää ja sitten pidetään neljä päivää vapaata. Kun saarella ollaan, jaetaan yhdessä niin työ kuin vapaa-aikakin. Kyse on pienestä paikasta, jossa työilmapiirillä todella on vaikutusta.

Esimiehenä yritän pitää huolta siitä, että muodostaisimme tiiviin porukan, jossa ketään ei suljeta ulos. Kannustamme yhdessä ravintolatoimen esimiehen kanssa myös alaisiamme luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa uskalletaan kysyä mitä vain ja tehdä virheitäkin.

Olemme kaikki samassa veneessä, ja vertaistuki on koko ajan läsnä. Me pomot tietysti teemme päätöksiä ja kannamme vastuun, mutta en itse halua korottaa itseäni keinotekoisesti muiden yläpuolelle. Jos on kova kiire, niinkuin usein on, minäkin siivoan vessoja ja tiskaan.

Puhumme työnteon kulusta paljon, ja niin sen pitää mennä. Kysyn tarjoilijoilta usein, miten lounas sujui tänään. Haluan, että välimme ovat sellaiset, että he pystyvät kertomaan, että tänään tämä asia tuntui tosi stressaavalta. Kun annan palautetta, se on useimmiten positiivista. Mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, ettei siitä voisi antaa kiitosta. Vaikka lounastarjoilu toistuu periaatteessa samanlaisena aina, sen hoitavat ihmiset ansaitsevat kuulla kiitoksen joka päivä.

Käytämme töissä Whatsappia. Kun on kiire, saatan laittaa Whatsapp-viestin ryhmäämme käskymuodossa. Olemme kuitenkin puhuneet etukäteen tiimin kanssa, että kiireessä ehdin laittaa vain olennaisen.

En ole ihmisenä ilon kautta -positiivari, enkä odota alaisiltakaan ketjutyylistä ylhäältä päin määriteltyä kommunikointityyliä. Tekopirteys tai tiettyjen fraasien toistelu tuntuisi epäaidolta. Haluan, että alaiset ovat töissä omia itsejään, kuten saan olla itsekin. Asiallinen ja ystävällinen on toki oltava. Jos jollakulla on paha päivä, juttelemme asiasta mieluiten työporukassa, niin huono fiilis ei vuoda asiakkaalle.

Tällainen lähestymistapa on toiminut todella hyvin: saamme jatkuvaa asiakaspalautetta siitä, että hyvä yhteishenkemme näkyy asiakkaille asti.

Totuus on, että olen itse ihan älyttömän onnellinen ja iloinen tässä työssä. Saan upeasta saariympäristöstä paljon jaksamista ja voimaa. Työmme on rankkaa ja raskastakin, ja itseni on ainakin pakko päästä välillä pelleilemään, että vastapainoksi pystyy olemaan vakava. Allekirjoitan täysin sen, mitä usein sanotaan, että huumorin avulla selviää melkein kaikesta. Työyhteisössämme tilannetaju on todella kohdallaan, ja osaamme tasapainotella ryhmänä tekemisen ja läpänheiton välillä.

Vaikka olen yksi muista, tehtäväni esimiehenä on tietysti koordinoida ja delegoida. Haluan että minua uskotaan, kun sanon, että nyt tehdään. Koen suojelunhalua tätä laumaa kohtaan, ja kun kesäkauden jälkeen lukee Facebookista pois lähteneiden ihmisten ikävöivän takaisin töihin, tulee tippa linssiin. Tiedän tekeväni töitä onnellisten ihmisten saarella.

Tässä juttusarjassa ravintola-alalla työskentelevät kertovat nimettömänä kokemistaan tunteista työelämässä.

Julkaistu Aromissa 8/2019.

Tunnetutkimuksen pioneeri, psykologi Paul Ekman luokitteli 1900-luvulla perustunteiksi ilon, hämmästyksen, surun, pelon, vastenmielisyyden ja vihan. Nämä tunteet esiintyvät kaikissa kulttuureissa, ja ne voi tunnistaa ihmisille yhteisistä kasvojenilmeistä. Tässä juttusarjassa käsitellään perustunteista iloa, surua, vihaa sekä pelkoa. Ekman täydensi tunnelistaa 1990-luvulla tunteilla, jotka ovat ihmisille yhteisiä, mutta jotka eivät välttämättä välity kasvojenilmeistä. Näistä tunteista käsitellään tässä juttusarjassa kateutta, syyllisyyttä ja häpeää.

Lue lisää tunteidensäätelystä!
Katja Myllyviita: Tunne tunteesi (Duodecim, 2016).