Hampurin kyläkeskuksissa meno on ihmisen kokoista – ja ruoka hyvää

Satuimme Hampuriin toukokuun alussa huomataksemme, että samana viikonloppuna on myös tarinoita tulvivan sataman 829. syntymäpäivä. Sadoittain laivoja ja miljoonittain ihmisiä olivat saapuneet juhlistamaan päivää festivaalialueeksi rauhoitetulle satama-alueelle, maailman suurimpaan satamajuhlaan.

Hulinaa ja ohjelmaa riitti kaikille, vaikka juhlallisuudet siirtyivätkin saksalaisella tarkkuudella yöpuulle jo keskiyöllä. Oli konsertteja, tanssikouluja, pelastuslaitos- ja poliisikalustoesittelyjä. Useilla laivoilla oli avoimet ovet. Olipa Priden hengessä myös seksuaalivähemmistöillä oma juhla-alueensa, hilpeästi nimetty Hafen GAYburtstag. Tänä vuonna juhlissa näkyi myös ystävyyden merkeissä Etelä-Afrikan kulttuuri ja tuotteet.

Turvajärjestelyt olivat myös hyvin näkyvät, paitsi Hafenstrassen jo 80-luvulla vallattujen talojen kohdalla, minne poliisi ei ole koskaan ollut kovin tervetullut. Punkkarit, rastat, hipit ja anarkistit soittivat musiikkiaan lujalla, tanssivat, protestoivat, joivat, polttivat ja myivät shotteja. Ahoi-baarissa kukka tuoksui ja Marleyn Bobi lauloi. Koko satama-alueella kaikki, ketkä eivät juoneet olutta, myivät sitä suoraan kalalaatikoista ja vastaavista kadulla. Pullokierrätyskin tuntui olevan amatööreillä hallussa, koska kadut säilyivät siistinä.

Landungsbrüggestä rantaa pitkin jatkaessamme Hafenklang-konserttipaikan ohi kohti paria perinteistä satamabaaria, Haifischbaria ja Zum schellfischpostenia, viihdyimme myös kauniissa Fischmarktissa. Kalahalli ja sen ympäristö muuttuvat joka sunnuntai-aamu omaksi festivaalikseen, kun juhlaväki St. Paulista valuu silliaamiaiselle, ja aamuvirkut turistit saapuvat seuraamaan sirkusta. Myydään siellä kalaakin, mutta se kuulemma kannattaa ostaa jostain muualta. Tämä entinen satama-alue on muuttunut hintavaksi asuinalueeksi, missä myös mediatoimistot ja start upit nykyään majaa pitävät.

Gentrifikaatio on toiminut osaltaan joka puolella kaupunkia, hyvässä ja pahassa. Sisäsiistiä matkailua voi hyvin harrastaa uuden huikean maamerkin, Elbe-filharmonian ympäristössä. Miljardin maksaneesta 26-kerroksisesta rakennuksesta löytyy konserttisalin lisäksi myös viiden tähden hotelli, ravintoloita, baareja, näköaladekki ja asuntoja. Uusi kaupunginosa Hafencity viihtyy ihan hyvin parisataa vuotta vanhan Speicherstadtin kyljessä, jonka kauniit ruskeatiilimakasiinit kanavien varrella ovat ainutlaatuisia. Nämä makasiinit toimivat edelleen, näemmä pääasiassa itämaisten mattojen tukkumyymälöiden varastoina. Hauskin maamerkki on vinossa seisova, museosuojeltu ravintola Oberhafenkantine. Vuonna 1929 laiturinpäähän rakennettu talo on myrskytuulien vaikutuksesta vahvasti kallistunut mutta sinnikäs rakennus, jonka päälle rakennettu maantiesiltakaan ei ole saanut yrittäjiä lopettamaan. Hienovarainen vastarintailmentymä gentrifikaatiolle ja muutokselle. Myös ruokalista on enemmän tai vähemmän sama kuin 50 vuotta sitten. Välipalaksi otamme tietenkin kalavoileivän, suurempaan nälkään on perinteisesti tilattu Labskaus. Ei niin kuvauksellinen annos sisältää tölkkilihaa ja perunasosetta, lisukkeina etikkavihanneksia, paistettu muna ja iso sillifile. Merimiesten kylmän sään lohturuokaa. Korn-snapsi helpottaa ruoansulatusta.

Portugalilaiskorttelin viihtyisät pikkuravintolat ovat mainio väripilkku. Koti-ikävän yllättäessä voi piipahtaa suomalaisessa merimieskirkossa lonkerolla ja tervehtiä 40-vuotiasta Tseki-papukaijaa. Suomi ja pohjoismaat ovat merimieskirkkojen ohella aika hyvin edustettuina kaupungissa kaupallisestikin. Hampuri on itämeren alueelle edelleenkin merkittävä portti muuhun maailmaan.

Hampurista löytyy monipuolisesti mielenkiintoisia kyläkeskuksia, missä meno on ihmisen kokoista, ruoka hyvää, baarit kodikkaita ja ihmiset ystävällisiä. Sivistynyttä ja laadukasta tunnelmaa tarjoilevat muunmuassa ravintola Nil viihtyisässä ja nuorekkaassa Sternshanzen kaupunginosassa. St. Georgin pääkadulla, GLBT-ysätävällisellä Langen Reihella sijaitsee myöskin uskomattoman tyylipuhdas Cafe Gnosa sekä mainio brasserie Cox. Ottensen lännempänä on sympaattinen, nouseva alue nuorille perheille. Vanhaan turbiinihalliin rakennetun elokuvateatterin yhteydessä toimii romuluinen Eisenstein, mistä saa kaupungin parhaat pizzat. Hampurilainen, mikä kuulemma on kuin onkin Hampurista mutkan kautta kotoisin, on monen ravintolan vetonaula. Eräs perinteikäs teurastamo on lanseerannut hipsterinkestävän Billy-ravintolaketjun, joka ei kyllä ollut mikään fast food -ravintola, mutta ei se mitään, koska hampurilainen oli mahtava. Altonan rannoilla järjestetään kesäisin jos jonkinlaisia jazz-festivaaleja ainutlaatuisessa miljöössä, missä valtamerilaivat ohittavat juhlijat auringolaskussa muutaman kymmenen metrin päästä.

Cölln’s austerbar Altstadtissa on yksi kauneimmista ravintoloista missä olen vieraillut. Vanhat kaakelit ja herraskaiset puupaneelit luovat mainion tunnelman Kellariravintolaan. Kauniita kaakeleita ravintolasta löytyy yli 30 000 kappaletta. Kivenheiton päässä kannattaa tsekata myös Cafe de Paris ja vastapäätä sijaitsevaa Le Lion -baari, joka on antanut maailmalle Basil Smash -cocktailin. Vier jahreszeiten -hotellissa sijaitsee Nikkei-Nine-ravintola, mistä saa ensiluokkaisia perulaisen Nikkei-keittiön antimia. Kempinski Atlantic -hotelli ylpeilee vuonna 1908 kehitetyllä maailman parhaalla hummerikeittoreseptillä, sekä sunnuntain samppanjabrunsseilla.

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.