Helsinki Coffee Festival – ilmasto, kestävyys ja Suomen tuorein tulokas

Kahvifestivaaleilla valittiin kaksi Suomen edustajaa Berliinin kahvikisoihin. Osattiinpa festivaalivilinän keskellä meditoidakin.

Helsingin Kaapelitehtaalla keräännyttiin taas vuosittaisen kahvinhuuruisen viikonlopun viettoon. Kolmipäiväinen Helsinki Coffee Festival veti porukkaa kaikkien aikojen suurimmalla lopputulemalla 6 500 kävijän voimin. Viidettä kertaa järjestetyt kahvifestivaalit voi lukea Pohjois-Euroopan suurimmaksi kahvitapahtumaksi.

Tässä kahviviikonlopun mielenkiintoisin anti.

Maitotaidetta ja maistamista

Vuoden paras maistaja on Elina Rahikainen.

Suomen Latte Art sekä Cup Tasting -mestarit luovivat tiensä viikonloppuna semifinaalien kautta voittoon. Jopa 26 kisaajaa lähti tavoittelemaan maistamisen suomenmestaruutta. Kisassa oli kahdeksen kolmen kupin settiä, joissa jokaisessa yksi eriävä kuppi. Voiton vei tänä vuonna Good Life Coffeen Elina Rahikainen, joka oli silminnähtävästi yllättynyt voitostaan: finaalikierroksella hän veti koko kisan parhaimman tuloksen, kuusi oikein kahdeksasta.

Vaahdotetulla maidolla taiteilu espresson päälle ei kahvin makuun olennaisesti vaikuta, mutta toimii ikään kuin baristan allekirjoituksena, viimeistelynä. Tänä vuonna taiteellisuudesta ja tarkkuudesta kisasi kahdeksen kilpailijaa. Voiton vei Caffin Jani Huusko. Nelihenkisessä raadissa vaikutti kansainvälisiäkin nimiä: päätuomarina pitkän linjan kahvivaikuttaja, Lontoossa tällä hetkellä asustava Edita Chodarcevic, sekä visuaalisuutta analysoinut kahvikisojen moniottelija ateenalainen Chris Loukakis. Niin ikään visuaalisuutta tuomaroi Pauliina Nyrhinen, Latte Artin suomenmestari vuosimallia 2014, sekä tekniikkaa Sca Finlandin dynaaminen Jonna Nyrhinen.

Kestävä ravintola kestää tarkempaa tarkastelua

Ammattilaispäivänä perjantaina ravintola Nollan Carlos Henriques sekä Kaffa Roasteryn Mike Akins ja Svante Hampf juttelivat päälavalla kestävyydestä. Suomen ensimmäiseksi hävikittömäksi ravintolaksi tituleerattu Nolla on tällä hetkellä rakentamassa uusia tilojaan. Tarkoitus olisi avata vielä tänä keväänä.

Henriques painottaa, että vaikka hävikittömyys on myös markkinoinnillisesti hyvä tapa kerätä ravintolalle huomiota, ei se yksinään riitä.

– Kestävyys on loppujen lopuksi tylsää, siitä on vaikea tehdä kiinnostava asia. Asiakkaat kun tulevat meille loppupäässä maukkaan ruoan vuoksi.

Henriquesilla on kuitenkin hihassaan ässä, jolla tehdä kestävyydestä konkreettisempaa.

– Jos asiakas haluaa nähdä kompostimme, me viemme hänet sinne, vaikkei se ihan täydellinen olisikaan.

Hampf painottaa, että kestävyys on jatkuvasti muuttuva käsite, joka tarkoittaa kaikille eri asioita. Ravintola Nollalle se on tarkoittanut suoraa laadun parantumista:

– Koska käyttämämme tuotteet ovat pakkauksettomia, tarkoittaa se niiden tulemista melko läheltä ja suoraan tiloilta. Näin pystymme kommunikoimaan tuottajan kanssa suoraan ja keskustelemaan tuotteiden laadusta. Siitä, miksi se on tällä kertaa sellaista kuin se on.

Nolla tilaa kahvinsa Kaffa Roasteryltä uudelleentäytettävissä tonkissa.

Ilmastotekoja – niin kenen?

Vaikka ohjelmaa on vuosittain jonkin verran muokattu suuntaan tai toiseen, nähtiin tänäkin vuonna keskustelu erityisesti vaalien alla ihmisiä puhututtavasta ilmastosta. Paneeli koostui lähes identtisenä viime vuodesta. Kaffa Roasteryn Svante Hampf, Johan & Nyströmin Lari Salomaa sekä Pauligin András Koroknay-Pál keskustelivat hyvässä hengessä eettisyydestä ja läpinäkyvyydestä.

Herrat olivat yhtä mieltä siitä, että tietoutta lopputuotteesta eli paahdetusta kahvista, tulisi jakaa hanakammin alkuperämaihin. Näin kahvinviljelijöiden ja -prosessoijien arvostus omaa työtään kohtaan kasvaisi. Kaffa Roastery on kuronut informaatiokuilua yhteen Facebookissa:

– Meillä on Facebook-ryhmä, jossa loppukäyttäjät jakavat kokemuksia juomastaan ja valmistamastaan kahvista. Näin viljelijät pääsevät näkemään, kuinka heidän kahvista todella nautitaan, Hampf kertoo ylpeänä.

Kun arvostus on kohdillaan, osaa sitä pyytää myös työstä ansaitsemaansa palkkaa:

– Viljelijät seuraavat tiiviisti pörssissä määriteltyjä markkinahintoja. Eivät he tiedä, minkä arvoista työtä he ovat tehneet, Hampf jatkaa.

– Liiketoiminnan perusperiaatteet ovat hukassa ja siirtyvät vanhoine tapoineen sukupolvelta toiselle, Koroknay-Pál komppaa ja kertoo Pauligin siksi panostavan tavarantoimittajien kanssa käytyyn kumppanuustyöhön. Muun muassa satakunta agronomia on lähetetty alkuperämaihin avustamaan kestävässä viljelyssä.

Keskustelijat olivat myös lähes yksimielisiä siitä, kuinka erinäisiin sertifikaatteihin kuten Reiluun Kauppaan, Luomuun ja Fair Tradehin ei kannata aina sokeasti luottaa. Koroknay-Pál toki huomautti, että kyseessä on kuitenkin riippumaton kolmas osapuoli. Se jo itsessään vähentää korruptoituneisuutta.

– Laatutietoiset paahtimot voisivat kehittää lähivuosina tavan, jolla kommunikoida kestävyydestä. On kuitenkin hyvä muistaa, että kahvipussit ilman minkäännäköisiä sertifikaatteja ovat usein vastuullisimpia, lisää Hampf.

Vaikka kolmikko painotti ilmastokysymyksen olevan enimmikseen kahviammattilaisten ja paahtimoiden vastuulla, heittivät he vielä stubbilaisittain kolme seikkaa, joihin kuluttajakin voi keskittyä:

– Juokaa kahvia vähemmän, 46 % kahvin hiilijalanjäljestä syntyy sen valmistamisesta kotioloissa, muistuttaa Hampf.

– Arvostakaa kahvia ja sen viljelyä, sillä kovin työ tehdään kahvitiloilla. Paahtaja vain vaalii sen työn hedelmiä, kehottaa Koroknay-Pál.

– Kuluttajan on haastettava teollisuutta, sillä jokaisella meistä on oma vastuumme, summaa Salomaa.

Vuoden huiput

Kirjava raati valitsi vuoden huiput.

Myös tänä vuonna kisattiin vuoden suodatinkahvin, espresson, kahvilan ja paahtimon titteleistä. Palkintoraati koostui Portugalissa tällä hetkellä vaikuttavasta raakakahvinostaja Hanna Huhtosesta, ravintoloitsija Henri Alénista, näyttelijä Eero Ritalasta sekä sosiaalisessa mediassa valituista bloggaaja Elisabeth Rundlöfistä sekä kahvifani Sami Singhistä. Raadin kokoonpanolla on selkeästi haluttu jäljitellä koko Suomen kansan makukirjoa.

Suomen Vuoden paras suodatinkahvi tänä vuonna oli yllättävästi tallinnalaisen The Brick -paahtimon kenialainen Nguttu AA -kahvi. The Brickin Henry Politanov kertoi, kuinka he olivat varautuneet festivaaleille maitokärryllisen kanssa. Laukut oli pakattu täyteen myös makumaailmaltaan pähkinäistä ja suklaista brasilialaista kahvia, niitä kun virolaiset enimmikseen juovat – siis maitoisia espressopohjaisia juomia ja maanläheisiä makuja.

– Emme yhtään tajunneet, että suomalaiset juovat näin paljon suodatinkahvia, ja vielä kenialaista! Hyvä niin, tämähän vain tekee työmme helpommaksi, Politanov iloitsee ja viittaa arvostettujen itä-afrikkalaisten kahvien makuun, jotka istuvat hapokkuutensa ja marjaisuutensa vuoksi paremmin heidänkin suuhunsa.

Vuoden espresso oli tänä vuonna lahtelaisen pienpaahtimon Caffin kolumbialainen La Cristalina Bourbon. Espresso oli tasapainoinen, jossa karvaus oli minimissään sekä makeus ja hapokkuus kohdillaan.

Robert Paulig Roasteryn Jarkko Issukka ja
Kaffa Roasteryn Svante Hampf.

Vuoden kahvilaksi yleisöäänillä selvisi Punavuoren Kaffa Roastery. Jarkko Issukka – Robert Paulig Roasteryn paahtimolähettiläs  kertoi paahtimopitchaus-puheessaan aurinkovoimalla toimivasta paahtimosta. Tämä ja yleisön äänet yhdessä toivat porvoolaiselle Robert Paulig Roasterylle Vuoden paahtimo -tittelin. Vuoden kahvivaikuttajaksi valittiin Johan & Nyströmin Lari Salomaa.

Tänä vuonna oli myös tee-maailma laajemmin edustettuna. Valittiinpa siis myös Vuoden musta tee, jonka nappasi tänä vuonna Théhuoneen Organic Wild Black Yunnanin maakunnasta.

Mitä uutta?

Kuten sanottu, ei kahvifestivaalien annissa eikä näytteilleasettajissa ollut viime vuoteen nähden kovin suuria muutoksia. Muutama uusi tulokas ja lavashow kuitenkin nähtiin.

Vasta maaliskuussa toimintansa aloittanut, hempeästä pastellinsävyisestä ilmeestään jo tunnettu turkulainen Frukt-kahvipaahtimo ilahdutti helsinkiläisiä hauskoilla ja jännittävillä suodatinkahveillaan. Luo lisää Fruktista tästä.

Pauligin Ella Takalainen johdatteli kahvista päriseviä festivaalivieraita kahvimeditaation saloihin. Tässä yksi taskuun tarttunut vinkki: kahvikuppi kädessä voi helpottaa rauhoittumista – kuppi luo meditaatiota helpottavaa vartalon rajojen tuntua.

Lappeenrantalainen Lehmus Roastery tarjoili pisteellään myös harvinaisen maukasta kofeiinitonta kahvia.

– Tähän on valittu kahvi, joka on jo itsessään niin voimakas maultaan, että kofeiininpoisto ei laimenna makua, Lehmuksen Arttu Muukkonen valottaa. Kesäpuisto-nimisestä, Huilan alueelta Kolumbiasta tulevasta kahvista kofeiini on poistettu etyyliasetaatilla nesteeseen liottamalla.

Arda Yildirim – aitoja kohtaamisia sekä rakkaudella valmistettua ruokaa ja juomaa peräänkuuluttava vapaa ruokatoimittaja ja -kriitikko.