Hilton Helsinki Strand avautui uudistettuna vuonna 2016, ja siitä lähtien sen viihtyisästi sisustettu ravintola on toiminut loungemaisesti avarassa tilassa, mutta kuten hotellinjohtaja Jani Jernström myöntää, epäonnistuneella konseptilla, joka jäi epäselväksi jopa henkilökunnalle.

Hotellin koronatauko kesti neljä kuukautta, ja sinä aikana Jernströmillä oli aikaa miettiä ravintolankin kohtaloa. Kun idea sitten frisbeegolfia heitellessä tuli, se alkoi kehittyä Jernströmin mielessä.

– Usein vieraassa kaupungissa katson italialaiset ravintolat ja niiden arvostelut läpi, enkä yleensä pety. Kyse on huippuraaka-aineista ja yksinkertaisesta ruoasta, Jernström kuvailee.

Toki onnistuneen yksinkertaisen ruoan taustalla on monimutkainen prosessi, mutta siinä Hilton Helsinki Strandia auttoi Monditaly.

Keittiöpäällikkö Jarto Stepanoff.

Roomalaista pizzaa yksinkertaisista raaka-aineista

Elokuussa, hotellin jälleen avautuessa, Jernström esitti ideansa keittiöpäällikkö Jarto Stepanoffille. Stepanoff myöntyi, ja niin päästiin hommiin. Yhteistyössä italialaisia raaka-aineita maahantuovan Monditalyn kanssa kärjeksi valittiin roomalaistyylinen pizza.

Monditalyn perustaja Gianpaolo Rinetti selostaa nyt niin muodikkaan napolilaisen pizzan ja klassisen roomalaisen pizzan eroja. Niissä on itse asiassa kaikki eri tavalla:

– Napolilainen pizzapohja on pehmeä, ja se paistetaan nopeasti kovassa lämmössä, vain 1 – 1,5 minuuttia 400 asteessa. Napolissa käytetään kokonaisia tomaatteja, mielellään pitkulaista San Marzanoa. Napolilaiseen pizzaan kuuluu bufala mozzarella, ja juuston pitää olla kiinteä ja kuiva, koska paistoaika on niin lyhyt.

Roomassa kaikki on päinvastoin: roomalaisen pizzan pohja on ohut ja rapea, ja sitä paistetaan moninkertainen aika 350-asteisessa uunissa. Täytteenä käytetään tomaattimurskaa, ja mozzarellan on oltava mehukas, ettei se kuivu tai pala monen minuutin paiston aikana. Perinteisesti Roomassa pizzaan kelpaa lehmänmaitomozzarella, kun Napolissa on suosittu puhvelinmaitoversiota.

Kuulostaako maailman yksinkertaisimmalta? Yksinkertaisuus vaatii kuitenkin huippuraaka-aineita, ja Bron ja Monditalyn tiimit käyttivät syksyn niiden valikointiin. Esimerkiksi tomaatteja maisteltiin huolella läpi ennen kuin löytyi juuri oikea versio.

– Italialaisessa keittiössä – tai alueellisissa italialaisissa keittiöissä – ruoan on pakko olla hyvää, sillä siinä ei voi peitellä mitään esimerkiksi kermalla, kaikki paljastuu. Taiteilija keittiössä päättää, mikä teos on, me annamme raaka-aineet, Rinetti runoilee.

Pizzalista läpi

Keittiöpäällikkö Stepanoffille pizzojen ensiesittely päivää ennen avajaisia oli jännittävää. Aluksi hän tarjoili antipaston, joka on mukana tiiviillä mutta mietityllä listalla. Pecorinoa, pistaasimortadellaa, San Danielen kinkkua, focacciaa – kelpo alkupalat.

Pizzalista alkaa tietysti klassisesti Margheritalla. Tosin Stepanoff on nimennyt sen englanniksi Buffalo & tomato, sillä hän päätyi käyttämään roomalaisessa pizzassa myös sitä parasta mozzarellaa, puhvelinmaidosta tehtyä, ja marinoituja kirsikkatomaatteja. Tuplat molempia! Juuston ja tomaatin liitto toimii, meidän perheen suosikki on heti selvillä!

Listalla on yksinkertaisesti nimettyjä klassikoita: Salami, Prosciutto ja sitten Diablo. Diablo on ihastuttava: juuri sopivasti tulisuutta ’ndujasta ja raikkautta fenkolista ja rucolasta.

Anchovy on listan yllättäjä. Siinä on hienoksi murustellun anjoviksen lisäksi todella raikasta limeranskankermaa, pinaattia, friteerattua sipulia ja kaprista. En ole koskaan maistanut yhtä raikasta pizzaa, mikä yllättäjä! Anjovispizza on myös Stepanoffin suosikki.

Lohturuoan numero uno pizzoista on Portobello & truffle. Valkoiselle pohjalle koottu pizza on todella lempeä. Listalla on myös runsaasti täytetty vegaaninen Pumpkin, johon rapeutta tuo kikherne.

Maistelun perusteella voi todeta, että lupaus täyttyy: hyvää pizzaa yksinkertaisista raaka-aineista. Pohja toimii ja täytteet toimivat, mitäpä muuta voisi toivoa!

Bro Pizzorante on avoinna päivittäin klo 16 – 22, ja pizzojen myötä myös take awayhin on varauduttu.

Paluu perusasioiden äärelle

Hädässä palataan perusasioiden äärelle. Meistä monesta tuntuu, että elämä on koronan takia tauolla, kun ei pääse matkustamaan. Henri Alénille iski niin kova ikävä Italiaan, että hän muutti Ultiman italialaiseksi ravintolaksi. Jani Jernströmille kävi vähän samoin: matkoilta tuttu tapa bongata parhaat italialaiset ravintolat inspiroi luomaan Helsinkiin sellaisen.

Pizzanhimo elää Suomessa niin vahvana, että jopa fiinimpään italialaiseen ruokaan keskittynyt Osteria Ventuno palkkasi tänä syksynä keittiöönsä pizzakokin. Eikä ketä hyvänsä pizzanpaistajaa, vaan Luca Platanian, joka aloitti Ventunossa Suomessa hieman katveessa olleen roomalaisen pizzan kunnianpalautuksen. Myönnettäköön, en ole maistanut vielä Ventunon ja Platanian yhteistyön hedelmää, en voi vertailla hakaniemeläistä ja ullanlinnalaista roomalaista pizzaa.

Pertti Kallioinen puolestaan uudistaa Pizza Cartelin avulla lähiöiden pizzerioita. Bisnesidea on yksinkertainen: tuoda laatupizzat koko Suomeen sekä lisätuloja, vahva brändi ja markkinointituki pienyrittäjille. Kaikki, jotka liittyvät ”kartelliin”, saavat käyttöönsä Kallioisen artesaanipizzojen reseptiikan ja raaka-aineet, joten mistä tahansa lähiöpizzeriasta voikin nyt tilata Pizza Cartelin konseptiin nojaavaa laadukasta pizzaa.