Hoivakoti Wilhelmiinassa kokataan Miina Sillanpään jalanjäljissä

Pikkuisessa torpassa syntynyt Miina Sillanpää oli edistyksellinen ihminen. Torpan tyttö taisteli itsensä Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi. Sillanpää oli vanhusten puolestapuhuja, ja nykypäivänä hänen perintönsä näkyy hoivakoti Wilhelmiinan ruokailufilosofiassa.

Porvoossa piikana toimiessaan Miina Sillanpää opiskeli itsekseen ja kävi kursseilla. Helsinkiin tultuaan hän hylkäsi alhaisesta asemasta kielivän huivin ja kulki reteästi hattu päässä. Eduskuntaan hän pääsi vuonna 1907. Vuonna 1926 Suomi näki ensimmäisen naisministerinsä hattupäisen Miinan muodossa. Helsingin Pikku Huopalahdessa sijaitseva hoivakoti Wilhelmiina on Miina Sillanpää -säätiön omistuksessa.

– Kun Wilhelmiinaan astuu sisälle, meillä ei ole ovensuussa vaippalaatikoita toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi, ravintolan palvelupäällikkö Tarja Saarinen sanoo.

Visuaalista ruokaa

Avainasemassa ovat Sillanpään arvot; ihmisten arvostus ja heistä huolehtiminen. Wilhelmiinassa on erilaisia koteja tarjolla itsenäisestä asumisesta ympärivuorokautiseen hoivaan asti. Tarjolla on erilaisia aktiviteetteja: musiikkia, liikuntaa, taidetta sekä käsillä tekemistä. Avoin ja valoisa tila ottaa vieraat vastaan. Kookkaat viherkasvit ja antiikkihuonekalut tuovat pikantin lisän.

Wilhelmiina panostaa viihtyvyyteen – niin asiakkaiden kuin vierailijoidenkin. Kahvila ja ravintola ovat auki myös ulkopuolisille, joten ympäristön täytyy olla kutsuva.

Myös ruuan on Wilhelmiinassa oltava hyvää, terveellistä ja visuaalisesti miellyttävää.

– Meillä on ravintolassa noutopöytä, mutta ryhmäkodeissa voidaan tarjoilla pöytiin. Pystymme myös seuraamaan, syökö ihminen kunnolla. Terveellisen ruuan saanti on vanhuksille tärkeää, ja usein hiukan rohkaisemme heitä ottamaan lisää erivärisiä vihanneksia. Jokaisella meistä on mieliruokamme, ja pyrimme antamaan asiakkaille mieleisiä ruokia sekä vastaamaan pyyntöihin mahdollisuuksien mukaan jos joku haluaa vaikkapa silliä.

Maku on tärkein

Lounaalla käy noin 150 ihmistä arkipäivisin. Lounasta nauttivat niin asiakkaat, heidän omaiset kuin henkilökuntakin. Myös naapurustosta käy ihmisiä syömässä. Lounaaseen kuuluu salaattipöytä, päivän keitto, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi. Lista vaihtuu viikoittain.

– Tärkein kriteerimme on maku, koska usein vanhuksilla makuaisti ei ole enää parhaimmillaan. Myös energiaa on ruuasta saatava. Emme silti lotraa yltiöpäisesti kerman, suolan tai voin kanssa. Suolamittari on keittiössä käytössä ja noutopöydässä asiakas voi valita neljästä eri levitteestä leivän päälle – voista kevytlevitteisiin. Mutta mitään ylimääräisiä houkuttelevuuden lisäyksiä emme ruokiimme laita, Saarinen kertoo.

– Peruskotiruoka maistuu aina, mutta teemme myös paljon kansainvälisiä ruokia. Erilaiset teemaviikot ovat suosittuja. Suuri hitti oli brasilialainen viikko, ja se yllätti myös meidät kuinka hyvin se otettiin vastaan. Myös wokit, amerikkalaiset herkut sekä itämaiset sävyt tuovat uusia makuja asiakkaidemme ulottuville. Seuraamme teemaviikkojen ruokien menekkiä, ja katsomme mikä ruoka meni parhaiten, vai tuliko jostain menusta vikatikki.

Wilhelmiinassa huomioidaan myös eri ruokavaliot, allergiat sekä sairauksista johtuvat ruokarajoitteet. Ruokaa valmistetaan pyynnöstä gluteenittomana, kasvispohjaisena, maidottomana tai laktoosittomana. Kihtipotilaille ei tarjoilla nahallista kalaa.

– Ruualla on tärkeä osa päivärytmissä, ja yleensä kaikki tarjottavat maistuvat oikein hyvin. Wilhelmiinassa tarjotaan aamiainen, lounas, välipala, päivällinen sekä iltapala. Jos pitää valita yksi herkkuruoka ylitse muiden, se on kaalilaatikko. Mutta kuten eräs rouva sanoi kun häneltä kysyttiin lempiruokaa: “Kaikki mikä on jonkun muun tekemää”, Saarinen nauraa.

Lisää vihreää

Lounaalla on joka päivä tarjolla keittoa salaattipöydän kera. Noin 40 prosenttia annoksista viedään pöytiin ja asiakkaan lautaselle valitaan, mitä hän haluaa. Jälkiruuat ovat usein hedelmäisiä, kuten esimerkiksi mandariinirahkaa tai hedelmäsalaattia.

– Vihanneksia olemme lisänneet vieläkin enemmän. Pyrimme laittamaan vihannekset erikseen, joista asiakas saa valita. Kaikki kun eivät esimerkiksi paprikaa rakasta. On parempi ottaa sitä mistä pitää kuin jättää salaatti syömättä, koska siinä on epämieluisa vihannes. Päiväkahvillekin teemme terveellisiä smoothieita, mutta kyllä pullaakin saa. Uutena tuotteena meillä on kasvisruokapäivä. Vanhukset tarvitsevat paljon proteiinia, ja esimerkiksi härkäpavuissa sitä on paljon. Chili con mifu, jossa oli paljon papuja, kelpasi asiakkaille oikein hyvin.

Suurin osa kaikista ruuista tehdään itse, mutta hyvälaatuisia puolivalmisteita käytetään myös. Sämpylät leivotaan kaikki itse, ja ne ovat herkullinen pari keitolle.

– Mietin, miten leipomista voisi lisätä. Keittiömme ei ole suuren suuri, eikä leipominen suju kaikilta. Mietintämyssyssä muhii ajatus leipomusten määrän kasvattamisesta, Saarinen kertoo. Hänen mietintämyssyssään on myös alati käynnissä uusien reseptien etsiminen ja kokeileminen.

Wilhelmiinassa vältetään ruokahävikkiä sekä tarjotaan mahdollisuuksien mukaan sesongin mukaista lähiruokaa.

Marja-aikaan tehdään esimerkiksi karjalaista perinneruokaa, möllöä. Marjamöllöön voi käyttää mansikoita tai mustikoita. Marjat survotaan sokerin ja ruisjauhojen kanssa. Herkun kruunaa joko kerma tai jogurtti.

– Möllön lisäksi pappilan hätävara, johon tulee puolukoita, on erinomainen. Marjoista voi tehdä proteiinipitoista marjarahkaa, paistoksia, keittoja sekä kiisseleitä. Kotimaiset marjat ovat aivan parhaita terveyspommeja, Saarinen hehkuttaa.

Maistuisiko kupliva?

Sunnuntaisin on tarjolla hiukan spesiaalimpi menu leivonnaisineen. Wilhelmiinassa on anniskeluoikeudet, joten viini tai olut eivät ole kiellettyjen listalla. Saarinen on miettinyt myös samppanja-aamiaista sunnuntaipäiviä sulostuttamaan. Teemaviikoilla juhlitaan Oktoberfestiä.

– Juhlapäiviä juhlistetaan, joten esimerkiksi itsenäisyyspäivänä viemme ryhmäkotien asukkaille herkkutarjottimet. Silloin tarjotaan arvokasta, mutta pehmeää kuhaa. Sisäfilepihvit voivat olla hankalia leikata, joten lihan täytyy olla mureaa. Ravintolan puolella meillä on à la carte -lista, johon voi ostaa illalliskortin.

– Kala on haasteellista, koska kotimainen kala on kallista. Myös kylmäsavulohen listeriavaara on huomioitava. Olisihan se mukava syödä kuhaa koko ajan, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten kalana on seitiä, lohta ja turskaa sekä järvikalapihvejä, Saarinen sanoo.

Rummutusta naapuriin

Kahvilassa on tarjolla runsaasti leivonnaisia sekä erikoiskahveja. Terassikin on auki kesäisin.

– Enemmänkin ulkopuolisia syöjiä mahtuisi, ja eläkeläiset saavat 20 prosentin alennuksen. Pitäisi alkaa tiedottaa enemmän, koska ihmiset ilmeisesti luulevat, että Wilhelmiinan ruokapaikat ovat vain asukkaille.

– Olemme järjestäneet myös häät! Luulin ensin, että henkilö oli soittanut väärään paikkaan, mutta hän todella halusi Wilhelmiina-häät, koska hänen omaisensa oli saanut täällä niin hyvää hoitoa. Joten hääthän me järjestimme, ja tilaisuus oli aivan ihana, Saarinen kehuu.

Wilhelmiinan kahviosta saa myös paikan nimikkokakkua, joka olikin niin herkullinen, että se voitti Miina Sillanpää -säätiön järjestämän kilpailun. Wilhelmiina-kakku on komea täytekakku, johon tulee tuorejuustoa ja kinuskia.

Palvelijatarkodin kasvisruokaa

Saarisen mukaan yksikään hoivalaitos ei ole täydellinen, ja parantamisen varaa on aina. Wilhelmiinassa tehdään säännöllisesti asiakastyytyväisyystutkimuksia, joissa kysytään asukkaiden mielipiteitä.

– Vaikka meillä antiikkihuonekaluja onkin, emme halua olla pölyinen antiikkilaitos, vaan moderni hoivakoti. Miina Sillanpää ei koskaan jämähtänyt paikoilleen, vaan kokeili uusia ideoi­ta. Eivät nekään aina onnistuneet. Hänen palvelijatarkodissaan hän halusi tarjota pelkästään kasvisruokaa, mutta siitähän vasta kapina nousi, Saarinen kertoo.

– Aina pitää koittaa keksiä jotain jännää. Wilhelmiinassa on järjestetty jo 20 vuoden ajan vauvauintiakin. Olemme myös miettineet pienen päiväkodin avaamista näihin tiloihin. Täytyy uudistua, mutta perinteetkin ovat tärkeitä. Aivan kuten Miina Sillanpään keitetyt lihapullat eli frikadellit ja vegaanilasagne. Kun historia kohtaa tulevaisuuden, ollaan oikealla polulla, hän päättää.

 

Julkaistu Aromissa 4/2019.

Tarja Saarinen nauttii päivän lounasta Wilhelmiinan viihtyisässä ravintolassa.
Tarja Saarinen nauttii päivän lounasta Wilhelmiinan viihtyisässä ravintolassa.
Osa Wilhelmiinan asiakkaista voi  syödä itse, osalle  ateriat tarjoillaan.
Osa Wilhelmiinan asiakkaista voi syödä itse, osalle ateriat tarjoillaan.
Marita Suontausta leipoo sämpylöitä. Kahvilasta saa myös Wilhelmiinan nimikkokakkua.
Marita Suontausta leipoo sämpylöitä. Kahvilasta saa myös Wilhelmiinan nimikkokakkua.