Osa 2/3

Yksilöitä ja organisaatioita valmentava Ilona Rauhala on usein kuullut ihmisten ihmettelevän, mikseivät he saa tunnustusta tai ylennystä tehtyään kaiken mitä piti ja mitä pyydettiin.  

Ilona Rauhala

– Tällaisessa tilanteessa kyse on yleensä hyvästä perusosaajasta, joka suorittaa annetut tehtävät odotusten mukaisesti. Siitä on kuitenkin vielä matkaa huippusuoriutumiseen. Esimerkiksi PRO:n kaltaiset palkinnot jaetaan työyhteisön huipuille.  

Rauhalan mukaan jokaisessa työyhteisössä voi havaita alisuoriutumista, hyvää perusosaamista ja huippusuoriutujia. Oman toimialansa huipulla olevien yritysten palkkalistoilla ei alisuoritujia luonnollisesti juurikaan ole.  

– Toki Suomen parhaimpienkin ravintoloiden työyhteisöissä on monentasoisia suoriutujia. Se on ihan ok ja kuuluu asiaan, kunhan kaikki tietävät itse, millä tasolla ovat ja millainen suoriutuminen itselle ja työnantajalle riittää. Alisuoriutumista ei tosin huippuyrityksissä katsota pitkään, sillä odotukset ovat muihin verrattuna niin korkealla.  

Jos omaa osaamista haluaa kirittää, aivan ensimmäisenä on syytä katsoa peiliin ja verrata omaa osaamista alan yleiseen tasoon.  

– Ihmisellä pitäisi olla realistinen käsitys siitä, mikä on hyvää tekemistä omalla toimialalla. Sitten pitää valita, millä tasolla itse haluaa olla. Kaikkien ei tarvitse olla huippusuorittajia, koska se vaatii selvästi enemmän. Valinta on kuitenkin hyvä tehdä tietoisesti.  

Rauhalan mukaan huippusuorittajan tunnistaa asenteesta: he tietävät mitä heiltä odotetaan, ja lähtevät aina ylittämään odotuksia. Jotkut tosin pärjäävät silkalla lahjakkuudella, mutta Rauhala muistuttaa, ettei pelkkä lahjakkuus pitkällä tähtäimellä riitä.  

– Superlahjakkaat tekijät voivat pilata uransa olemalla ylimielisiä tai heittäytymällä lepsuiksi tekemisensä suhteen, luottamalla sokeasti omaan osaamiseen.  

Voiko itseluottamusta siis olla myös liikaa?  

– Kyllä. Siinä missä terve itseluottamus parantaa suoritusta, yli-itseluottamus heikentää sitä. Huippusuorittajat tietävät kuitenkin, että lahjakkuutta pitää kehittää systemaattisesti. He eivät jätä oman osaamisen hiomista pelkän työnantajan varaan, vaan kehittävät itseään   omaehtoisesti vapaa-ajallaan.  

Rauhala kertoo, että työyhteisöjen huiput eivät jää oman lahjakkuutensa lumoihin, vaan analysoivat omaa suoriutumista nöyrästi. Näin he osaavat tunnistaa myös sen, mikä on omaa aikaansaannosta ja mikä taas muiden ansiota. Rehellinen itsereflektiivisyys sopiikin huonosti yhteen pullistelevan egon kanssa.  

–  Huippusuorittajat haluavat aidosti oppia itseään kokeneemmilta. Kehitys loppuu lyhyeen, jos ammattilainen kuvittelee olevansa maailman paras.  

 

Ilona Rauhala on psykologi, kirjailija ja puhuja, joka on erikoistunut erilaisten organisaatioiden ja yksilöiden valmennukseen. Tässä juttusarjassa käsitellään Rauhalan johdolla sitä, millaisista yksilöllisistä rakennuspalikoista ammatillinen huippuosaaminen koostuu. Seuraavassa, sarjan viimeisessä osassa käsitellään mentorointia.  

 

PRO-ehdokkaiden nimeäminen on käynnissä 15.10. asti. Ehdota!