Palermonpasta oli Ismo Sipeläisen, 27, lempiruoka kouluaikana.

– Se vei kielen mennessään.

Koululainen varttui aikuiseksi ja kisaa nyt itse kahlitakseen tuomariston kielet ja makuhermot maailman arvostetuimmassa Bocuse d’Or -kokkikilpailussa. Sipeläisen kauden ensimmäinen näytön paikka on Euroopan osakilpailu, joka pidetään Torinossa kesäkuussa. Euroopan osakilpailusta 20 maasta 10 maata jatkaa matkaansa Lyoniin, jossa pidetään kokkien maailmanmestaruuskilpailu, Bocuse d’Or -finaali tammikuussa 2019.

Sammatin maalaiskehdossa lapsuuttaan ja nuoruuttaan elänyt mies kuvailee huolettomaksi ajaksi.

– Olin melko iloinen ja positiivinen lapsi, ennen kuin alkoi teiniajan uhmaikä, mies sanoo nauraen.

Kokkikerho ei kuulunut intohimoisesti nykyään ruoanlaittoon suhtautuvan Sipeläisen harrastuksiin nuoruusvuosina.

– En muista, että sellaista edes olisi ollut tarjolla silloin. Yläasteen kotitalouden tunteja puolestaan aina innolla odotin.

Perheen äidillä pysyi keittokauha kädessä, mistä koko perhe sai nauttia.

– Äitini oli Karjalohjan Tupalan keittiöemäntä ja kyllä se näkyi myös meillä kotona. Saimme nauttia koko perhe äidin keittotaidoista. Viikonloppuisin istuttiin alas saman pöydän ääreen ja nautimme ruokailusta rauhassa yhdessä.

Bocuse d’Or on Paul Bocusen perustama maailman arvostetuin kokkikilpailu. Sipeläisen takaraivossa on tykyttänyt jo hyvän aikaa kilpailuun osallistuminen.

– Olen seurannut kilpailua läheltä jo useamman vuoden ja ajatus on kypsynyt, että vielä jonakin päivänä olen mukana kisassa edustajana. Sipeläinen toimi Matti Jämsenin avustajana kilpailussa vuosina 2010–2011. Suomen karsinnat lokakuussa 2017 voittanut Ismo Sipeläinen ansaitsi itselleen edustajan paikan 2018–2019 kilpailukaudelle.

Kilpailemisessa viehättää siihen valmistautuminen.

– Kisaamisessa on se hienous, että se on erittäin tehokasta itsensä kehittämistä ja se on myös ehkä niitä suurimpia syitä miksi siitä pidän niin paljon. Kun on jokin määränpää mihin tähtää energiansa, helpottaa se tekemistä ja elämää ylipäänsä, mies muotoilee.

Jääkiekon parissa (LOKV-90) nuoruudessa viihtynyt Sipeläinen uumoilee voittamisen ja kilpailuvietin itäneen jo kiekkokaukaloajoiltaan. Adrenaliini alkaa virrata, kun kello alkaa tikittää.

– Silloin oikeastaan koko muu maailma katoaa ympäriltä ja keskittyy vain kilpailusuoritukseen. Se on parasta meditaatiota ikinä.

Lohjalla ravintola Martinassa kokkiuransa kesätöissä aloittanut Sipeläinen on käynyt kokkikoulua myös Hämeenlinnassa, josta siirtyi opiskelemaan Helsinkiin ravintolakoulu Perhoon. Sipeläinen valmistui Perhosta ravintolakokiksi vuonna 2009. Helsingissä ravintoloiden keittiöissä sen jälkeen työskennellyt Ismo Sipeläinen kisaa ruokamittelöissä vuosittain.

– Olen erittäin raakile vielä tässä puuhassa, ehkä 10–15 vuoden päästä rohkenen kutsua itseäni kokiksi, mies sanoo vaatimattomasti samalla paljastaen into- ja kunnianhimonsa syvyyden ja taitojensa potentiaalin alaa kohtaan.

Euroopan osakilpailu Torinossa kestää kokonaisuudessaan viisi tuntia, 35 minuuttia.

– Kun aloituksesta on kulunut viisi tuntia, tulee tarjoilla 15 kappaletta lautaselle valmistettuja annoksia, joissa on nyt Torinossa pakollisena raaka-aineena luomukananmuna sekä Castelmagno DOP juusto. Annoksesta puolet tulee olla rakennettu kasviksista, jotka valitaan kilpailun järjestäjän toimittamasta listasta. Kolmekymmentäviisi minuuttia myöhemmin tulee lihavadin olla valmis tarjoiltavaksi.

Kokkaaminen on urheilua. Karsinnoissa miehen syke huiteli 120 tienoilla.

– Viiden tunnin jälkeen kaloreita oli palanut 4 000–4 500. Torinossa kilpailee 20 Euroopan maata, joista 10 pääsee Lyonin loppukilpailuun ensi vuoden tammikuussa.

– Kilpailuista haetaan Suomen parasta sijoitusta. Aikaisemmin 4. sija on ollut paras eli palkintopallia haetaan luottavaisin mielin.

Miten on, uskaltaako tällaiselle keittiövelholle kukaan muu kokata?

– Todellakin. On aina parasta, jos pääsee itse valmiiseen pöytään. Arvostan paljon, jos joku viitsii valmistaa aterian varta vasten minulle. Yhdessä syöminen on yksi elämän parhaita juttuja, Ismo Sipeläinen hymyilee.

Ismo Sipeläinen

  • Syntynyt vuonna 1990 Lohjalla.
  • Vietti lapsuuden ja nuoruuden Sammatissa.
  • Asuu Helsingissä avopuolisonsa kanssa.
  • Valmistui ravintolakokiksi Ravintolakoulu Perhosta Helsingistä vuonna 2009.

”Jokaisella on jotain sellaista, jota ei ole toisella”

Kuka olet?

– Ismo Tapio Sipeläinen.

Missä ja milloin olet syntynyt?

–17.9.1990 Lohjan sairaalassa.

Missä asut ja millainen on perheesi?

–Helsinki Ullanlinnassa ja avopuoliso.

Kenen vierestä heräsit?

– Fannyn, avopuolisoni vierestä.

Mitä olet tehnyt tänään (kello 06.45)?

– Herännyt.

Minkälaisena luulet muiden sinua pitävän?

– Rauhallisena ja määrätietoisena, hiljaisena.

Mitkä ovat hyveesi?

– Rauhallisuus.

Mitkä paheesi?

– Mukavuudenhalu.

Missä vietit lapsuutesi?

– Sammatissa ja sen lähialueella, jossa vanhempani asuvat vieläkin.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

– Jos sellaista löytyy niin hyvän ruuan, juoman ja ystävien äärellä.

Mitä radiokanavaa kuuntelet?

– Paljoa en radiota kuuntele mutta melkein kaikki menee.

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

– Beck, Viimeinen päivä.

Kirja, joka jäi mieleen?

– Viimeisin, jonka olen lukenut, on Niemi, Juha Hurme.

Mitä tekisit, jos saisit 10 000 euroa?

– Maksaisin laskut ja lähtisin lomalle.

Mikä on erikoisin asia, jota olet juhlinut?

– Vapaapäivä.

Mikä saa sinut laulamaan?

– Hyräilen ja viheltelen milloin mistäkin syystä.

Mitä urheilulajia seuraat tai harrastat itse?

– Sivusilmällä jääkiekkoa ja formuloita. Harrastuksia ei niinkään ole kuin ruoka.

Mitä televisiosarjaa katsot?

– Sohvaperunat, muuten milloin mitäkin sattuu tulemaan.

Mikä ärsyttää liikenteessä?

– Sen muutaman sata kilometriä mitä vuodessa ajan niin vilkuttomuus.

Lempiruokasi?

– Perunamuusi, hirvenjauhelihapihvit ja ruskeakastike tietenkin äidin tekemänä.

Mitä ruokaa osaat mielestäsi tehdä parhaiten?

– Kinkkukiusauksen.

Ovatko muut samaa mieltä?

– Ei sitä ainakaan ole haukuttu.

Mitä sarjakuvaa seuraat?

– Aku Ankkaa, jonka tilaajaksi tunnustaudun vieläkin.

Mikä on parasta Suomessa?

– Luonto ja eritoten sen kaikki antimet. Marjat, sienet, riista, kalat sekä yrtit.

Kaunein saamasi kohteliaisuus?

– Kyynelehtivä kehu, kuinka herkullista ruoka on ollut.

Ketä tai mitä ihailet?

– Yksittäistä henkilöä on jotenkin vaikeata sanoa, kun niitä on monia ja jokaisella on jotain sellaista mitä ei ole toisella. Ehkä se on se mitä ihailen, että on se oma juttu, jota tekee omasta halustaan. Ja on palo asiaansa kohtaan, oli tekeminen mitä tahansa.

Lempikaramellisi?

– Vihreät nallekarkit.

Kuinka monta korttia sinulla on lompakossasi?

– 6 kpl erilaisia kortteja löytyy korttikotelosta.

Millaisella autolla ajat?

– Jos omistaisin auton, niin varmaankin haluaisin Jaguar E-typen.

Mikä saa sinut suuttumaan?

- Ajattelemattomuus eikä sekään saa vielä suuttumaan, lähinnä ärsyyntymään.

Mihin uskot?

– Kokemukseen.

Mistä vuodenajasta pidät eniten?

– Syksystä.

Mikä on parasta kotikunnassasi?

– Kun siellä harvemmin käy tuntuu joka kerta siltä kuin sieltä ei olisi koskaan lähtenytkään. Enkä tarkoita sitä, että siellä olisi aika pysähtynyt, enemmänkin sitä, että siellä on tuttua ja turvallista olla, jossa on helppo rentoutua.

Mitä haluaisit kotikunnassasi muuttaa?

– Useampia bussivuoroja, joilla olisi helpompi kotikuntaan kulkea. Varsinkin viikonloppuisin.

Lempisanontasi?

– Ei jäädä tuuleen makaamaan.

Mitä musiikkia kuuntelet useimmiten?

– Riippuu niin paljon mikä on fiilis. Laidasta laitaan kotimaisesta ulkomaiseen ja konemusiikista klassiseen.

Kuinka paljon seuraat politiikkaa?

– Jonkin verran tulee seurattua eritoten ravintola-alaa koskevia asioita.

Mitä työtä haluaisit kokeilla?

– Kellosepän ammattia.

Mistä unelmoit?

– Unelmien toteutumisesta.

Mitä kotitöitä teet mieluiten?

– Ruokaa, tiskausta ja imurointia.

Mihin haluaisit matkustaa?

– Jonnekin Etelä-Amerikkaan.

Paras tuoksu?

– Vasta leikattu nurmikko, puun sahaus, sateen tuoksu aamu varhaisella, voin ruskistuminen pannulla, savukala.

Kuinka aikuinen olet asteikolla 1–10?

– Sisäinen lapsi huutaa, että kyllä sitä nyt ainakin 10 aikuinen jo ollaan mutta ehkä kuitenkin 8.

Kenelle haluaisit lähettää terveisiä?

– Tutuille ja tuntemattomille.