Itsepalvelu – Paras palvelu?

”Palvelun parantamiseksi pyydämme teitä tekemään tilauksenne tiskillä”. Minkä palvelun, eihän se ole enää palvelua, jos haet ja kannat tuotteesi itse, astiatkin palautat vielä johonkin rullakkoon. Samaan aikaan jonosta käsin mielessä valitsemasi istumapaikkakin on viety. Siinä sitten seisoskelet lohivoileipä ja kahvimuki kädessä ja mietit minne kehtaisi mennä istumaan, kun kaikissa pöydissä istuu jo joku. Huipuksi maksat tästä huvista katteen lisäksi vielä arvonlisäveroa. Toivottavasti sait lisättyä päiväsi arvoa 24 prosentilla.

Miten se parantaa palvelua, että asiakas joutuu tekemään henkilökunnan työn, sen sijaan että istuisi mukavasti terassilla auringon lämmössä ja seurustelisi ystävänsä kanssa tarjoilijan tuodessa tilauksesi pöytään?

Siinäpä hallitukselle oiva neuvo työllisyyden parantamiseksi, asetetaan pöytiintarjoilu pakolliseksi.

Harvan anniskelupaikan asiakasvolyymit tosin ovat niin suuria, etteikö asiakkaita saisi palveltua nykyiselläkin henkilöstöllä. Henkilökunta joutuisi vain ottamaan lisää askelia työvuoronsa aikana. Noh, eipähän tarvisi mennä spinning-tunnille töiden jälkeen, vai miksi sitä treeniä kutsutaan, missä tällä hetkellä on muodikasta käydä? Suomi kuntoon edes.

Me suomalaiset totumme itsepalveluun pienestä pitäen, kun päiväkodissa opetetaan jonottamaan pinaattilättyjä. Todennäköisesti jonotimme jo jonnekin ennemminkin, mutta emme kykene sitä muistamaan. Siitä lähtien vietämme varallisuudesta riippumatta erilaisissa ruokajonoissa merkittävän ajan elämästämme. Miksei, kysehän on kuitenkin ruoasta.

Samaan aikaan muu Eurooppa lounastaa äidin pakkaamia eväitä tai jopa kipaisee kotiinsa tauolla äidin tai isoäidin patojen ääreen. Jossain vaiheessa, kolmekymppisenä äiti vaihtuu vaimoon. Fiksummat katolilaiset ottavat vielä torkut lounaan päälle, ennen kuin palaavat työhönsä.

Ei ole siis ihme, että Suomeen tulevat matkailijat hämmästelevät tyhjän ravintolan pöydässä istuessaan, että tuleekohan tuo tarjoilija koskaan luokseni, vai miten tämä palvelu tavataan tässä maailmankolkassa hoitaa.

Onhan pöytiintarjoilu tosiaan hankalampaa vanhemmalle viinurillekin. Kahvin kiikuttaminen kauimpana sijaitseviin pöytiin ärsyttää, vaikka se työni onkin. Ja mikä siinä on, että asiakkaat, jotka haluavat lisää maitoa, sokeria tai makeutusainetta, pyytävät sitä vasta kun tuot jo kahvin sinne perimmäiseen pöytään? Sadatellen palaat baariin hakemaan yhtä hemmetin sokeripussia. Ja mikä siinä on, että silloin harvoin kun asiakas muistaa sen ajoissa pyytää, unohdat itse sen ensimmäisellä kerralla viedä?

Oletteko muuten koskaan sattuneet baaritiskille, missä on jono kuin pankissa? Vain yksi ihminen asioi tiskillä ja muut kiltisti hänen takanaan. Mikä on se luonnonilmiö, milloin jono hajoaa ja ihmiset asettuvat luonnollisemmin pitkin baaritiskiä, kuten kaikissa itseään kunnioittavissa baareissa?

Älkääkä edes kysykö lounassetelistä! Tarkoitusperä ja vaikutus elinkeinoon lienee ollut positiivinen, mutta minkä ihmeen takia setelivalikoiman täytyy olla laajempi kuin oikean rahan? Miksi tarvitaan seteleitä 40 sentin välein? Onneksi joku kehitti kätevämmän sirukortin vihdoin ja viimein.

Miten on muuten mahdollista, että lounasaikaan alle kymmenellä eurolla täytyy saada kolme ruokalajia ynnä kahvi, kun muina aikoina kympillä ei saa kuin sen lohileivän ja kahvin? Ja miten on mahdollista, että jotkin ravintolat pystyvät tarjoamaan kympillä monipuolista, hyvänmakuista ja terveellistäkin ruokaa, kun toiset eivät pysty tarjoamaan samaan hintaan kuin mautonta, ylikypsää mössöä, raastetta ja näkkäriä?

Suomen hotellit eivät arvioi itseään kansainvälisellä tähtijärjestelmellä. Hah, miten voisivatkaan, kun ulkoisesti viiden tähden hotellin palvelut harvoin yltävät edes kolmeen tähteen. Tervetuloa Suomeen, meillä tavataan silittää paita itse. Jos ei teillä ole jostain syystä omaa rautaa mukana, voitte lainata silitysraudan, ja  -laudan receptionista!

Harri Keko toimii ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa. Vapaa-aikanaan hän on valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja poikkeuksellisen hyvän ruoan ja juoman perässä.