Kahvi vai erikoiskahvi?

Kahveista kiinnostunut ei voi olla törmäämättä enää käsitteisiin ”single origin” tai ”speciality coffee”. Mitä ne ovat, miten ne eroavat tutuista kahveista ja mitä kummastakin tulisi ajatella?

Me suomalaiset olemme vuosikymmeniä nauttineet tunnetusti vaaleita, raikkaan hapokkaita kahvisekoituksia, jotka ovat trendimittareiden mukaan tasaista vauhtia tummenemassa kohti kansainvälisiä tottumuksia. Tuttujen sekoituskahvien rinnalle ovat maailmalta jo vuosia sitten hiipineet erikoiskahvit, joilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta suinkaan espressopohjaisia kahveja vaan enemmänkin yhtä tiettyä, poikkeuksellisen laadukasta kahvia. Se ei trendille uskollisena ole useiden alkuperien sekoitus vaan tulee vain yhdestä alkuperästä tai tilalta.  Näille kahveille on tyypillistä pienet erät, poikkeuksellinen laatu ja ennen kaikkea personallisuus. Monet puhuvatkin jo kahdesta kahvityylistä: yleiskahveista eli meille kaikille tutuista kahvisekoituksista sekä erikoiskahveista.

Mikäli trendikkäitä single origin -kahveja vertaa viineihin, vastine löytyisi varmasti naturalviineistä tai oluissa vastaavasti mitä nerokkaimmista pienpanimo-oluista. Eli kyseessä on alati vaihtuva tuote, joka on harrastajalle erikoisuudessaan ja hienoudessaan yleensä kerta kaikkiaan upea juttu. Jotain, mikä tarjoaa vihkiytyneelle harrastajalle uusia makuelämyksiä jatkuvalla syötöllä.

Viime vuoden puolella kävin hankkimassa joulupyhiksi mainittuja erikoiskahveja uusilta paahtimoilta, joita en ollut ennen vielä maistanut. Vaikka pääosin uutan kotona tuttuja suosikkikahveja, uutuuksia tulee myyntiin jatkuvasti ja paras osa harrastusta on niiden analyyttinen läpikäynti sekä maistelu samaan tapaan kuin oluiden tai viinienkin kanssa. Omassa kahvin nauttimisessa tyypillistä on se että pidän tietyistä klassikkokahveista, joihin on turvallinen palata ja siinä sivussa pyrin kokeilemaan mahdollisimman paljon uusia, alati vaihtuvia kahveja.

Kahvikaupassa pusseja ihaillessani en voinut olla huomaamatta etiopialaisten kahvilaatujen jauhatuksesta puskevaa uskomattoman miellyttävää, vadelmaista ja aromaattista aromia, joka myöskin ohjasi ostokseni samaisiin tilakahveihin. Tuoksua myyjälle kehuessani hän kuitenkin tokaisi kylmästi: ”Kyllä, nämä kahvit tuoksuvat hyvälle. Itse asiassa tälle kahvin pitäisi tuoksua aina. Harmi vain, että kaikki meillä juovat kahvisekoituksia, jotka ovat kaukana vastaavasta laadusta.”

Tyly kommentti pohjoismaisen kahvikulttuurin rakennuspilareista, vaaleista kahvisekoituksista herätti lähinnä kysymyksen, joka sinkosi suustani kuin sammakko aamukasteesta: ”Tarkoitatko, että pelkästään sesonkeina saatavilla oleva, yhden tietyn tilan erityispiirteitä kunnoittava single origin -kahvi on jotain mitä kaikki kahvin kuluttajamme nauttisivat mieluiten, eikä hinnaltaan kaikille saatavilla oleville, tasalaatuisille kahvisekoituksille ei ole paikkaa kahvikulttuurissamme?”

Oheinen tarina on mielestäni erinomainen esimerkki kahvikulttuurimme räjähdysmäisestä kehityksestä, mutta myös sen sudenkuopista. Sudenkuoppa piilee lähinnä taipumuksessamme tehdä intohimon kohteistamme – niin erikoiskahveista tai vaikkapa omasta urheilulajistamme – uskonnonkaltainen ilmiö, jota saarnaamme papin lailla unohtaen täysin asiakkaamme. Kahvi on suomalaisille äärimmäisen henkilökohtainen asia – jokainen juo sen omalla tavallaan, toiset nauttien, toiset polttoaineena. Yksi juo aina vaaleita paahtoja, toinen tummaa ja kolmas taas muistelee Italian matkaansa espressolla.

Palvelualan ammattilaisina meidän on ensiarvoisen tärkeä tiedostaa, mitä asiakkaalle todellisuudessa tarjoamme niin kahvissa kuin viineissä ja oluessakin – tuotteella voidaan tehdä asiakkaalle tarinallistamisen ja erikoisuuden kautta hienoja elämyksiä, mutta fakta on että suurin osa ei tule kahvilaasi tuote-elämys huulillaan. Hän tulee tapaamaan ystäviään, lukemaan kirjaa, tekemään töitä tai nauttimaan upeasta tunnelmasta. Jotta kanta-asiakkuus voi syntyä, täytyy hänen voida luottaa tarpeensa täyttävään asiaan, joka on useassa tapauksessa kahvin tasalaatuisuus, asiakaspalvelu tai sitten vaikka uuden kokeileminen.

Tämän takia on ikävä nähdä, kun klassikkotuotteita alan harrastajien piireissä niin oluista, viineistä, alkoholeista tai kahvista puhuttaessa sorrutaan pitämään vähemmässä arvossa ja oman harrastuneisuuden kohteesta muodostuu ilmiö, johon halutaan käännyttää jokainen vastaantuleva asiakas.

Kyllä se suomalainen haluaa edelleen nauttia juhannussaunassa Lapin Kultaa, Karhua ja Karjalaa, vaikka kavereiden kanssa käsityöläisoluita harrastettaisiinkin.  Samoin pitävät paikkansa kahvikulttuurissamme niin uudet ja vanhat kahvisekoitukset kuin trendikkäämmätkin erikoiskahvit kummankaan olematta toista parempi vaihtoehto.

Jokaisella kahvilla on kaupoissamme, kahviloissamme ja ravintoloissamme omat faninsa ja tätä tulee meidän myös asiakaspalvelijoina kunnioittaa, jos aidosti väitämme asiakkastaamme.  

Jos kiinnostus upeisiin erikoiskahveihin kuitenkin heräsi, suosittelen esimerkiksi pääkaupungissamme tutustumaan omiin suosikkeihini, jotka tarjoavat siihen erinomaisia vaihtoehtoja: Good Life Coffee -kahvilaan, Pauligin Kulmaan tai vaippaka Cafe Artisaniin!  

Jarkko Issukan sydän sykkii vierainvaraisuusalalle ja juomille aina cocktaileista kahviin. Jarkko toimii kahvipaahtimo Robert Paulig Roasteryn lähettiläänä ja liputtaa pohjoismaisten juomaperinteiden perään. Kymmenvuotisen seikkailun varrelta mukaan on tarttunut myös PRO Baarimestari 2016 -tunnustus sekä oma kirja Suomalainen Drinkki. 

Kuva Jaana Vainio