Keittiöagentti broileritilalla

Tällä kertaa keittiöagentti ei hämmennä kenenkään soppaa, vaan tutustuu kotimaisen broilerintuotantoon. Nokka kohti Varsinais-Suomea starttaa aamuhämärissä, jotta yhden päivän kierrokseen ehtivät mukaan sekä munahautomo, tuotantolaitos että broileritila.

Broilerin tuotanto Suomessa on pitkälle erikoistunutta sopimustuotantoa, jossa eri osapuolet sitoutuvat yhteisiin laadullisiin ja määrällisiin tavoitteisiin. Työkaluina toimivat tuotantosopimus sekä sitä täydentävät ohjeet ja määräykset. Tuotantomalli mahdollistaa siipikarjanlihalle myös selkeän jäljitettävyyden aina alkutuotantoon asti. Sopimustiloja on noin 190, ja niiden keskikoko on 60 000 broileria. Tämän lisäksi Suomessa on nelisenkymmentä jalostuspolven tilaa, joissa emokanojen munista haudotaan ruoaksi kasvatettavat linnut.

Tuotantoon tutustun yhdessä Naapurin Maalaiskanan kanssa. Vuonna 2013 perustettu yritys tuottaa broilereita yhdeksällä sopimustilalla Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella, yhteensä noin 13 miljoonaa kiloa vuodessa. Tällä kilomäärällä yritys pääsee noin kahdeksan prosentin markkinaosuuteen alan isompien toimijoiden Atrian ja HKScanin rinnalle.

Kasvattaja kaiken ytimessä

Saavumme Säkylään. Mika ja Marika Säterin tila on keskittynyt Naapurin Maalaiskanan kasvatukseen sekä viljanviljelyyn. Tila on iso ja kasvatukseen tarkoitettuja halleja on yhdeksän, joissa voi kasvaa 240 000 lintua kerrallaan. Viljelyssä on 450 hehtaaria ja noin 300 siitä on vehnää, joka käytetään oman tilan ruokintaan ja rehun tuottamiseen yhdessä alueen muiden broilerintuottajien kanssa perustetussa Satarehussa. Tilalla tarvittavaa energiaa tuotetaan omalla lämpökeskuksella. Se lämmittää tilan rakennukset ja kuivaa viljat kaurankuorella, jota syntyy rehutehtaan sivutuotteena. Tilaa hoidetaan nyt kolmannessa sukupolvessa ja myös neljäs on jo kasvamassa. Broilereita tilalla on ollut vuodesta 1989.

Tiukkojen hygieniasäännösten takia broileritiloilla ei voi vierailla kuka tahansa. Ennen halliin menoa vaihdamme yllemme suojavaatteet ja -kengät. Kädet pestään ja desinfioidaan. Iso halli on nielaissut sisäänsä yli 30 000 lintua, jotka ovat reilussa kolmen viikon iässä. Hallissa on hämärää ja ennen kuin siihen tottuu, on silmien edessä valtava lintumeri. Linnut elävät vapaina kasvattamon lattialla, turvepehkun päällä. Lintujen kasvatustiheys on 38–39 elopainokiloa yhtä neliömetriä kohden, joka käytännössä tarkoittaa noin 17 lintua.

Pikkuhiljaa silmä tottuu valoon ja seuraamaan lintujen liikkeitä. Valtava lintumeri muuttuu yksilöiksi, joista osa viettää aikaansa makuullaan ja osa seisoo. Monet nokkivat turpeen joukosta vehnänjyviä, syövät ruokintalaitteesta tai kylpevät pehkussa. Yksi lintujen suosikkipaikoista on vaaka, johon ne kiipeävät ja keinuvat hiljalleen samalla, kun tietokone rekisteröi niiden kasvua ja kehitystä. Vaikka moni asia kasvattamoissa hoidetaan koneellisesti, pehkun kunnon ja eläinten voinnin aistii parhaiten käymällä halleissa aamuin ja illoin. Säterin perheessä puhutaankin erityisestä ”lintusilmästä”, joka kehittyy aikaa myöden kasvattamossa työskennellessä. Näillä kierroksilla huonokuntoiset yksilöt karsitaan ja kuolleet kerätään pois. Noin kolme prosenttia linnuista kuolee ennen viiden viikon teurasikää.

Suomessa jokainen broileriparvi tutkitaan kaikkien salmonellatyyppien varalta, vaikka EU:ssa pakollisia ovat vain kaksi ihmisillä yleisintä tyyppiä. Myös antibioottien käyttö on hyvin harvinaista, sillä tuotantotapa perustuu korkeaan hygieniaan ja ennaltaehkäisyyn. Suomessa antibiootteja ei myöskään käytetä kasvunedistäjinä, eikä käytösongelmia voida piilottaa nokan typistämisellä, sillä se on kielletty.

Ravinto ja hygienia kohdallaan

Vettä ja ruokaa on linnuille tarjolla vuorokauden ympäri. Rytmiä säädellään valaistuksella ja pimeää aikaa vuorokaudessa on kuusi tuntia, jolloin linnut nukkuvat. Hallien lämpötila ja rehun koostumus muuttuvat linnun iän mukaan. Untuvikot tarvitsevat lämpimän, lähes 35 asteen hallin, kun isommille linnuille riittää 22 astetta. Lintuja ruokitaan erilaisilla rehuseoksilla. Naapurin Maalaiskanan ruoka koostuu pääosin kotimaisesta kaurasta, vehnästä ja härkäpavusta. Riittävän valkuaisen saannin härkäpavun lisäksi takaa ulkomainen, GMO-vapaa ja vastuullisesti tuotettu soija. Näiden lisäksi rehu sisältää erilaisia vitamiineja ja hivenaineita.

Broilerit kasvatetaan niin sanotulla all-in-all-out-menetelmällä, jossa kaikki untuvikot tuodaan kerralla kasvatustilalle ja viiden viikon jälkeen koko parvi lähetetään myös yhtä aikaa teurastettavaksi. Hallit tyhjennetään ja broilerinlanta viedään lannoitteeksi omille sekä naapurien pelloille ja Biolanille. Kasvatustilat pestään, kuivatetaan ja desinfioidaan.

Noin kymmenen päivän tauon jälkeen halli on jälleen valmis uuteen untuvikkoerään. Vuoden aikana Säterin tila kasvattaa noin 1,7 miljoonaa lintua, joiden ruokintaan tarvitaan lähes seitsemän miljoonaa kiloa rehuseosta ja vehnänjyviä. Kovaa puuhaa, joka vaatii perheeltä jatkuvaa seurantaa ja läsnäoloa.

Automaatio isona apuna

Naapurin Maalaiskanan teurastus ja tuotanto tapahtuu Liedossa, josta sopimustiloille on noin tunnin matka. Tällä hetkellä toimintaa ja teurastuksia on viitenä päivänä viikossa. Oma vierailuni osuu perjantaille, ja kun pääsemme paikalle, ovat päivän 12 000 lintua jo teurastettu. Käymme kuitenkin katsomassa tiloja, joissa broilerin elämä päättyy.

Vuoden aikana kasvatetaan noin 1,7 miljoonaa lintua.

Linnut saapuvat rekoilla kuljetuslaatikoissa hämärään, sinisellä valolla valaistuun halliin, jossa ne tarkastetaan eläinlääkärin toimesta. Linnut ripustetaan jaloistaan liukuhihnan koukkuihin, minkä jälkeen alkaa pitkälle automatisoitu prosessi. Ensin tapahtuu tainnutus: lintujen päät kastetaan vesialtaaseen, johon on johdettu sähköä. Tämän jälkeen kaulaan tehdään koneellisesti viilto. Seuraavassa vaiheessa lintu kynitään, siitä poistetaan sisälmykset, jalat ja pää. Ruho pestään ja jäähdytetään.

Tuotantolaitoksen puolella liukuhihna kuljettaa linnun eri vaiheisiin, joissa se paloitellaan tilausten ja tarpeen mukaan. Vaikka moni asia prosessissa on automatisoitu, olen yllättynyt siitä, miten paljon tehtaan puolella kuitenkin oli henkilöitä töissä. Tuotannossa työskentelee noin 100 viittä eri kansallisuutta edustavaa työntekijää linjan eri vaiheissa. Iso osa laaduntarkkailua, viimeistelyä ja pakkaamista tapahtuu käsin. Hävikkiä syntyy vähän, sillä elintarviketeollisuuteen kelpaamattomat osat käytetään lemmikkieläinten ruoaksi ja tuotantoeläinten rehuksi.

Uuden elämän alku

Päivän päätteeksi pääsen käymään vielä hautomolla, jossa iso osa Naapurin Maalaiskanoista saa alkunsa. Ilkka Peltola hoitaa toimintoa Maskussa, jossa vaatimattoman näköinen teollisuushalli kätkee sisäänsä ison määrän tekniikkaa ja uuden elämän syntyä. Vuoden aikana Peltola näkee noin kahdeksan miljoonan untuvikon ensiaskeleet. Emokanojen munat tulevat hautomolle Suomesta ja Ruotsista, mutta kun untuvikko syntyy Suomessa, lihan alkuperämaaksi tulee Suomi.

Itse haudonta kestää kolme viikkoa. Hautojakoneen prosessi jäljittelee kanaemon haudontaa sopivilla olosuhteilla ja lämpötilalla, joka vaihtelee 36 ja 38 asteen välillä. Automaattinen mekanismi kääntää munia koko haudonnan ajan, jolloin sikiö ei tartu kiinni kuoreen. Muutamaa päivää ennen kuoriutumista munat siirretään laatikoissa omiin kuoriutumiskaappeihin, joissa kuoriutuminen tapahtuu.

Kuoriutumisen jälkeen munankuoret poistetaan, untuvikot tarkastetaan ja siirretään untuvikkohuoneeseen odottamaan kuljetusta tiloille. Tiloilla ne ovat yleensä jo muutama tunti kuoriutumisen jälkeen ja uusi kasvatusprosessi saa taas alkunsa.

Raporttia toisen perään

Mitä päivä opetti? Ainakin sen, että suomalaisen broilerintuotannon taustalla on lukematon määrä työvaiheita- ja tunteja, raportointia ja tarkastuksia. Lopputuloksena kokkien ja kuluttajien leikkuulaudoilla on käytettävissä raaka-aine, jonka kasvattamisesta ja käsittelystä huolehditaan monella eri tasolla.

Tuotteella on historia, joka on vaivattomasti todennettavissa ja mahdollisiin ylilyönteihin ja ongelmiin voidaan myös puuttua. Sen soisi merkitsevän jotain, kun kotimainen tuote laitetaan vaakakuppiin ulkomaisen rinnalle.

Rapeaa kananpojan rintafilettä ja grillattua parsaa

10 annosta

10 Naapurin Maalaiskananpojan siipiluullista Supreme-rintafilettä
2 dl tuoretta lehtipersiljaa
2 dl tuoretta rakuunaa
4 rkl Dijon-sinappia
2 dl oliiviöljyä   
suolaa
mustapippuria 

Grillattu parsa

1 kg vihreää parsaa
2 sitruunaa
Maldon-suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Mausta rintafileet suolalla ja mustapippurilla. Paista oliiviöljyssä. Sivele fileet Dijon-sinapilla ja pyörittele hienonnetuissa yrteissä. Leikkaa parsan kannasta pois kolme senttiä. Mausta parsat suolalla, pippurilla, sitruunan mehulla ja oliiviöljyllä. Anna maustua 20 minuuttia. Grillaa tai pariloi pannulla noin kahdeksan minuuttia.

naapurinmaalaiskana.fi

saterintila.fi