Kiotossa, Nakagyō-ku-kaupunginosan sydämessä, kapean sivukujan varrella vilahtaa Suomen lippu. Lähempi tarkastelu paljastaa lipun markkeeraavan japanilaiseen tyyliin rakennettuun, pieneen ja vaatimattomaan liiketilaan perustettua leipomoa. Sen ikkunoissa muumihahmot juoksentelevat ja tomusokerihunnutetut, viimeisen päälle oikeaoppisesti kootut piparkakkutalot kertovat omaa tarinaansa reilun kymmenen tunnin lentomatkan päässä sijaitsevasta pohjoismaasta ja sen herkullisista jouluperinteistä.

Suomalaisuuden kakun kruunaa kohteliaisuudestaan tunnettuun japanilaiskulttuuriin osuvasti istuva nimi: Kiitos. Oven avautuessa tiuku kilahtaa. Tiskin takana, jauhoisessa essussaan seisoo sekä Kioton suomalaisväestön että paikallisten Suomi-fanien keskuudessa asemansa vakiinnuttaneen Kiitos-leipomon perustaja ja ainoa yrittäjä, 69-vuotias Hiroaki Tsuchimochi.

Kiitos oli ensimmäinen oppimani suomen kielen sana. Se oli helppo lausua ja jäi mieleen, koska sitä piti käyttää töissä päivittäin. Suomalaiset ovat niin kohteliaita, samoin kuin me japanilaiset, hän naurahtaa.

Kiotosta Lahteen ja takaisin

Kaikki sai alkunsa noin 50 vuotta sitten kun Kiotossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Tsuchimochi teki rohkean päätöksen: hän vaihtaisi maisemaa ja seikkailisi sellaiseen maailman kohteeseen, josta ei tiennyt entuudestaan mitään. Kohteeksi valikoitui Suomi. Maa vaikutti sopivan eksoottiselta ja kaukaiselta, minkä lisäksi nimi oli helppo lausua. Varsinainen tukikohta tarkentui sittemmin Lahteen.

– En puhunut sanaakaan suomea, enkä tiennyt mitään Suomen ruokakulttuurista. Sain kuitenkin työpaikan Lahdesta Sinuhen leipomolta. Leipurit opettivat minut tekemään niin korvapuusteja, karjalanpiirakoita kuin pipareita sekä aitoa ruisleipää juureen. Juhlapyhinä tehtiin monia erikoisuuksia, kuten makeita sämpylöitä, joiden välissä oli hilloa ja kermaa, Tsuchimochi muistelee viitaten todennäköisesti laskiaispullaan.

Erityisesti ruisleipä ja karjalanpiirakat voittivat kiotolaisnuorukaisen puolelleen. Tuoreen rukiin tuoksu ja riisipohjaisten, käsin nyplättävien piirakoiden vaatima tarkkuus ja pitkäjänteisyys miellyttivät miestä.

Mieltymyksestä huolimatta olisi yllätys varmasti ollut melkoinen, jos joku olisi tuolloin näyttänyt hänelle tilannekuvan tulevaisuudesta: kuvan, jonka keskiössä komeilisi Kiitos-niminen kiotolainen leipomo, jossa hänen valmistamansa karjalanpiirakat ja ruisleipä menisivät kuin kuumille kiville. Sellainen on tilanne nyt.

– Ihan sama miten paljon teen, etenkin rukiiset leipomukset myydään aina loppuun. Myös korvapuustit ovat tavattoman suosittuja. Jaahas, ei niitä enää ole edes jäljellä, Tsuchimochi huomaa ja pakenee pieneen keittiöön ilmeisesti tarkistaakseen taikinatarpeiden riittävyyden seuraavan aamun pullia varten.

Mutta tähän pisteeseen oli kahden Lahdessa vietetyn vuodenkin jälkeen vielä monen vuosikymmenen matka useine välietappeineen. Nekin etapit, yllättävää kyllä, liittyivät kuitenkin vahvasti suomalaiseen ruokakulttuuriin ja suomalaisten suuhunpantavien Kioton-valloitukseen.

Ravintolasta leipomoksi ja baariksi

Olipa kerran Japanin kuninkaallisena pääkaupunkinakin yli tuhat vuotta toimineen ja toisen maailman sodan tuhoilta kuin ihmeen kaupalla säästyneen Kioton sydämessä ravintola nimeltään Finlandia. Siellä tarjoiltiin perinteisiä suomalaisia herkkuja ruisleivästä korvapuusteihin ja lihapullista loheen asti.

Vain kahden toimintavuotensa jälkeen, noin 40 vuotta sitten toimintansa lopettaneen konseptin takana vaikutti eräs, Tsuchimochin tapaan Suomesta Suomen vierailullaan lumoutunut Suomi-fani, joka osaltaan myötävaikutti siihen, että ruisleivän ja korvapuustien Kioton-valloitus jatkuu tänäkin päivänä.

– Palattuani Suomesta kotiin, sain pian kuulla ystäväni perustamasta Finlandia-ravintolasta. Pääsin sinne töihin ja sain jatkaa suomalaisten perinneherkkujen valmistamista ja oppia lisää suomalaisesta ruuasta. Yrityksen lopettamisen jälkeen päätin ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa Kiitos-leipomon, Tsuchimochi ynnää.

Hänen lisäkseen Finlandia Restaurant -nimeä kantaneen ravintolan henkilökunnasta eräs toinenkin toimija lähti viemään Suomi-teemaa eteenpäin oman yritysideansa kautta. Suomalaisen ruuan ja leipomusten sijaan fokus suuntautui kuitenkin juomapuoleen.

Kyseinen herra päätti perustaa suomalaishenkisen cocktailbaarin Gionin eli Kioton kuuluisimman ja vilkkaimman geishakorttelin sykkeeseen. Korkealuokkaiseen palveluun ja tarjontaan nojaava Finlandia Bar palvelee asiakkaita samalla paikalla vielä tänäkin päivänä.

Cocktailbaari kuin lämmin luola

– Tiesittehän, että tänne on 500 yenin pöytävarausmaksu? japanilaisneiti tivaa tukkien Gionin sivukujalla sijaitsevan vanhan teetuvan matalan sisäänkäynnin.

Neidin ilme vaikuttaa tuimalta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen olevan vain korrekti ja kohtelias. Hän seisoo sivuun vedettävän bambuoven suulla ja osoittaa seinään ripustettua japanin kielistä kylttiä, jossa kerrotaan varausmaksusta. Asiasta päästään sopuun. Ovi vetäytyy sivuun maanalaisen cocktail-baarin tieltä.

Ensivaikutelma kiteytyy sanapariin: high class. Kellarimaisen ravintolatilan intiimiys ja ahtaus yhdistettynä miltei pimeäksi taittuvaan hämärään ja asiallisuutta huokuvaan hiljaisuuteen luovat merkillistä mystiikan tuntua asiakkaiden – pääasiassa virkamiesten ja heidän naispuolisten seuralaistensa – sekä poikkeuksellisen fiinisti pukeutuneen henkilökunnan välille. Tunnelma on ehdottoman suomalainen: kuin olisi laskeutunut suoraan Lapin kaamoksen syliin lämpimien spottivalojen tuikkiessa tähtinä matalaa, mustaa kattoa vasten.

Asiakaspalvelijoita on paikalla sangen runsaslukuisesti siihen nähden, että pöytäpaikkoja on kymmenkunta ja tilaa korkeintaan 50 neliömetrin verran. Yksi kantaa vaatteet naulaan ja samalla toinen tuo pöytään napostelupaloja drinkkien rinnalla nautittavaksi. Jouluisen näköiseltä lautaselta löytyy muun muassa pähkinöitä, rusinoita ja viikunoita sekä savuporoa ja rukiisia snackseja. 

Drinkkilistan suomalaisuutta huokuvat vaihtoehdot kiteytyvät muutamaan pääkohtaan: tarjolla on Finlandia Vodkaa, Napue Giniä, Helsinki Giniä sekä Koskenkorvaa salmiakilla tai ilman.

– Meillä oli myös Karhua, mutta sen myynti lopetettiin maahantuontiongelmien tähden. Suomalainen olut oli todella suosittua niin suomalaisturistien kuin paikallisten keskuudessa, tarjoilija Takako Sato kertoo.

Hiljaisessa, lämpimässä luolassa, karpaloilla ja rosmariinilla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan koristetun Napue Gin Tonicin äärellä aika pysähtyy ja mieli tyyntyy kuin kotimaassa luonnon keskellä – tai niin kuin saunassa. Juuri siihen kiteytyy 38 vuotta sitten Kiotoon perustetun Finlandia Baarin ydinajatus.

– Ravintolan omistaja on suuri Suomi-fani. Suomea hän on halunnut tuoda näkyväksi ravintolan nimeä, tarjontaa ja tunnelmaa myöten, baarin tarjoilija Araki Daichi toteaa.

– Suomalaisia asiakkaita käy täällä paljon. Meistä tarjoilijoista kukaan ei ole koskaan käynyt Suomessa, mutta se kiinnostaisi paljon. Muumit, lumi, joulupukki, ruoka ja kaikki se. Kuulostaa eksoottiselta satumaalta, kollegansa Nakayama Saki lisää ja naurahtaa.

Tiskin takana, kattoon asti kohoavan alkoholihyllyn laidalla muoviset muumihahmot seisovat sotilaallisessa rivissä kuin pulloja vartioiden – ja Suomi-fanien unelmia kuulostellen.