Kun ruokapalvelupäällikkö Leila Korhonen Porvoon tilapalveluiden ruokapalveluyksiköstä seurasi Ylen aamu-tv:ssä käytyä kouluruokakeskustelua, hän twiittasi seuraajilleen: ”Kirsi puhuu asiaa kouluruokailusta. #kouluruoka on mainettaan parempaa! Epäilijät, tervetuloa maistamaan itse!”

Kouluruokaan liittyvä negatiivissävytteinen keskustelu harmittaa useita ammattilaisia, myös televisiossa esiintynyttä Tuusulan kunnan ruokapalveluiden päällikkö Kirsi Hanskia. Ikävä piirre nykyisessä kouluruokakeskustelussa on se, että jatkuva negatiivisuus kuormittaa keittiöiden työntekijöitä.

– Joissakin keskusteluissa keskuskeittiötoimintamallia suorastaan demonisoidaan. Meidän työntekijät, jotka tekevät suurella sydämellä työtä valmistaakseen hyvää kouluruokaa, saavat niskaansa melko asiatontakin ryöpytystä, Korhonen harmittelee.

Pahimmillaan ilmiö näyttäytyy hänen mukaansa työpaikalla itkevinä ihmisinä, jotka harkitsevat hakeutumista vähemmän julkiseen työyhteisöön.

– Minusta tämä ongelma on jo aika ajoin ylittänyt työsuojelullisen puuttumisen rajat. Missä on ruokapalvelutyöntekijän työrauha, Korhonen peräänkuuluttaa.

Hanski toteaa, että medialla on olennainen rooli positiivisen hengen luomisessa.

– Kun odottelin lämpiössä televisiohaastatteluani, toimittajat keskustelivat kouluruokamuistoistaan, ja siitä, mikä ruoka maistui pahimmalta. Olisivathan he voineet puhua positiivisista muistoista, kuten suosikkiruoistaan.

Ongelma on jo aika ajoin ylittänyt työsuojelullisen puuttumisen rajat. Missä on ruoka-palvelutyöntekijän työrauha?”

Ymmärrys syntyy tutustumalla

Tilanteeseen on lähdetty Hanskin mukaan hakemaan ratkaisua muun muassa tiivistämällä suhteita vanhempien kanssa. Se helpottaa arkea ja lisää molemminpuolista ymmärrystä.

– Eräs isä totesi testattuaan jauhelihakeittoa, että ellei keitto ole tällaista, millaista sen sitten pitäisi olla. Toki jos kotona on totuttu syömään pelkästään välipaloja, kouluruoka voi tuntua oudolta.

Hän yrittää varata aikaa kiihtyneiden vanhempien kanssa käytävään keskusteluun ja selvittää esimerkiksi vanhempien kanssa, mitä paha tarkoittaa.

– Kutsumme usein vanhemmat tutustumaan kouluruokaan, jotta he näkisivät konkreettisesti ruokailutilanteen. Pyydämme heitä arvioimaan kaavakkeen avulla kokemaansa. Sen jälkeen voimme jatkaa keskustelua.

Usein on kyse väärinkäsityksistä. Hanski kertoo eräästä tapauksesta.

– Isä soitti tuntemattomasta numerosta ja totesi kovaäänisesti, että hänen lapsensa ei tarvitse syödä punajuurikeittoa. Totesin, ettei meillä ole ollut koskaan listalla punajuurikeittoa. Kahdesta tarjolla olevasta ruoasta toinen sisälsi kyllä punajuurta. Lämpimien ruokien lisäksi meillä on tarjolla salaattibuffet. Isällä oli sellainen käsitys, että tarjolla on vain yksi ruoka.

Yksittäistapausten lisäksi median esille nostamasta aiheesta on saattanut syntyä laajempi hysteria. Erään oppilaan äiti oli katsonut tv-dokumentin, jossa jauhelihan todettiin sisältävän broilerin jalkoja. Koulun rehtori soitti Hanskille ja sanoi, että puolet oppilaista kieltäytyy syömästä, koska he ovat epävarmoja, syövätkö tietämättään broilerin jalkoja.

– Järjestimme kouluruokailtoja, joissa kuvasimme ruokalistojen sisällön. Vanhemmat rauhoittuivat kuullessaan, että esimerkiksi lihapyörykät tulevat HK:lta tai Atrialta ja ovat samoja, joita kotonakin syödään.

Korhonen kertoo, että Porvoossa kutsuttiin myös kaikki kouluruokailusta päätöksiä tekevät tahot eli kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus, sivistyslautakunta ja Porvoon tilapalvelut -liikelaitoksen johtokunta tutustumaan kouluruokailuun.

– Jokaiselle postitettiin syyskuussa kaksi lounaslippua, jotka voi käyttää valitseminaan päivinä marraskuun loppuun mennessä. On mielenkiintoista saada tietoa, kuinka moni käyttää tilaisuuden hyväkseen.

Porvoon kouluissa järjestetään myös läheispäiviä, joihin voi kutsua vanhempia ja isovanhempia nauttimaan kouluruoasta. Korhonen on ilmoittanut myös verkkosivuilla, että ruokapalvelu vastaa mielellään mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

– Vielä ei ole tullut kutsua vanhempainiltoihin, huhtikuun lopussa Porvoon ruokapalvelupäällikkönä aloittanut Korhonen toteaa.

Korhonen pitää tärkeänä sitä, että vanhemmat kävisivät itse testaamassa kouluruoan. Moni on yllättynyt positiivisesti. Hän on itse kiertänyt Porvoon kouluissa nähdäkseen henkilökohtaisesti, miten ruokailutilanteet toimivat. Moitittavaa ei ole ollut.

– Uskon vankasti tämän päivän kouluruokaan. Se on keskimääräisesti hyvää. Toki ammattilaisillekin voi joskus sattua virheitä.

Sekä Korhosella että Hanskilla on kokemusta siitä, miten koulusta kotiin viety viesti voi muuttua matkalla. Korhonen toivoisi, että palautteenantajat ottaisivat asioista paremmin selvää.

– Ruokalistalla alun perin olleen ruoan sijaan saatetaan tarjota jotain muuta, jos ruokailijoita on ollut enemmän. Silti vanhemmille saattaa syntyä sellainen käsitys, että lapset jäivät kokonaan vaille ruokaa.

Toisinaan on kyse myös tarkoitushakuisuudesta.

– Ruokaa saatetaan arvostella, koska halutaan saada rahaa, jotta voidaan käydä ulkona syömässä, ruokapalvelupäälliköt toteavat.

Kouluruoka on Hanskin mukaan nähtävä kasvatuksellisena asiana.

– On tärkeää, että koululaiset oppivat syömään kalaa, kasviksia ja kokoliharuokia, sillä kaikki eivät syö esimerkiksi lihaa kotona ollenkaan.

Päiväkodeille ja kouluille tehdyn kyselyn tavoitteena on pudottaa ruokalistasta asiak­kaiden inhokit.

Porvoolaispoliitikot aktiivisia

Korhosella on juuri ruokalistan kehitystyö pöydällään. Päiväkodeille ja kouluille tehdyn kyselyn tavoitteena on pudottaa ruokalistasta asiak­kaiden inhokit. Ruokalista lyhennetään tilapäisesti kuusiviikkoisesta viisiviikkoiseksi.

– Katsomme, saammeko ruokailijaprosenttia nostettua, kun listalla omat suosikit tulevat tiheämmin vastaan.

Myöhemmin listalle on tarkoitus nostaa uusia ruokia kokeilunomaisesti. Tammikuussa käynnistyy vegaaniruokakokeilu. Yhtenä päivänä viikossa kaikille tarjotaan vegaaniruokaa. Se on osa Porvoon kaupungin ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvää strategiaa. Kevätlukukauden päätyttyä sivistyslautakunta päättää, jatketaanko käytäntöä. Idea tuli valtuustoaloitteena, jossa pyydettiin selvittämään keinoja, joilla voidaan lisätä kasvisruoan tarjontaa.

Korhosen mukaan kokeilu on herättänyt sekä vastustusta että kannatusta.

– Osa kuntalaisista on tyytyväisiä siihen, ettei vain haaveilla, vaan tehdään. Osa vastustaa hanketta. Jos siitä syntyy periaatteellinen kysymys, tilanne on hankalampi, hän pohtii.

Korhonen arvelee, että kouluissa käsitellään konkreettisesti muutenkin ilmastoasioita.

– Tänä syksynäkin julkisuudessa on puhuttu paljon ilmastonmuutoksen seurauksista ja siitä, minkälaisia tavoitteita sen torjumisessa pitäisi olla. Olisihan se hyvä, etteivät toimenpiteet jäisi pelkästään ruokapalvelun hankkeeksi.Korhonen kokee, että porvoolaiset ovat hyvin kiinnostuneita ruoasta, ja aloitteita tulee ruokapalvelun ulkopuolelta.

– On tärkeätä, että voimme toteuttaa ympäriltämme tulleita toiveita.

Opettajista vetoapua

Hanski puolestaan kertoo, että kahdeksasluokkalaisille suunnatussa asiakastyytyväisyyskyselyssä selvitetään, miksi kouluruokalassa ei käydä. Vaihtoehtoina ovat muun muassa: se on noloa ja koska kaverit eivät käy. Kysymysasettelussa vältetään ruoan makuun liittyviä negaatioita.

Kyselyn avulla yritetään löytää työkaluja, joilla koululaisten suhtautumista ja kokemusta parannetaan. Yksi keino on, että opettajat toisivat luokkansa ruokasaliin.

– Osa opettajista kokee lounaan hengähdystauokseen ja kuvittelevat, että oppilaat menevät ruokalaan omatoimisesti. Kokemusta on siitä, että opettajan johdolla ja esimerkillä on vaikutusta.

Lounas pitäisi nähdä hänen mielestään valvonta- ja opetustilanteena. Yhdessä voi keskustella ruoasta ja ohjata kokeilemaan vieraampia raaka-aineita.

– Jälkikäteen tai ennakkoon voi nostaa esille esimerkiksi sen, mitä oppilaat pitävät quorn-muhennoksesta. Ja että on hyvä mahdollisuus maistaa ensi kerralla. Quorn on arvokas raaka-aine, johon pääsee tutustumaan ilmaiseksi.

Ruokatuote on Hanskin mukaan nyt kunnossa. Vaihtoehtoja löytyy jokaiselle. Salaattibuffetista voi valita mieleisensä raaka-aineet. Kotimaisia viljalisäkkeitä on otettu mukaan. Nyt on otettava ryhtiliike, johon tarvitaan opettajien tukea.

– Ne jotka syövät, syövät hyvin. Seuraamme myös annoskokoja. Päiväkodeissa ja alakouluissa syödään hyvin. Yläasteella suositaan esimerkiksi valkoista riisiä, eikä kotimaista ohraa koeta mieleiseksi. Meidän tehtävä on opettaa ja nostaa kotimaisten raaka-aineiden käyttöastetta.

Vanhemmatkin voisivat seurata tiiviimmin ruokalistoja ja kannustaa jo edellisenä päivänä maistelemaan ruokaa.

Nykyisin listalta löytyy myös jälkiruokia.

– Se ei aina ole moussea, vaan voi olla keksiä tai hedelmää.

Ruokavaihtoehtoja on kaksi, ja listalta poistetaan sellaiset ruoat, jotka eivät maistu. Keittopäivänä on kaksi selkeästi erityyppistä keittoa esimerkiksi minestrone- ja bataattisosekeitto.

Toisinaan ykkösvaihtoehto jää kakkosvaihtoehdon jalkoihin.

– Soijamakaronipataa menee huomattavasti enemmän kuin ykkösvaihtoehtona olevaa liharuokaa. Joinakin päivinä syödään ensin jauhelihakeittoa ja jälkiruoaksi kakkosvaihtoehtona olevaa puuroa ja vadelmakiisseliä. Puurokaan ei ole enää taloudentasauspäivän ruokaa, Hanski toteaa tyytyväisenä.