Koulutuskentän uudet tuulet

Perusopetuksesta korkeakouluihin, uudet tuulet ja termit ilmiöoppimisesta yksilöllisiin opintopolkuihin. Olemmeko valmiita, ymmärrämmekö mitä olemme tekemässä ja mitä se vaatii?

TV-sarjaa mukaillen, ”Pitääkö olla huolissaan, jos… koulutus huolettaa?” Allekirjoittanut on saanut nauttia monen muotoisesta maksuttomasta koulutuksesta. Maksuton koulutus, siitä meitä suomalaisia hämmästellään ja ihaillaan maailmalla, oman kokemukseni mukaan niin Aasiassa, Euroopassa kuin Latinallisessa Amerikassa. Itse olen kokenut peruskoulun ja yläasteen tasokursseineen, kurssimuotoisen lukion, kansanopiston ATK -opinnot, opistoasteisen ammatillisen hotelli- ja ravintola-alan esimiestutkinnon, ammattiopettajan pedagogiset opinnot, restonomiopinnot (alempi korkeakoulututkinto) sekä restonomi yamk (ylempi korkeakoulututkinto). Nämä, riippuen opintojen ajankohdasta, joko opiskellen, opiskellen ja välillä töitä tehden tai monimuotoisesti opiskellen ja samalla töitä tehden. 

Paljon pinnalla ollut tutkimus, johon vedotaan, kun suomalaisesta koulutuksesta puhutaan, on PISA -tutkimus. PISA-ohjelmassa arvioidaan OECD maissa kolmen vuoden välein 15–16-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Suomi on ollut tutkimuksen kärjessä, viimeisin tutkimus on vuodelta 2015. Tulokset ovat hyviä, mutta jo toista tutkimus- kautta laskevia. Suomessa on korkeatasoinen opettajakoulutus niin perusopetuksen kuin ammatillisen opetuksen suhteen. Koulutusta tarkastellaan ja kehitetään niin perusopetuksessa ammatillisessa opetuksessa kuin korkeakouluissa. Jotakin on kuitenkin tapahtunut opetuksessa, osaamisessa ja/tai yhteiskunnassa.  

Peruskoulun opetussuunnitelmia kehitettiin pari vuotta sitten. Uuden opetussuunnitelman keskiössä on ns. ilmiöoppiminen. llmiöoppimisessa oppilas itse selvittää mistä opittavassa aiheessa on kyse, mistä tietoa löytyy ja asettaa itselleen oppimistavoitteet. Perinteiseen, jossain määrin opettajan auktoriteettiin perustuvaan opettamiseen verrattuna tämä vaatii yhä enemmän oppilaan itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta. Isot ryhmäkoot sekä oppilaiden erilaiset valmiudet itseohjautuvuuteen asettavat haasteita ilmiöpohjaiselle oppimiselle, sen sisältämien monien etujen ohella.  

Samanmoinen trendi on nähtävissä toisella asteella. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin myötä uusi laki astui voimaan 1.1.2018. Sen tarkoituksena on vahvistaa suomalaista ammattiosaamista. Reformin ydinasioita ovat henkilökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Näillä keinoilla pyritään vahvistamaan opiskelijoiden työllistymistä ja tuetaan sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin. Suurin muutos uudistetussa ammatillisessa koulutuksessa on ajattelutavan kääntyminen järjestelmäkeskeisyydestä osaamisperusteisuuteen. Ohjattua ja tavoitteellista opiskelua voidaan toteuttaa joustavasti niin oppilaitosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin digitaalisissa oppimisympäristöissä. 

Isot ryhmäkoot sekä oppilaiden erilaiset valmiudet itseohjautuvuuteen asettavat haasteita ilmiöpohjaiselle oppimiselle sen sisältämien monien etujen ohella.

Uudistuksella lisättiin mahdollisuuksia opiskella työpaikoilla ottamalla käyttöön uusi koulutussopimusmalli. Työssä oppiminen ja oppisopimusmalli ovatkin tuttuja käytänteitä toisella asteella. Koulutussopimustyöpaikan tarjoajalla on kuitenkin velvoite seurata opiskelijan osaamisen kehittymistä, velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin silloin, kun opiskelijan suunniteltua osaamista ei pystytä saavuttamaan sekä velvollisuus raportoida koulutuksen järjestäjälle opiskelijan osaamisen hankkimisen toteutumisesta. Tämä velvoite on voinut jäädä useammalta yritykseltä huomioimatta. Palaan aiheeseen myöhemmin tässä kirjoituksessa. 

Osaamisperusteinen opetussuunnitelma on käytössä myös ammattikorkeakoulumaailmassa, ainakin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun, Haagan restonomikampuksella. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä Work & Study -malli, jossa työn tekeminen ja opiskelut niveltyvät tiiviisti yhteen, edistävät ja nopeuttavat valmistumista sekä työelämään siirtymistä. Näissäkin opinnoissa keskiössä on opiskelijan oma aktiivisuus ja itseohjautuvuus.  

Haasteena tässä kaikessa itseohjautuvuudessa on, etteivät kaikki oppilaat ja opiskelijat sitä ole. Yksilölliset opintopolut ja osaamisen tunnistamiset vaativat myös yksilöllistä ohjusta, mikä luonnillisesti ilmenee resurssitarpeena eli opettajan/ ohjaajan kasvavana työpanoksena. Lisäksi osaamisen arviointi on haasteellista, voiko sitä arvioida perinteisellä numeroarvioinnilla vai pitäisikö arvioinnin painopiste siirtää tarkasteluun, millä osaamisella ja taitotasolla opiskelija pärjää työelämässä? Ja samalla miettien, mikä on se laatulupaus, minkä oppilaitokset antavat elinkeinolle osaamisen tasosta?  Onnistuessaan yksilölliset opintopolut ja erikoistuminen voivat tehostaa opiskelua ja osaamista, kääntöpuolella voi olla kapea tai ohut osaaminen.  

Mikä on se laatulupaus, minkä oppilaitokset antavat elinkeinolle osaamisen tasosta?

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa:n mukaan matkailun ja yleensäkin horeca-palvelualojen merkitys Suomen kansantaloudelle kasvaa jatkuvasti. Matkailun kokonaisvaikutus bruttokansantuotteeseen on 8,3 prosenttia ja vientiin rinnastettava matkailutulo vuonna 2017 oli 4,4 miljardia euroa. Matkailu luo uusia yrityksiä, infrastruktuuria, työtä ja toimeentuloa. Alan työvoiman määrä kasvoi 43 prosenttia vuosina 1995–2016 samalla kun perinteiset toimialat vähensivät työvoimaansa.  Alalle odotetaan 30 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. 

Mutta… jo nyt suurimmissa kaupungeissa ja matkailukeskittymissä on työvoimapula. Alalle hakeutuu yhä vähemmän opiskelijoita, osin tähän vaikuttaa pienenevät ikäluokat, osin alan vaativuus, vuorotyö, matala palkkaus ja arvostuksen puute sekä ainakin keittiötyön osalta työn fyysisyys. Kymmenen vuoden hehkutus huippu- ja mestarikokeista sekä keittiömestareista on alalle opiskelemaan tulleille realisoitunut raakana työntekona työ- ja harjoittelupaikoissa sekä siis tätä nykyä koulutussopimustyöpaikoissa, ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä. 

Kymmenen vuoden hehkutus huippu- ja mestarikokeista sekä keittiömestareista on alalle opiskelemaan tulleille realisoitunut raakana työntekona työ- ja harjoittelupaikoissa.

Onko yrityksillä valitsevan työvoimapulan aikana mahdollisuutta, siis resurssia, tarjota tavoitteellista opetusta ja ohjausta opiskelijoille ja tarvittaessa raportoida oppilaitoksen suuntaan, mikäli opiskelijan suunniteltua osaamista ei pystytä saavuttamaan? Tämä siis vaatimuksena ainakin toisen asteen ammatillisissa opinnoissa.  Pitkän linjan keittiömestaria, ammattiopettajaa ja ex -kollegaani lainaten: ” Kokisin, että minulla olisi vielä opetuskeittiössä annettavaa opiskelijoille, sen sijaan että kierrän puolivuotta tapaamassa heitä heidän työssäoppimis- tai koulutussopimustyöpaikoissaan”.

Ja miten se yrittäminen sitten? Se on tärkeää sekä tarpeen Suomen taloudelle ja tulevaisuudelle. Perusopetuksessa alakoulussa on tunteja yrittäjyydestä, yläkoulussa opiskellaan yrittäjyyttä ja käydään yrityskylissä, ammattioppilaitoksista opiskellaan yrittäjyyttä ja perustetaan pop up -ravintoloita ja muun muassa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa on Start Up School, joka tähtää opiskelijan oman yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan yritystoiminnan kehittämiseen, samalla opintopisteitä kerryttäen. 

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunta teki vuonna 2016 selvityksen, jonka mukaan Suomessa syntyy vuodessa liki 5 000 löysästi start up -käsitteen alle sopivaa yritystä. Näistä viitisen prosenttia yltää kolmessa vuodessa kunnon kasvuun, ja tästä 250 yrityksen joukosta runsas prosentti on sellaisia, jotka kiinnostavat pääomasijoittajia.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Haagan yksikössä (Restonomikampus) opintoja voi suorittaa yrittäjämäisesti osuuskuntatoiminnan kautta. Esimerkkeinä ovat toimineen Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemia ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemia. Tiimiakatemian toimintaan allekirjoittanut tutustui jo 1999 opettajan pedagogisissa opinnoissa Jyväskylässä. Samalla tajusin, että opiskellessani silloisessa Pirkanmaan Hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa Åkerlundinkadulla 1991–1994 teimme opintojamme ryhmämme kanssa yrittäjämäisesti ja osuuskuntatyyppisesti, vaikka termit eivät tuolloin olleetkaan käytössä. Oppilaitoksella ja opettajilla oli ainakin meidän ryhmäämme erityinen vaikutus sillä 18 opiskelijasta ainakin 11 työskentelee yhä alalla ja meistä viisi opetustehtävissä. Ja on vaikuttajia tullut meidän jälkeenkin.  

Maailma muuttuu ja niin koulutuskin, erikoistumista tarvitaan ja siihen erikoistuneita ympäristöjä. Tarvittaessa ja halutessaan opetustoimi ja start up -yrittäjyys tukevat toisiaan, mutta opetus kärkenä. 

Jari Karjalainen on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ruokatuotannon johtamisen koulutusohjelman lehtori. Tavoitteena on keittiöammattilaisten liiketoimintaosaamisen kasvattaminen, asiakasymmärryksen kehittäminen ja monimuotoisen laatukäsitteen avautuminen.