Kun gluteenittomasta tuli bisnes

Osa ravintoloista on jo ymmärtänyt, että gluteenittomiin tuotteisiin kannattaa panostaa. Onhan keliaakikko usein se, joka loppupeleissä päättää seurueen ruokapaikan. Moni asiakas noudattaa gluteenitonta ruokavaliota ilman keliakiaakin.

Keliakia on kurja kaveri, joka pysyy seuralaisena koko elämän ajan. Suomessa siitä on tullut vähemmän kurja kumppani vuosien myötä. Kun sain diagnoosin 15 vuotta sitten, oli valikoima hyvin suppea, sairaus vähemmän tunnettu ja täysin mahdotonta yhdistää kasvissyöntiin. Niinpä minusta tuli taas lihansyöjä, eikä se silti herkkua ollut.

Rakastan sitä miten Porvoon ja tätä nykyä Helsinginkin Sinnen brunssilla tarjoillaan keliaakikollekin hurjan herkullista leipää tai miten Lappeenrannan Majurskassa on aina tarjolla suolaista tai makeaa kahvileipää ruokavammaiselle. Sandron brunssista nyt puhumattakaan.

Olen myös äärettömän iloinen Hakaniemen Keliapuodista, josta voin poimia viikonloppuaamuna mukaani berliininmunkin ja mennä ystävän kanssa istumaan torikahvilaan omien eväideni kanssa. Enkä voisi enempää hurmaantua Kahvila Hymyn ja Maria Lönnqvistin herkullisista, gluteenittomista raakakakuista.

Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen ohjannut suuremman ryhmän ruokapaikkavalintaa. Kun töissä mietitään liikelounaspaikkaa tai tiimipäivän illalliselle kohdetta, voin lähes mielivaltaisesti joko hyväksyä tai hylätä ehdotetun paikan keliaakikon näkökulmasta. Samoin on kun mietimme minne polttariporukka tai ystävien illallinen sovitaan. Puhumattakaan jokaisesta kahvilakäynnistä joko yksin tai yhdessä. Puskaradio eri ravitsemusliikkeistä ei koskaan hiljene, keliakiasta huolimatta. Palvelu on joko toiminut tai sitten ei.

Vaikka tilanne on parantunut huomattavasti, olisin silti iloinen siitä, jos joku Suomessakin haluaisi kehittää gluteenittomista tuotteista niin herkullisia, että ne kelpaisivat ihan kaikille, ja ne saataisiin laajempaankin levitykseen. Niin, ettei juhla- tai tapaamispaikkaa valitessa tarvitsisi sanoa: "Ei mennä sinne, siellä on niin huonosti gluteenitonta tarjolla".

Australia on keliaakikon paratiisi

Maailmanympärimatkalle lähteminen ei keliakian osalta suuremmin jännittänyt. Lähinnä harmitti etukäteen, ettei sinällään ravintoarvoiltaan heikkoa, mutta niin herkullisia leipä- ja pastatuotteita tulisi vastaan kuin mahdollisesti ehkä USA:ssa reissun loppupuolella.

Hämmästyinkin suuresti ja positiivisesti paitsi Uuden-Seelannin, mutta erityisesti Australian keliaakikkoystävällisyydestä. On hämmästyttävää miten jokaisessa pizzeriassa, jopa siinä lähiön kulmapizzeriassa, on tarjolla gluteenitonta pizzapohjaa, ja Sydneyn ulapan patikkaretkellä kauimmaisestakin kahvilasta löytyy mantelijauhoon itse leivottua suussa sulavaa gluteenitonta muffinia. Olen totaalirakastanut Australian McDonaldsin gluteenittomaan suklaafriandéehen. Kahvilat suorastaan pursuilevat gluteenitonta tarjontaan niin leivissä kuin leivonnaisissa. On ymmärretty miten tärkeää bisneksen kannalta on palvella erityisruokavalioryhmiä.

Erityisen hämmentynyt tällä maailmanympärimatkalla olin päätyessäni pienen pieneen Tin Can Bayn kyläpahaseen Australian itärannikolla. Pienen kylän vetonaula on villidelfiinien syöttäminen Barnacles kahvilan edustalla, jonne vesien sulavat veijarit omasta tahdostaan joka aamu ui ihmisiä tervehtimään. Delfiinien aamupala-annin jälkeen tiedustelin kahvilasta gluteenitonta aamupalaa itselleni, ja eteeni tarjoiltiin herkullistakin herkullisempi gluteeniton sandwich. Paikallisen leipomon leipää kuulemma.

Leivonnaisia, joita haetaan tuntien ajomatkan päästä

Kylän ainoan ja pienen leipomon takahuoneesta ilmestyy aiemmin hevoskuljetusta elannokseen hoitanut Darren, joka kertoo aloittaneensa leipomon gluteenittoman valikoiman taikomisen oman tyttärensä terveysongelmien takia.

Leipomo on suvun omistuksessa, ja gluteenittomien tuotteiden perusteella tuntuu siltä, että leivontataidotkin on äidinmaidossa peritty. Darren, joka kertoo virheen ja epäonnistumisen kautta löytäneensä kaikki reseptit, halusi tarjota jälkikasvulleen kaikki samat herkkuhetket kuin muutkin lapset saavat.

Tätä nykyä leipomon gluteenittomat tuotteet ovat niin herkullisia, että niitä ostavat myös ihan tavallista ruokavaliota noudattavat asiakkaat. Gluteeniton porkkana-saksanpähkinäkakku on kuulemma ihan tavallisiakin tuotteita myyvän leipomon hittituote. Gluteenittomasta tuli normi − ja samalla bisnes.

Keliaakikot tulevat nimittäin tuntien ajomatkojen päästä hakemaan leipomon herkkuja, enkä ihmettele lainkaan. Näiden ihanien leipien ja leivonnaisten perässä ajelisin minäkin mieluusti Australian kauniita maaseututeitä tasaisin väliajoin. Darrenin taikanäppien seurauksena kaikkien Tin Can Bayn lähikylien ravintoloista ja kahviloista saa hyvin gluteenittomia tuotteita, ja vieläpä äärimmäisen herkullisia sellaisia. Koska menekkiä on, pysyvät hinnatkin kohtuullisina.

Kiitos sekä delfiinien että Darrenin gluteenittomien herkkujen päivä lienee yksi reissun parhaista. Pienilläkin asioilla on niin suuri merkitys.

Itse villidelfiineistä ja niiden syöttämisestä voit lukea lisää 

http://www.matkakuume.net/2015/07/villidelfiineita-syottamassa.html

Gia Forsman-Härkönen on ruokaintoilija, joka on vuoden pituisella maailmanympärimatkalla yhdessä 4 vuotiaan tyttärensä ja miehensä kanssa. Perhe käy kotikaupungissaan Helsingissä viikottain kokeilemassa kaupungin ravintolatarjontaa kaksin, kolmin tai ystävien kanssa aina streetfood -tapahtumista fine dining -paikkoihin. Matkalla hän kaipaa erityisesti Fafasin falafelejä, Boulevard Socialin kampasimpukoita, Vin Vin -viinibaarin tunnelmaa ja Suomen sunnuntaibrunsseja.

Matkaa voit seurata http://www.matkakuume.net/

Sulje mainos Tilaa Aromi