”Kun on kiire, töitä pitää tehdä todella rauhallisesti”

Antti Uusitalon mukaan työhyvinvointi lähtee toisen työn arvostamisesta ja muiden auttamisesta. Työn ja vapaa-ajan erottaminen on myös tärkeää.

Antti Uusitalo, mikä on työsi suola?

Ihmiset, niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Olen aina ollut niin sanottu ihmispersoona, ja se varmaan alun perin on alalle ajanutkin. Tässä ammatissa on mahdotonta työskennellä, jos ei pidä ihmisistä.

Ilmianna paras tsemppaajasi, kotoa tai töistä.

Kaikki työkaverit. He auttavat jaksamaan silloin kun tuntuu, että tulee seinä vastaan. Meillä on hyvä yhteishenki ja paljon auttamisen halua; apua saa usein ennen kuin sitä ehtii edes pyytämään.

Milloin viimeksi harmitti? Miten siitä selvittiin?

Viimeisin harmituksen aihe oli katutyömaa ravintolan edessä, joka ei tahtonut edistyä mihinkään suuntaan. Mitään sille ei itse voinut tehdä, mutta odottamalla siitäkin päästiin.

Kerro hyväksi havaitut hyvinvointivinkkisi ja stressinhallintamenetelmäsi Aromin lukijoille.

Toisen työn arvostaminen on kaiken A ja O. Työpaikalla pitää olla sellainen henki, missä kaikki arvostavat toisen työpanosta. Esimiehenä minulle on tärkeätä oikeudenmukaisen ilmapiirin säilyttäminen. Epäoikeudenmukaisuus voi latistaa tunnelman pahasti. Työkavereista on myös tärkeää huolehtia, kysytään kuulumisia, ja jos on murheita, niin yritetään löytää ratkaisuja työyhteisössä. Paras apu löytyy yleensä hyvin läheltä. Stressinhallintaan ja palautumiseen auttaa terveellinen työhön liittymätön tekeminen ja tietynlainen nollaaminen. Nollaamisella en tarkoita välttämättä baariin lähtemistä, vaan esimerkiksi lenkillä käyntiä, sieniretkeä, uimareissua tai ajan viettämistä kavereiden kanssa, jotka eivät välttämättä ole samalla alalla. Ravintola-alan ihmisillä on välillä liikaakin taipumusta esimerkiksi lähteä työvuoron jälkeen baariin ja viettää aikaa työkavereiden kanssa työasioista puhuen. Se on silloin tällöin ihan hyvä asia, mutta on myös tärkeää ottaa omaa aikaa perheen, ystä­vien ja harrastusten parissa. Se auttaa myös työssä jaksamisessa, kun pitää työn työnä ja vapaa-ajan vapaa-aikana.

Kuka on esikuvasi – ja miksi?

Olen saanut työskennellä monien huippuammattilaisten kanssa ja minulla on ollut hyviä esimiehiä, mutta yhden esikuvan nimeäminen on hankalaa. Voisin sanoa, että esikuviani ovat pitkän työrupeaman ravintola-alalla tehneet sankarit. Ravintola-alalle tulee paljon nuoria, jotka kuitenkin lähtevät turhaudut­tuaan tai kyllästyttyään, ja sitten on ihmisiä, jotka ovat tehneet pitkään hyvää työtä ja kehittäneet alaa. He jaksavat joka päivä innostua työstään ja tehdä sen hyvin. Sellaiset ihmiset ovat minulle sankareita ja heitä katson ylöspäin.

Mikä on arvokkain työelämässä oppimasi läksy?

Maltti. Asioilla on tapana järjestyä, kun vaan malttaa vähän. Pätee oikeastaan kaikkeen elämiseen, maltti kaikessa. Jos tuntuu siltä, että työkuorma romahtaa tai joskus on hirveä kiire, niin pitää ottaa rauhallisemmin. Alalla on sanonta, että silloin kun on kiire, töitä pitää tehdä todella rauhallisesti. Siten teet työtä huolellisesti, etkä niin sanotusti kiristä solmua vielä tiukemmalle.

Entä mitä on vielä oppimatta?

Varmasti paljon. Alalla voi jatkuvasti kehittyä konkreettisesti esimerkiksi tuotetietouden osalta, kun uusia viinejä, juomia ja juomasekoituksia tulee. Ihmisluonteesta on myös paljon vielä opittavaa.

Antti Uusitalo

  • Ravintoloitsija ja sommelier, Ravintola Vinkkeli.

Julkaistu Aromissa 4/20.

Tällä palstalla kysytään ammattilaisilta, mitkä tekijät auttavat heitä jaksamaan arjessa vieläkin paremmin.