Onko kunniakirjoilla väliä, kun paras palkinto on kuitenkin se tyytyväinen asiakas? Vain hänen ansiostaan niin ovipumppu kuin kassakonekin laulavat!
On, sanovat konkarit kokemuksesta.
Hyvistä olutravintoloista laadittiin listoja ja monisteita jo ”ammoisina” 1990-luvun alun vuosina. Niitä teki muun muassa Perinteisen oluen seura POS. Toisaalta tieto niistä levisi kuulopuheena kaverilta toiselle.
Kymmenen vuotta sitten palkinnon pokkasi Panimoravintola Plevna. Juuri nyt se valmistautuu uuden alkoholilain sallimaan ulosmyyntiin. Tähti 5,2 % ja Sima 5,0 % lähtevät talosta tankeissa, koska omaa pullotuslinjaa ei vielä ole. Näitä tuotteita menee perhejuhliin ja firmojen tilaisuuksiin.
Tässä Tampereen tapauksessa ravintola ja panimo toimivat saman katon alla. Panimon nimi on varsinaisesti Koskipanimo, mutta se esiintyy ravintola Plevnan tuotemerkin alla.
On siis kaksi yhtiötä ja niillä ristikkäistä omistusta.
– Plevna on hyvä ja selkeä nimi, palkittu panimomestari Sam Viitaniemi sanoo.
Hän sai oluenystäväin Hyvä Tuomas -tittelin 2006. Vuoden olutravintolaksi Plevna tuli 2008.
– Se merkitsi meille hyvin paljon. Olutkulttuuri oli tuolloin vasta nousussa. Oli paljon ennakkoluuloja pienpanimoja kohtaan. Ensimmäiset vuodet olivatkin todellista taistelua asiakkaiden luottamuksesta, Viitaniemi kertaa.
Plevnan saama kunniakirja on yhä paraatipaikalla heti ovelta sisään tultaessa. Siitä löytää muutkin palkinnot Helsinki Beer Festivalilta ja muun muassa Tampereen Tummien Oluiden Torilta.
Lisää uskoa tekemiseen
Vuotta aiemmin, vuonna 2007 Vuoden olutravintola -tittelin oli saanut Markku Ristevirran luotsaama Pikkulintu Helsingin Puotilasta. Alan harrastajat olivat panneet merkille korkealaatuisen olut- ja viskiravintolan. Se toimi siihen aikaan mitä epätyypillisimmässä – lähesmahdottomana pidetyssä – paikassa: vanhan lähiön ostarilla Itäkeskuksen takana!
– Kyllä se antoi lisää uskoa omaan tekemiseen. Uskoa jatkaa juuri sillä linjalla, jonka silloin valitsimme, Ristevirta sanoo. Hyväksi Tuomaaksi hänet valittiin 2010.
”Tultiin katsomaan, kun teistä oli oikein juttua lehdessä”, kuului monien uusien asiakkaiden kommentti. Osa kävi kenties vain kerran, mutta osa jäi uskolliseksi kanta-asiakkaaksi.
Ristevirran mukaan tuolloisella valinnalla oli merkitystä ja tulevilla valinnoillakin on varmasti.
– Välillä tuntuu, että uusia paikkoja tulee niin paljon, että meikäläinenkin putoaa ihan kärryiltä.
Siksi tällaiset valinnat antavat hyvää osviittaa. Tähän asti ne ovat osuneet vakiintuneisiin ja pitkäikäisiin paikkoihin. Merkittäviä kupruja tai keikauksia ei tällä saralla ole tapahtunut.
– Sanotaan että vain joka kymmenes ravintola tai joka kymmenes rakennusliike pysyy pystyssä pitempään kuin kymmenen vuotta. Olutravintoloihin tämä sääntö ei ole pätenyt.
– Rakkaudesta lajiin on jaksettu painaa vuodesta toiseen.
Ristevirta on jo tehnyt tilaa sekä muille että itselleen.
– Ravintola on minun, mutta sen liiketoiminnan olen vuokrannut yhtiölle, jossa olen osakkaana. Kyllä minulla on avaimet sinne ja järjestän muun muassa tastingeja.
Lisäksi hän on osakkaana pälkäneläisessä Olutpajassa, jonka tuotteita Pikkulintu edustaa ja jakelee.
Kirjoittaja on ollut kolmesti mukana valintaraadissa.
Vuoden olutravintolat
2018 One Pint Pub, Helsinki
2017 Konttori, Tampere
2016 Bryggeri Helsinki, Helsinki
2015 Uusi Apteekki, Turku
2014 Oluthuone Leskinen, Oulu
2013 Black Door, Helsinki
2012 Panimoravintola Beer Hunter´s, Pori
2011 Gastropub Tuulensuu, Tampere
2010 Kaisla, Helsinki
2009 The Gallows Bird, Espoo
2008 Panimoravintola Plevna, Tampere
2007 Olutravintola Pikkulintu, Helsinki
2006 St. Urho´s Pub, Helsinki
