La Glace – kööpenhaminalaisen kakkukeitaan taikaa

Tanskan vanhimpaan kahvilaan jonotetaan. Espressoa tai lattea sieltä on turha tilata, mutta kakut ovat taivaallisia.

Moista en ole ennen nähnyt: keskellä päivää, keskellä eläväistä shoppailualuetta jonottaa joukko viluisia turisteja kameroineen ja pikkureppuineen päästäkseen sisään kahvilaan.

On pakko poiketa Strøgetiltä ja mennä joukon jatkoksi, sillä jotain jännittävää siellä tuntuu tapahtuvan. Jonosta päästetään ihmisiä muutama kerrallaan sisälle aivan kuin yökerhossa konsanaan.

Pian on vuoroni astua sisään, ja esiliinaan ja kauluspaitaan pukeutunut tarjoilijatar ohjaa minut pieneen pyöreään mahonkipöytään. Tiedustelen, mitä oikein tapahtuu, kun paikka on niin täynnä.

– Eipä mitään ihmeempää, tarjoilijatar heläyttää.

– Tällaista meillä on. Haluatko maistaa kuuluisaa Sport’s Cake -kakkuamme?

Olin lounaan tarpeessa, mutta tarjolla ei ole muuta kuin kakkuja, jäätelöä ja suklaata sekä kahvia, teetä ja kaakaota. Kakkumenu on kuitenkin vakuuttava, ja talon erikoisuus Sportskagen ainakin kuulostaa terveelliseltä, joten otan sen. Nimi kuitenkin hämää: kyseessä on ihanan täyteläinen ja makea leivos, joka sisältää nugaata ja tietysti hurjasti kermaa. Kaloreita on toki varmasti kahdenkin lounaan edestä. Pohdin, että vaikka kakku on kaunis ja maistuukin hyvältä, voiko se selittää kahvila-konditorian suosiota?

Perinteistä kiinni

Pian selviää, että La Glace on niittänyt mainetta herkkusuiden hemmottelijana jo pian 150 vuotta ja pitänyt tinkimättömästi kiinni perinteistään. Esimerkiksi kaakao tarjoillaan aina sirosta metallisesta kannusta, ja kaakaon mukana saa pienen kulhollisen kermavaahtoa. Eikä kaakao ole mitä tahansa kaakaota: paksu, makea juoma on valmistettu maidosta, kermasta ja tummasta suklaasta. Kahvi taas on simppelisti kahvia. Ei mitään espressoa tai macchiatoa. Mutta sekin on laadukasta ja hyvää.

Kattokruunut, koristeelliset peilit, samettinen sisustus ja pöytäliinat vievät ajatukset kahvilan perustamisvuoteen 1870. Sportskagenin nimikin tulee kuulemma siitä, että se tehtiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1891, tanskalaiskirjailija Otto Benzonin satiirisen näytelmän Sportsmænd ensi-iltaan.

Kunnioitettavaa aikajanaa konkretisoi listaus kahvilan kokemista teknisistä edistysaskelista. Ensimmäinen tekninen vallankumous koettiin vuonna 1896, jolloin kahvilaan saatiin ensimmäinen puhelin. Alkuperäisestä puhelinnumerosta ei ole kuulemma luovuttu vieläkään. Seuraava mullistus tapahtui vuonna 1923 sähköjen saamisen myötä. Tuolta ajalta käytössä ovat vieläkin kermavaahto- ja jäätelökoneet.

Leivonnaisia kuskataan silloin tällöin ympäri kaupunkia Ford T -autolla vuosimallia 1921. Joskus tuon sammaleenvihreän komistuksen näkee koristavan kahvilan edustaa.

Sukupolvelta toiselle ja tanskalaisten sydämiin

Mainettaan Tanskan vanhimpana kahvilana ylpeästi kantava La Glace on säilynyt kaikki vuodet perheomisteisena. Kahvilan sielu ja luotsi on nykyisin ”Pastry Woman” Marianne Skagetorn Kolos, joka käytännössä kasvoi La Glacessa ja peri kahvilan äidiltään vuonna 1989 ollessaan 22-vuotias. Marianne hyörii henkilökunnan joukossa essu päällään aamusta iltaan ja huolehtii siitä, että kaikki viihtyvät. Ystävällinen, äidillinen hahmo pitää sisällään myös taitavan liikenaisen. La Glace tuntuu porskuttavan kahviloiden kyllästämässä kaupungissa mukavasti, ja se on saanut myös paljon näkyvyyttä niin paikallisessa kuin kansainvälisessä mediassa.

Viime syksynä kahvilassa kuvattiin jälleen televisiosarjaa I den søde juletid Tanskan TV2-kanavalle. Siitä on tullut jo tanskalainen jouluperinne, sillä ohjelma tehtiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2012. Harmi, ettei se näy Suomessa. Mikä olisi hyggempää todellisuuspakoa kaamoksen kurittaessa kuin seurata kotisohvalta kööpenhaminalaisten kakkujen koristelua? Marsipaania, suklaata, kinuskia, kermaa, macaronseja, keksimuruja, jäätelöä…

Maria Markus – makuseikkailuja maailmalta metsästävä journalisti ja olutsommelier.