Liha vastaan vege

”Liha yksinkertaisesti maistuu paremmalta.” ”En ymmärrä, miten kukaan voi syödä lihaa nähtyään salaa kuvattuja videoita tuotantoeläinten oloista.” ”Kasvisruoka ei tee kylläiseksi, olen kyllä kokeillut.” ”En tunne yhtäkään, joka söisi hunajamarinoituja broilerisuikaleita oksentamatta.”

Tunnistatko yllämainituista lausumista itsesi tai asiakkaasi? Onneksi olkoon, elät kuplassa. Kuplassa asiat näyttävät yksinkertaisilta, koska jaamme näkemyksemme ja arkemme tarpeeksi monen samanmielisen kanssa. Aivomme pyrkivät kupliin: omaksumme sellaista tietoa, joka tukee maailmankuvaamme, ja epäilemme lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa näkemyksiemme kanssa.

Kuplassa on hyvä olla: maailma näyttää selkeältä, ja selväpiirteisiin ongelmiin on helppo hakea kirkkaita ratkaisuja. Turvallisuus on ihmisen luonnollinen perustarve, ja siitä kuplaantumisessakin on kyse: turvan hakemisesta.

Se mikä on luonnollista, ei ole aina fiksua. Tiedämme järjellä, että maailma on monimutkainen paikka, johon mahtuu loputon määrä tapoja ja arvoja. Kaikki meistä tarvitsevat ruokaa joka päivä, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Pienikin katsaus oman kuplan ulkopuolelle saa yhden totuuden julistamisen kuulostamaan naurettavalta.

Väitän, että liha on suomalaisen ruokakulttuurin kruununjalokivi. Arvostamme lihaa muun muassa siksi, että se on ollut tavallisen keskiluokan saatavilla päivittäisellä aterialla vasta joitakin vuosikymmeniä. Suomessa elää edelleen niitä, joille liha on ollut harvinainen juhla-ateria.

Toivon itse – ja tulen samalla ulos kaapista oman kuplani kanssa – että lihaan suhtauduttaisiin enemmän kuin juhlaruokaan. Lihaa ei tarvitse syödä jokaisella aterialla tai edes joka päivä, siitä ovat yhtä mieltä niin ravitsemuksen kuin ilmastotieteiden asiantuntijat.

Tämä ei tarkoita, että palvelutalojen ikäihmisten karjalanpaisti korvataan tempeh-shakshukalla. Kasviproteiinien markkina on kuitenkin voimakkaassa kasvussa, ja se tulee näkymään ennen pitkää kaikkien kuplien reaalitodellisuudessa, meillä ja maailmalla.

Liha- ja kasviproteiinibisneksellä on molemmilla ahdinkonsa ja voittonsa, mutta molempia kulutetaan enemmän kuin koskaan Suomen historian aikana. Ruokajärjestelmämme on hauras, ja sen on toimittava tulevaisuudessa nykyistä pienemmillä päästöillä. Se taho, joka pystyy vastaamaan haasteeseen, vie rahat.

Maaret Launis

toimituspäällikkö

maaret.launis@aromilehti.fi

Julkaistu Aromissa 2/20.