Lohturuoka ramen

Täytyy kyllä myöntää, että olen vähän kade briteille. En säistä tai suihkun vedenpaineesta, mutta kylläkin Jamie Oliverista ja saarivaltion asukasmäärästä. Jälkimmäinen mahdollistaa laajan ja rikkaan ravintola- ja raaka-ainetarjonnan – sekä ramenit kotiovelle kuljetettuna.

Kun blondia oikein laiskottaa, on ihanaa lueskella brittikokki Jamie Oliverin reseptejä. Erityisesti lohturuoat, comfort foodit, ovat lemppareitani. Nehän ovat lapsuuden hyvät fiilikset mieleen tuovia ruokalajeja, joissa on usein paljon hiilareita. Joidenkin määritelmien mukaan niiden pitäisi olla myös helppotekoisia.

Vaikka Jamie luokittelee maailmalla erittäin muodikkaan japanilaisen ramen-nuudeliruoan lohturuokakategoriaan, ruokalajin runkoa, lientä, ei pyöräytetä tuossa tuokiossa. Tarkempi ohjeen tutkiskelu paljastaa, että Jamie tuhraa ramen-liemeen nelisen tuntia. Vertailun vuoksi,  ravintoloitsija Mikael Bergström kertoi keväällä Turun Sanomissa, että hänen Karu Izakaya -ravintolassaan ramen-lientä keitetään kahdesta kolmeen päivää. 

Jos ramenia haluat nyt, ehkä yllätyt

Minä haluan ramenia nyt, en tuntien tai päivien kuluttua. Ei se voi olla niin tarkkaa – jos oikaisisin liemikuutiolla? Öh, ei ideaalia, mutta hätä ei lue lakia, kun kyseessä on lohtua kaipaava blondi. Mutta miltei kaikissa ramen-resepteissä on soijamarinoitua kananmunaa. Check, kananmunaa olisi kotona, mutta valmistusaika: kuusi tuntia. Unohdetaan koko homma. Kun kaapista vielä puuttuu kimchi ja possunniska, suuntaan Helsingin keskustaan.

 Jos asuisin Lontoossa, voisin valita lukuisista ramen-ravintoloista tai tilata nuudelikeiton kotiin. Tai nauttisin soppani jossain Yasuji Morizumin Michelin-tähdellä palkituista ravintoloista. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa nautiskelisin liemen Wagamama-ketjun pitkillä puupenkeillä istuen. Pikkuisessa Helsingissä valinnanvaraa on tasan kaksi: Hietsun kauppahallin Fat Ramen ja Momotoko Yliopistonkadulla. No, se on kaksi enemmän kuin Tampereella, jossa on ollut ramenia tarjolla, mutta ei kai enää. 

Momotokon ovella törmään pääkaupunkiseudulla useampaa aasialaista ravintolaa pyörittävään Menkki Kamiin. Ystävällinen ravintoloitsija kuitenkin sulkee oven blondin nenän edessä. Ilmenee, että upouuden ravintolan suosio oli arvioitua suurempi, ja parina ensimmäisenä päivänä ruoka loppui kesken. Lähden kotiin kiehumaan ja keittelemään ihan omia liemiä.

Maalissa, viimein!

Kun vihdoin pääsen Momotokoon, valitsen päivän kolmesta lounasvaihtoehdosta Chili Tonkotsu Ramenin (11 tai 12 euroa lounasajasta riippuen, illalla 16 euroa). Annos sisältää grillattua porsaankylkeä, kala-tofua, soijamarinoitua kananmunaa, maissia, rucolaa, merilevää ja lientä. Naapuripöydän raavaan mieskolmikon mukaan ”annoksessa on niin paljon lihaa, että kerrankin taitaa pysyä nälkä pois pitkään. Osaiskohan tätä tehdä kotona?”

Syön annoksen nautiskellen ja ihailen asiakaskunnan aasialaisia, jotka osaavat sujuvasti käyttää isoa liemikauhaa ja puikkoja. Blondina tyydyn kauhomaan puikoilla tavaraa kulhosta suuhun ja kaipaan tavallista lusikkaa. Onneksi ramen-liemi lohduttaa tässäkin, se on huutavan kuumaa ja hyvää. Merilevä ja maissi jäävät isosta lounasannoksesta syömättä mutta suussa sulavan makeahkon possun syön viimeistä murua myöten. Ihanaa. Juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla.

Liemessä ollaan

Menkki paljastaa, että Momotokossa lientä keitetään 12 tuntia ja se valmistetaan porsaan luista. Myös Fat Ramenissa paahdetuista porsaan luista valmistettua lientä keitetään tähtianiksen ja chililastujen kera 12–15 tuntia. Fat Ramenin toinen perustaja Otto Sarpaniemi kuvailee ruokaa suomalaisemmaksi kuin vaikkapa Yliopistokadulla, sillä Hietalahden Kauppahallissa ramenia saa vaikkapa lohesta ja nuudelit ovat osaksi tehty rukiista.
”Monet aasialaiset asiakkaamme ovat ihmetelleet lohi-ramen-annostamme. Me teemmekin suomalaistettua fuusiokeittiötä”, Sarpaniemi kertoo. ”Suosituin annoksemme on kuitenkin nimikkoruoka Fat Ramen, joka tehdään perinteisesti possusta.”
Hietsussa kulhollinen höyryävää ramenia maksaa noin kympin. Lokakuusta lähtien sitä voi nauttia illalliseksikin: kauppahalli on tällöin avoinna keskiviikosta lauantaihin iltayhdeksään saakka.

Hyvillä mielin suuntaan kohti kotia. Hanhenjämistä ja kauden kasviksista paahdettu ja maltilliset kuusi tuntia keitetty liemi odottaa jo jääkaapissa ja soba-nuudelit kuiva-ainelaatikossa. Kananmunat marinoidaan ja illalla blondilla on tiedossa japanilainen ruokafiesta.

Mikä parasta, annoksessa on hiilareita ainakin 20 prosenttia aikuisen päivittäisestä tarpeesta ja sen voi nauttia villasukat jalassa kotisohvalla. Hrrr. Kehrään jo ajatuksesta.

 

PS. Vinkki naapuripöydän miehille ja vaikkapa tamperelaisille. Kokeilkaa tehdä ramenia. Esimerkiksi Jamien ramen-ohje on varsin ok. Omani oli toki parempi, se kun oli suoraan hatusta vedetty. Turkulaisetkin joutuvat keittelemään rameninsa toistaiseksi itse, kun Karu on hetken kiinni vesivahingon takia.

Päivitetty 15.9. klo 12.18 Otto Sarpaniemen titteli.