Jännääjiin lukeutuivat myös Titta Kyllönen ja Panu Martiskainen, mäntyharjulaisen B & B Pinuksen yrittäjäpariskunta. Näkyisikö valoa tunnelin päässä kesälomien aikaan? Jo muutama viikko normaalimpaa elämää on todistanut, että ihmiset ovat nyt liikkeellä kotimaassa.

– Voihan olla, että meidän pieneen majataloon tuntuu turvalliselta tulla kaiken tämän jälkeen, Kyllönen pohdiskelee.

B & B Pinus on pieni, vain neljän huoneen aamiaismajoitus Mäntyharjun aseman tuntumassa. Kyllönen tunnustaa suoraan, että kevät oli raskas. Ei paljoa jokakeväinen ikkunanpesu houkutellut, kun mietteet kulkivat siinä, kuinka kevään jälkeen selvitään. Kesäkuun varaustilanne toi kuitenkin valoa, ja myös heinäkuu näyttää etukäteen tarkasteltuna lupaavalta.

Tunnelmallinen majapaikka

Panu Martiskainen on ammatiltaan restaurointimestari, ja hänen kädenjälkensä ja tyylitajunsa näkyy kaikkialla tiluksilla. Päärakennus on 1800-luvulta peräisin oleva asuinkasarmi tai virkatalo Vainikkalasta. Se on siirretty Savon-radan varteen vuonna 1941 ja palvellut osana VR:n työntekijöiden yhteisöä ratamestarin talona.

Nykyiset omistajat löysivät talon kymmenen vuotta sitten ja näkivät siinä mahdollisuuden haaveidensa elämään. He kunnostivat talon toiseen päähän kaksi ympärivuotisessa käytössä olevaa väljää huonetta ja laittoivat toisen pään perheen käyttöön.

Kesäaikaan matkailijoilla on valinnanvaraa: joko päärakennuksen huone mukavuuksin tai huone aitasta. Aitassa on kaksi omalla puuceella varustettua huonetta, joiden luontaisetuihin kuuluu myös päivittäinen puusaunavuoro.

Bed & Breakfastissa aamiaisella on iso rooli. Sen isäntäväki tarjoilee rakkaudella lähituottajien tuotteista ammentaen. Realiteetit tulevat kuitenkin harmittavan usein vastaan: lähimmästä juustolasta on liian pitkä kuljetusmatka Mäntyharjulle, eikä paikkakunnalla ole omaa leipomoa. Läheisen tilan kanssa on tehty tuotekehitystä oman leikkeleen saamiseksi, mutta toistaiseksi tuote ei ole vielä valmis pöytään.

Upea aamiainen joka tapauksessa oli. Koronatyyliin jokaiselle seurueelle oma kattaus itse leivottua peltirieskaa, Otavan leipomon ruislimppua, tuntikausia haudutettua puuroa, Reko-piiristä löytyneitä viiriäisenmunia ja kaiken kruununa itse leivottua piirakkaa. Yhtenä päivänä paikallisen Vierulan tilan vadelmia, toisena aroniaa omasta pihasta – voisinko jäädä vielä kolmanneksi ja neljänneksikin päiväksi?

Rataromantiikkaa

Rautatie on koko ajan läsnä, sillä B & B Pinus sijaitsee harjulla, jonka alapuolella kulkee Savon rata. Radan yli avautuu kaunis järvinäkymä, liki täydellisesti auringonlaskun suuntaan.

Radalla kulkee vain jokunen henkilöjuna päivässä, mutta ynnättynä tavaraliikenteellä se vaikuttaa varsin vilkkaalta. Sopii hyvin kaikille, joita junat kiinnostavat!

Me nautiskelimme viikonlopun verran rauhaisasta tunnelmasta, johon kuuluu grillailu pihamaalla, ateriat ulkona ja vaikkapa riippukeinussa makoilu. Junaliikenne ei häirinnyt, mutta tarjosi hauskan ohjelmanumeron.

Mäntyharjun kiintoisin kohde: Nilkko Brewing

Iiro Heikkilä.

B & B Pinuksen sijainti ei ole kaikkein keskeisin, mutta siinä on puolensa. Radan alittamalla (tai ylittämällä) pääsee rannalle, joka sopii hyvin lasten rantaleikkeihin. Ja mikä parasta, heti seuraava pysäkki on paikkakunnan oma panimo Nilkko Brewing.

Nilkon perustaja ja oluenpanija Iiro Heikkilä kuuluu Kyllösen lailla niihin, jotka uskaltavat jo hiukan huokaista:

– Kesäkuu oli parempi kuin viime vuonna. Jaksan uskoa hyvään kesään.

Nilkon ensimmäiset oluet olivat hurmanneet minut, ja yksi unelmien täyttymys olikin nauttia Manekia mäntyharjulaisessa auringonlaskussa. Täpärälle se meni, sain panimon viimeiset pullot! Myös Sneaky on palannut tuotantoon ja Rascalia saa, mutta seuraa klassikoille tekevät uudemmat happamat.

– Happamia menee niin paljon kuin jaksaa tehdä, Heikkilä totesi Robin-mansikkasouria ja uutta raparperisouria esitellessään.

Nilkon taproom on viehättävästi sisustettu tila entisessä kenkätehtaassa. Käydessäni siellä hämmästelin rauhallisuutta, mutta siitä päätellen, millä vauhdilla kylmäkaapit tyhjenivät, kävijöitä todella riittää ja paikallinen olut maittaa.

Konnaa tai Jumpya ei näkynyt käynnilläni – kurkkusour ja raparperivehnä kuulostavatkin sellaisilta hellepäivän juomilta, jotka toki itsekin joisin viimeistä pulloa myöten pois. Myös Ulvo! huusi poissaoloaan.

Miksi Maneki sitten on niin ihana? Se on ihan tavallinen Session IPA, paitsi että viimeistely on tehty Sorachi Acella, japanilaisella aromihumalalla, joka osuu herkkään kohtaani.

Pakko käydä: Taidekeskus Salmela

Näppituntumalta Mäntyharjun eloisin kohde on Taidekeskus Salmela, joka on ilahduttanut kesäisin Mäntyharjulla kävijöitä jo yli 30 vuotta.

Salmelan kesän 2020 taidenäyttelyssä on teoksia jo paikkansa kuvataiteessa vakiinnuttaneilta tekijöiltä, minkä lisäksi Domanderin näyttelyalueella voi tutustua Kuvataidekilpailun näyttelyluokkaan valittuihin teoksiin. Reidar Särestöniemi, Miina Äkkijyrkkä, Rafael Wardi ja toisena ääripäänä nuoret taitelijat kuten Suvi Malek, Sirkku Muotka ja Astrid Strömberg. Salmelan kesän 2020 nuoreksi taiteilijaksi on valittu Eliya Zweygberg.

Käyntipäivänämme näyttelysaleissa oli vilskettä, sillä Salmelan puistonäyttämöllä luennoi samana päivänä professori Esko Valtaoja. Vierailuluentojen sarjaa muuten jatkaa 10. heinäkuuta filosofi Esa Saarinen.

Makasiini heräsi eloon

Titta Kyllönen Makasiinin Puoti & Kahvilan ovella.

B & B Pinuksen emäntä Titta Kyllönen pyörittää kesäaikaan Makasiinin Puotia & Kahvilaa vanhalla makasiinilla rautatieaseman vieressä. Paikka on viehättävän kotikutoinen – täynnä käsityöläisten pitkälti kierrätyshengessä valmistamia tuotteita ja luomukosmetiikkaa.

Viime kesänä avautunut kahvila on kesä-mäntyharjulaisten suosiossa: jopa vohvelitaikina pääsee loppumaan kesken päivän. Ei hätää, gluteenittomasta taikinasta paistetut vohvelit ovat – jos mahdollista – vieläkin rapsakampia. Ruokaisampi vaihtoehto on toast.

Moni ei arvaa, että kahvilassa on anniskeluoikeudet, mutta viimeistään kesäiset iltamat tekevät ne tutuiksi. Humppaa ja trubaduureja, sitä kuuluu Makasiinin Puodin & Kahvilan kesään. Emännälle hulina tarkoittaa harmaita hiuksia: koronan jälkeen hiljalleen käynnistyneet ravintolatukut olivat niin hitaalla, että oli vaikeuksia saada tavaraa sisään.

– Älä ainakaan vettä tilaa, hihkaisi Kyllönen minulle. Tukun tilauksesta puuttuivat jopa vesipullot.

Koronahiljaisuudesta normaaliin elämään

Jokainen meistä suhtautui koronaan omalla tavallaan.

Toimeliaan Kyllösen se vaimensi. Hän päätyi maaliskuun alussa lentoemännän työkeikaltaan palatessaan viikoiksi omaehtoiseen karanteeniin ja uhkasi erakoitua täysin.

Mäntyharjun sympaattisin majatalo pyörii kuitenkin täysillä taas, eikä korona ole enää koko aikaa päällimmäisenä mielessä. On aika yrittää taas.