Marja Antikainen: Juna liikkeelle

Kokonaisuus näyttää unohtuneen, kun niin kovasti kiistellään siitä minkä vahvuisia ja millä tavalla valmistettuja alkoholijuomia kaupasta pitäisi saada ostaa. Muut muutosehdotukset ovat keskustelussa jääneet sivuosaan, vaikka todella merkittäviä muutoksia on tiedossa.

Olen ihmetellen seurannut alkoholilain kokonaisuudistuksen käsittelyä eduskunnassa. Kokonaisuus näyttää unohtuneen, kun niin kovasti kiistellään siitä minkä vahvuisia ja millä tavalla valmistettuja alkoholijuomia kaupasta pitäisi saada ostaa. Muut muutosehdotukset ovat keskustelussa jääneet sivuosaan, vaikka todella merkittäviä muutoksia on tiedossa.

Alkoholilain uudistusta voisi verrata junaan, jonka yhdessä vaunussa on vähittäismyyntiasiat, toisessa valmistukseen ja kolmannessa anniskeluun liittyvät asiat ja niin edelleen. Nyt yhdessä vaunussa on vedetty hätäjarrua ja koko juna on jämähtänyt paikoilleen. Koska juna kulkee taas? Koska ollaan perillä?

”Viinankanssaläträyksenopena” yhdessä anniskelualan ammattilaisten kanssa todella toivon, että juna saadaan liikkeelle ja pääteasemalle saakka mitä pikemmin sen parempi. Tämän asian kanssa on jahkailtu mielestäni ihan liikaa.

Optimistisimmat odottivat uuden lain olevan voimassa jo vuoden 2017 alusta alkaen, mutta hyvä jos valmista on vuoden 2018 alussa. Viivästys on vaikuttanut omaan työhöni siten, että syksyllä 2017 opintonsa aloittaneiden restonomiopiskelijoiden anniskelulainsäädännön kurssi siirrettiin vasta toisen vuoden opinnoiksi, sillä emme kokeneet järkeväksi pian vanhentuvan tiedon opettamista. Päätöksen viisautta voi nyt kyseenalaistaa, ja nähtäväksi jää pitääkö kurssin ajankohtaa vieläkin lykätä. Toivottavasti ei. Halukkaat ovat toki voineet suorittaa anniskelupassin, jotta kesä- tai extratöiden saaminen ei ole jäänyt sen puuttumisesta kiinni. 

Jos ja kun laki aikanaan muuttuu, ovat alan ammattilaiset uuden oppimisen edessä. Tai pikemminkin kai pitäisi sanoa poisoppimisen edessä siksi, että monta aiemmin tarkasti säädeltyä asiaa on lieventymässä tai jäämässä kokonaan pois. Eniten varmaan iloitaan lupakäytäntöjen lievenemisestä ja tuplien anniskelumahdollisuudesta. Itse odotan mielenkiinnolla jääkö anniskelupassi historiaan vai ei, sillä lakiehdotuksessa on tästä hiukan ristiriitaista tietoa. Yhdessä kohtaa sanotaan, että vastaavalle hoitajalle ei aseteta entisenlaisia pätevyysvaatimuksia ja toisessa taas, että anniskelupassi pitäisi olla.

Jos ja kun laki aikanaan muuttuu, ovat alan ammattilaiset uuden oppimisen edessä.”

Anniskelulain muutosehdotuksista ei eduskunnassa ole käyty merkittävässä määrin keskustelua. Jatkossa saattaa siis hyvinkin olla mahdollista, että alkoholijuomia ei tarvitse mitata eli vapaa kaato sallitaan. Jos näin käy, niin moni joutuu todellakin opettelemaan asiaan liittyviä kädentaitoja. Kun on pidemmän aikaa viinat mitannut, kestää hetkistä kauemmin ennen kuin homma alkaa sujua. Tarkkana nimittäin pitäisi kaatamisessa olla, jotta drinkit maistuisivat jokseenkin samalta eri valmistuskerroilla ja etteivät katteet kärsisi.

Mitenkähän moni anniskelupaikka todella luopuu mittaamisesta, jos se tulee mahdolliseksi? Restonomi Timo Montonen selvitteli opinnäytetyössään muun muassa tätä asiaa Etelä-Karjalan osalta. Haastatelluista ravintolapäälliköistä ainoastaan yksi oli heti valmis jättämään mittaamisen pois sanoen, että baarimikon työstä tulisi näin näyttävämpää, enemmän suuren maailman tyylistä. Muut sanoivat mittaamisen jatkuvan edelleenkin, jotta katteet eivät kärsisi liikaa.

Jos näyttävyyttä halutaan lisää, niin omalta osalta hiukan huolestuttaa se, että joudunko kenties perehtymään flairauksen saloihin ja opettamaan sitä muillekin. Eipä taida hartiat ja yläkroppa enää moiseen taipua, joten opiskelijat joutuvat hankkimaan nuo taidot itsenäisesti. Toki siihen olen tähänkin asti halukkaita kannustanut ja huolehtinut siitä, että harjoitteluun tarvittavat välineet ovat tarjolla. Itselleni tulee olemaan haaste jo kaatonokkien käytön opetteleminen siten, että haluttu määrä nestettä, ei liikaa eikä liian vähän, päätyy lasiin tai sheikkeriin. Kun on koko työuransa ajan kaiken mitannut, haastetta todellakin piisaa.

Kirjoittaja on Saimaan ammattikorkeakoulun hotelli- ja ravintola-alan lehtori