Kunpa tämä tiedostettaisiin myös ravintoloissa. Ainakaan minua ei sytytä ravintola, jonka ruokalistalla, verkkosivuilla ja muissa markkinointimateriaaleissa on runsaasti kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Ensivaikutelma on auttamatta negatiivinen, ja mietin, osataanko ravintolassa tehdä mitään muutakaan oikein.

Kielivirheet ymmärtää ja antaa jossakin määrin anteeksi, jos kyseessä on ulkomaalaisomistuksessa oleva ravintola. Silti mielestäni aina kannattaisi varmistaa, että teksti on mahdollisimman virheetöntä. Ehkäpä joku ystävä voisi oikolukea tekstit ennen julkaisua? Kannattaisiko tarkistaa aina, kun ei ole varma oikeasta kirjoitustavasta?

Yllättävän usein ruokalistoilla käytetään virheellisiä termejä. Hiljattain kävin ravintolassa, joka mainosti lounaalla tarjottavan sipulipihviä. Ravintolakoulussa opetettiin, että sipulipihvi tehdään naudan ulkofileestä ja sen päällä on runsaasti haudutettua sipulia. Tuon tiedon perusteella valitsin lounaspaikan. Petyin, koska ”wannabe”-sipulipihvi oli valmistettu jauhelihasta ja haudutettua sipulia sai etsimällä etsiä. Mielestäni oikea nimike annokselle olisi ollut pannupihvi, ei sipulipihvi.

Päivän pihvi ei muuten juuri koskaan ole pihvi, vaan leike. Pihvillä ja leikkeellä on gastronomisesti iso ero. Käytetäänkö päivän pihvi -ilmausta vain siksi, että se ”rimmaa”? Päivän leike ei kuulosta yhtä raflaavalta. Tuskin tarkoituksella halutaan antaa väärää tietoa tai johtaa asiakasta harhaan. Vai halutaanko?

Terminologia ei muutenkaan ole aina hanskassa. Olen valinnut ruokalistalta gratinoituja katkarapuja, koska ajatus uunissa kuumennetuista, juustolla tai muulla kuorrutetuista katkaravuista houkutti. Sain eteeni lautasellisen pastaa katkarapu-valkoviinikastikkeessa. Gratinointi puuttui. En siis saanut sitä mitä tilasin ja vesi kielellä odotin.

Sellaistakin on sattunut, että pyytäessäni leikkeen ilman leivitystä, minulle ilmoitettiin hinnan olevan listalla mainittua hintaa korkeam­pi. Miksi? Siksi, että tarjoilijan mukaan ilman leivitystä kyseessä on pihvi ja pihvi maksaa enemmän kuin leike. Loogista?! Suostuin korkeampaan hintaan. Pian keittiöstä kuului lihanuijan napakka, rytmikäs ääni ja hetken päästä sain eteeni lehtipihvin.

Huumoriakin kannattaa mielestäni käyttää harkiten. Kun Facebookissa julkaistulla lounaslistalla lukee Rogawits, Kriisiä & koipireisukkeita tai Chickenblörö & Rice, jätän moiset väliin, vaikka saisin lärpäkkeitä jälkkärix.

Tuskinpa ketään haittaisi, jos oikeinkirjoitukseen ja oikeaan terminologiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Virheellisistä mielikuvista ja odotusarvoista päästäisiin näin eroon ja asiakkaat olisivat tyytyväisempiä saadessaan sitä mitä tilaavat.

Kirjoittaja on Saimaan ammattikorkeakoulun hotelli- ja ravintola-alan lehtori.