Pääkirjoitus: Mulla on ikävä sua 2080-luvulla

Etiopian metsissä kasvaa lupaus kahvinkulutuksen tulevaisuudesta. Luonnonvaraisena kasvavat kahvilajit ovat geenipankki, jota tutkimalla ja jalostamalla voidaan kehittää uusia kahveja. Sille on huutava tarve, sillä nykyiset teollisessa tuotannossa olevat kasvit ovat alttiita tuholaisille, sairauksille sekä ennen muuta ilmastonmuutoksen aiheuttamalle kuivuudelle.

60 prosenttia villeistä kahvilajeista, mukaan lukien suomalaisten rakastama Arabica, on kuitenkin luokiteltu tämän vuoden alussa uhanalaisiksi. Jos jatkamme samaan tyyliin, luonnonvarainen Arabica sisaruksineen ja serkkuineen on sukupuutossa tutkijoiden arvion mukaan 2080-luvulle tultaessa. Ei ole enää mitä jalostaa tai tutkia.

Kun uhanalaisuudesta uutisoitiin, monessa mediassa kysyttiin, pitääkö suomalaisen kahvinkuluttajan huolestua aamukupposensa puolesta. Yksi jos toinen asiantuntija kiirehti toppuuttelemaan, että papusäkkien hamstraamiseen ei ole sentään tarvetta.

Kun sanotaan, että ei tarvitse olla huolissaan, ihminen ajattelee, että minkään ei tarvitse muuttua. Se on kahvin kohtalonkysymyksessä onnettoman väärä johtopäätös.

On totta, että lähivuosien kahvintuotanto ei ole villinä kasvavista kahveista kiinni. Sille on paljon konkreettisempiakin uhkia, kuten kahvin matala markkinahinta, jonka vuoksi tuottajien toiminnan tappiollisuus syvenee. Sama kuivuus, joka kurittaa luonnonvaraisia kahveja, nostaa myös teollisen kahvinviljelyn kustannuksia. Niitä ei hevin kompensoida, kun tuottaja saa viljelemästään kilosta vaivanpalkaksi yhden dollarin. Tällainen liiketoiminta ei seuraavan sukupolven potentiaalisia elinkeinonjatkajia innosta.

Kahvin uhanalaisuutta selvittäneen tutkimusryhmän johtava tutkija Aaron Davis on arvioinut kahvisektorin olevan 20–30 vuotta muita maatalouden aloja jäljessä, mitä tulee suojelutoimiin ja vastuullisuuteen. Asialla on kiire, joten jokaiselta kahvia kuluttavalta, myyvältä ja käsittelevältä kysytään tervettä kriisitietoisuutta.

Huolehtia ei tarvitse, mutta toimia täytyy, ja kestävää kahvintuotantoa voi tukea monin keinoin. Tuottajien ahdinkoa helpotetaan valitsemalla esimerkiksi Reilu kauppa-, UTZ- tai Rainforest Alliance -sertifioitu tuote, jossa alkutuottaja saa kahvistaan korkeamman hinnan. Ilmastonmuutosta hillitsevät ja luonnon monimuotoisuuteen tähtäävät toimet ovat tekoja kahvin tulevaisuuden puolesta – kaupan ja tukun hyllyllä tai äänestyskopissa.

 

Maaret Launis

toimituspäällikkö

maaret.launis@aromilehti.fi

 

Julkaistu Aromi-lehdessä 8/2019.

Aromin teemana on vuonna 2019 ruokavallankumous. Nostamme esille alalla tehtyjä läpimurtoja ja esimerkillisiä, uraauurtavia ja arkea helpottavia tekoja.