Pääkirjoitus: Rajoja ja rakkautta

Johtamiskulttuuri ei ole ravintola-alan suurimpia ylpeydenaiheita. Pomoksi noustaan nuorella iällä, vaihtuvuus on suurta ja palkkaus ei aina kohtaa työn kuormittavuutta. Lisäksi työtä tehdään monesti ilman koulutusta. Esihenkilöt ovat usein suurenmoisia keittäjiä tai hovimestareita, mutta eivät aina loistavia pomoja.

Kenties juuri siksi hyvä johtaminen puhuttaa. Kun tekijöitä on vähän, kovin kilpailu käydään työnantajien kesken. Yrityksen johtoportaissa mietitään kuumeisesti, miten hyvät tyypit saataisiin jäämään palkkalistoille. Kun palkkaus ja työolot on katsottu kuntoon, mutta henkilöstöpula vaivaa, kannattaa tarkastella yrityksen johtamiskulttuuria.

Täkäläisen johtajan ylistetty esikuva on vänrikki Koskela Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Koskela kokoaa joukkonsa kerta toisensa perään kyykyttämättä ja alleviivaamatta omaa statustaan. Hänellä on tilannetajua, älyä ja mielen malttia. Taipumus majailla miestensä parissa muiden upseerien sijaan saa monen pitämään Koskelaa johtajana, jonka perässä olisi itsekin valmis marssimaan.

Maanpetturuussyytöstenkin uhalla on sanottava, että Koskela ei kaikessa rakastettavuudessaan ole mitenkään verraton esimies – ainakaan 2020-luvun mittapuulla. Haluttomuus tehdä päätöksiä ja tapa katsoa sormien läpi alaisten huonoa käytöstä ovat inhimillisiä mutta ei-toivottuja piirteitä johtajassa.

Vaikka alaiset arvostaisivat pomoa, joka on ”kuin yksi meistä”, esihenkilö joutuu usein tekemään päätöksiä ja jakamaan tehtäviä, jotka eivät ole alaisten mieleen. Jos omaa asemaansa ei ole sisäistänyt, pomo voi päätyä syyttelemään omaa esihenkilöään ikävien työtehtävien jakamisesta, tai hoitaa likaisimmat työt itse säilyttääkseen hyvän tyypin maineen. Se kenties passaa alaisille paremmin kuin hyvin, mutta esihenkilön omaa jaksamista tai organisaation kokonaishyötyä se ei tue.

Totuus on, että esihenkilön asema on yksinäinen ja vaativa – ja siksi paremmin palkattu. Pomona oleminen on eri tahojen ristikkäisten intressien välissä tasapainoilua ja rajojen vetämistä. Tähänkin lehteen haastattelemani psykologi Minna Martinin mukaan hyvä pomo on kuin hyvä vanhempi, joka on läsnä ja käytettävissä, osaa vetää rajoja, eikä kuormita lasta omilla huolillaan.

Kun nykyään puhutaan riittävän hyvästä vanhemmuudesta, voisi myös lanseerata riittävän hyvän pomon käsitteen. Esihenkilön ei tarvitse olla yli-ihminen, mutta häneltä saa vaatia uskallusta johtaa ja siten luoda vakautta laumaan myös stressaavina hetkinä.

Vänrikki Koskelan legendaarinen lausahdus ”Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat” toimi ehkä jatkosodassa, muttei nykyajan työelämässä. 2020-luvun ammattilainen haluaa, että esihenkilö antaa eväitä muuhunkin kuin suorittamiseen.

Maaret Launis

toimituspäällikkö

maaret.launis@aromilehti.fi

Aromin teemana on vuonna 2019 ruokavallankumous. Nostamme esille alalla tehtyjä läpimurtoja ja esimerkillisiä, uraauurtavia ja arkea helpottavia tekoja.

Julkaistu Aromissa 10/2019.