Pääkirjoitus: Take awayta ruudun äärelle

Missä ruoka, siellä asiakas -ajatus on kauas menneisyyteen jäänyt toimintamalli. Koronarajoitukset tyhjensivät oppilaitosten, toimistohotelleiden ja toimitilojen lounasruokalat lähes typötyhjiksi. Vesa A. Heikkinen toteaakin kolumnissaan, että ammattikeittiöitä on jo ennenkin piinannut vaikeasti ennustettava kysyntä ja usein ylimitoitettu ruokatuotanto. Nyt siitä on tullut kestämätön ongelma.

Osa alan yrityksistä oli lukenut läksynsä ja tunnistanut työelämän muutoksen vaikutukset asiakkaidensa tarpeisiin ­– jo ennen koronapandemiaa. Muun muassa Compass Groupin Jaana Korhola on todennut, että liikkuvan ruuan trendi ja kysynnän mukaan valmistettujen aterioiden tarve oli tunnistettu jo aiemmin. Yritys on investoinut erilaisiin kuljetettaviin kotiruokaratkaisuihin, jopa tätä varten tarkoitettuun isojen patojen keittiöön.

Arkiruokailun muutos ajasta ja paikasta riippumattomaksi näkyy myös ruuan kuljetuspalveluita tarjoavassa Foodorassa. Lounaskuljetusten osuus ja tilausten koko ovat selkeästi kasvaneet. Asiakkaan arvoihin, elämäntapoihin, arkeen ja ruokailutottumuksiin perustuvia tutkimuksia tarvitaan, sillä niitä kahlatessa voi havaita ympärillä tapahtuvia muutoksia ennalta ja ymmärtää syy-yhteyksiäkin paremmin. Onneksemme tutkimuksia on tarjolla enemmän kuin koskaan.

 Mitä tyypillinen asiakas sitten haluaa? Olipa hän etänä tai ravintolassa? Aina sen ei tarvitse olla edes niin suureellista. Kespron taannoin tekemästä Suomalaisten odotukset ravintoloille -tutkimuksesta löytyi varsin tavallinen asiakasprofiili: käytännölliset vatsantäyttäjät. Ruoka on heille simppelisti energiansaantia. Siihen ei liity intohimoja, eivätkä he kaipaa syödessään kollegaa vierelleen. Riittää, että tarjolla olevista aterioista löytyy selkeä, tarpeellinen tieto, ilman kuorrutuksia. Yksi kriteeri vatsantäyttäjillä kuitenkin on: he eivät palaa, jos ruokaa ei ollut riittävästi.

 Unileverin ja Knorrin julkaisema tutkimus paljastaa varsin karun kuvan juroista suomalaisista ylitehokkaina puurtajina. Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys jäävät kauas taakse lounastajien kärkikriteereistä. Moni kertoo jopa jättävänsä lounaan väliin tai syövänsä sen koneen äärellä. Näyttääkin siltä, että luova, inspiroiva lounastauko on muuttunut tunteettomaksi tankkaukseksi ”kylmäasemalla”.

 Yhtä kaikki. Nälkäinen asiakas on ruokaketjun kuninkaallinen, toteaa Heikkinenkin kolumnissaan. Vieläpä kaikkine metkuineen. Siihen on sopeuduttava. Eteenpäin on luovittava ja löydettävä keinot asiakkaiden tavoittamiseksi, edes virtuaalisesti.

Toivon, että saat uusia oivalluksia lehden parissa!

Heli Koivuniemi

vastaava päätoimittaja

heli.koivuniemi@aromilehti.fi

Julkaistu Aromissa 3/21.

Sulje mainos Tilaa Aromi