Pelkkä perinneruoka ei riitä pikkukaupungissa

Vuonna 1900 rakennetussa kauniissa talossa Hämeenlinnan keskustassa sijaitseva Kellariravintola Hällä tarjoaa suomalaiseen suuhun sopivaa selkeää ja nostalgista ruokaa. Aikanaan tässä tilassa sijainnut Hälläpyörä oli yksi Suomen tunnetuimmista ravintoloista. Se oli myös presidentti Urho Kekkosen visiittien kohteena.

Alunperin talo rakennettiin hämeenlinnalaisen lehtori Johan Sargrenin kotitaloksi, mutta perhe muutti pois vuonna 1905, jonka jälkeen rakennuksessa toimi erilaisia liike-elämän tiloja.

Vuonna 1959 paikalle avattiin ravintola Hälläpyörä. Sisustuksen suunnitteli hämeenlinnalaissyntyinen sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi.

Hälläpyörä pyöri iloisesti, ja 1960-luvulla ravintolan maine kiiri presidentinkin korviin. Urho Kekkonen nautiskeli ravintolassa muun muassa kinkkua, ostereita ja puolukkaparfaitia. Kekkosen vierailut olivat aikamoisen ennaltasuunnittelemattomia, joten hovimestari herätettiin usein uniltaan palvelemaan presidenttiä, adjutanttia ja muuta seuruetta.

Ravintolan seinällä voi tänäkin päivänä ihastella ravintolan kukoistuskauden presidentillistä menuta.

Myös hämeenlinnalaiset Vexi Salmi ja Irwin Goodman olivat usein nähtyjä vieraita.

Myöhemmin olutkuppilaksi muuttuneessa ravintolassa kaikuivat karaoket sekä kovaääniset jami-iltamat. Myös stripparit astuivat kuvaan, ja paikan taso laski roimaa vauhtia.

Hälläpyörä lopetti vuonna 2008. Uusi omistaja avasi vuonna 2010 kellariravintola Hällän.

Rakkaudesta ruokaan

Nykyinen ravintoloitsija Urpo Nurmiranta on ylpeä niin ravintolastaan kuin menustakin.

– Aloitin keittiötyöt 16-vuotiaana sairaalan keittiössä Kangasalla. Sen jälkeen kävin hotelli- ja ravintolakoulun, ja olenkin ollut alalla siitä lähtien eri puolilla maata.

Hämeenlinnassa Nurmiranta perusti ensimmäisen yrityksensä, ravintola Popinon, jossa oli parikymmentä vuotta.

– Hälläpyörän vanha, pari vuotta tyhjillään ollut rakennus kuitenkin veti puoleensa, joten ei muuta kuin toimeen! Olin halunnut perustaa kunnon kellariravintolan jo pitkään. Mittava remontti paljasti vuosikymmenien kerrostumia aina rotanpesistä kultakoruihin sekä erilaisiin kolikoihin ja muuhun pikkutavaraan, jota vuosien aikana oli ravintolaan tiputeltu, Nurmiranta muistelee nauraen.

Pikku-kaupungin etuihin lukeutuu Nurmirannan mukaan, että kun joku paikka avataan uudelleen, asiakkaita tulee heti, joko uteliaisuuttaan tai nostalgisuuttaan.

– Ruokamuistot istuvat ihmisessä syvällä. He haluavat tuttua, turvallista ja perinteikästä, mutta samalla maistuvaa ja hiukan uudistettua ruokaa. Asiakaskuntakin on toki muuttunut. Yhä enemmän pyydetään monipuolista salaattivalikoimaa sekä vegaanista ja gluteenitonta ruokaa, ja kysyntään on vastattava.

– Hällässä menemme aina asiakkaiden toiveiden mukaan ja heidän ehdoillaan. Helsingissä on erilaista toimia, koska siellä riittää asiakaskuntaa hyvinkin erikoistuneisiin ruokapaikkoihin. Facebookissa otamme vastaan niin risuja kuin ruusujakin, ja à la carte -listamme tulee olemaan entistäkin monipuolisempi, Nurmiranta sanoo.

Ruokamuistot istuvat ihmisessä syvällä.”

Pizza syö miestä

Kellariravintola Hällä on tunnettu myös oivallisista pizzoistaan.

– Ohutpohjaiset pizzat ovat olleet oikea tavaramerkkini, mutta vuosikymmenien kauliminen jätti jälkensä. Kovilla olivat niin kädet, kyynärpäät kuin hartiatkin. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan tein parisataa pizzaa päivässä. Ennätykseni taitaa olla peräti 272. Tein raskaan päätöksen, että joulukuussa 2017 tekisin viimeisen pizzani, Nurmiranta kertoo.

Tai niin hän ainakin luuli. Asiakkaat toivoivat ja lopulta vaativat että pizzat on tuotava takaisin, joten heidän toivomuksestaan ne palasivat listalle helmikuussa 2018. Ja nyt pizzapohjaa saa myös gluteenittomana.

Nurmiranta on erittäin tarkka pizzapohjistaan. Pohjan täytyy olla seitinohut ja tismalleen lautasen kokoinen. Täytteitäkään ei saa olla liikaa. Ravintolan oman taikinan resepti on salaisuus, mutta siitä tehdään ensin pallo, joka lepää ja kohoaa. Sitten se kaulitaan käsin, eikä minkäänlaisia prässejä käytetä. Taikinaa ei myöskään veivata eikä vaivata.

– Olen koettanut opettaa muille täydellisen pohjan tekoa, mutta en ole vieläkään saanut ketään toista tekemään niin ylittämättömän hyvää pohjaa kuin minä, hän sanoo.

Nurmiranta aikoo kuitenkin kouluttaa pizzantekijöitä, jotta tuotokset läpäisisivät hänen tarkan seulansa. Mutta toistaiseksi hän aikoo käyttää taikasormiaan omanlaistensa, ainutlaatuisten pizzojen tekoon.

Alasta on annettu myös hiukan ruusuinen kuva.”

Pääkaupungin houkutus

– Ravintola-ala on intohimoni, mutta täytyy myös muistaa, että kaikille se ei sitä ole, Nurmiranta sanoo.

Työvoimaa itsessään ei ravintoloitsijan mukaan ole vaikea saada, mutta heidän pitämisensä onkin toinen juttu.

– Vaihtuvuus on suurta. Helsingin vetovoima on kova, ja jos joku muuttaa sinne, kaverinkin täytyy päästä perässä. Onhan koko ravintolakulttuuri ammatti-ihmisille siellä paljon viriilimpi ja palkatkin korkeammat, mutta asuminen sitten taas on huimasti kalliimpaa. Mutta paluumuuttajia tännekin päin on onneksi tullut, hän sanoo.

Alasta on Nurmirannan mielestä annettu myös hiukan ruusuinen kuva. Tv-ruuduissa hääräävät kokit ovat käyneet pitkän ja kivisen tien päästäkseen asemaansa, mutta se tuntuu nuorilta unohtuvan.

– Kiirehän on tässä ammatissa seuralaisena lähes alituiseen, ja joskus ei vain voi joustaa, vaan töitä tehdään silloin kun niitä on. Kesällä käy paljon turisteja, ja pikkujoulukausi lokakuusta joulukuuhun on hoppuista aikaa. Myös kritiikkiä on keittöalalla voitava kestää, hän muistuttaa.

– Mutta olemalla reipas ja maalaisjärkinen tässä ammatissa pärjää aina, Nurmiranta vakuuttaa.

Perinteitä kunnioittaen

Tilavassa ja rennossa kellariravintolassa pitävät pintansa vanhat tutut herkut, kuten savuhärkä, metsästäjänleike ja lehtipihvi.

Listalla on myös karitsanpotkaa, maksaa, pähkinävoissa paistettu kuhaa, etanoita, kantarellivaahtoa, mutta myös vegaaninen tabbouleh-salaatti on tarjolla.

Suosituin annos on Surf & Turf, joka on tukeva ruoka ulkofilepihveineen ja chilimarinoituine jättikatkarapuineen.

Jälkiruoaksi voi kokeilla vaikkapa vohveleita jaloviinajäätelöllä, marjoilla, suklaalla ja marengilla kuorrutettuna.

Lounas on puoli yhdestätoista kolmeen, ja siihen kuuluu keitto, talon omaa leipää, salaattipöytä sekä esimerkiksi pastaa tai pinaattilettuja.

Kellariravintola Hällä on rehti suomalainen ravintola, jossa maut ovat kohdallaan eikä laadusta tingitä.

– On aivan sama mitä tekee, kunhan sen tekee hyvin. Ja sitten vielä hiukan paremmin, sanoo Urpo Nurmiranta.

Ravintola Hällä

Raatihuoneenkatu 3, Hämeenlinna

halla.tarjoaa.fi

Urpo Nurmiranta ryhtyi isännöimään Hällää vuonna 2010.
Urpo Nurmiranta ryhtyi isännöimään Hällää vuonna 2010.
Talo, jossa Hällä sijaitsee, on yksi Hämeenlinnan kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista.
Talo, jossa Hällä sijaitsee, on yksi Hämeenlinnan kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista.
Häränpihvi Surf & Turf.
Häränpihvi Surf & Turf.

Vexi Salmi:
”Se oli meidän paikka”

”Sinne oli ikäraja 23 vuotta. Heti naulakon ovelta pääsi kuitenkin baariin. Se baari oli meidän kevyen musiikin pellejen paikka”. 

Näin muistelee vuonna 1965 nuo maagiset 23 vuotta täyttänyt Vexi Salmi. Hän oli tosin käynyt paikassa paria vuotta vanhemman Antti Hammarbergin eli Irwin Goodmanin kanssa.

Salmi riimitti Irwinille 1965 kappaleen ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”. Sitä seurasi ”Työmiehen lauantai” sekä ”Kalteritango” ja ”Autolla Kanariansaarille”. Loppu on legendaa.

Hämeenlinna oli hetken aikaa Suomen pitkätukkaisen popmusiikin keskus – Suomen Liverpool, ja Hälläpyörän baarin pöytäseurassa saattoi tavata myös Eddy & The Lightnings -nimisen bändin laulajan Tapani Lehikoisen. Tämän uralta muistetaan muun muassa ”Luota Aleksiin”, ”Poppa Joe” ja ”Olet paha”.

Tähän samaan musiikilliseen baariseuraan kuului myös yksi nestori, jota Salmi tituleeraa Aulangon 1940-luvun kapellimestariksi. Vuonna 1912 syntynyt Tauno Marttinen oli todellakin aivan eri ikäluokkaa. 95-vuotiaaksi elänyt klassisen musiikin säveltäjä teki urallaan 750 teosta. Hämeenlinnan shamaani loihti oopperoita, sinfonioita, urkumusiikkia ja niin edelleen. Marttinen oli musiikkimaailmamme erikoisimpia persoonia.

Erikoinen kattaus henkilöitä söi silloin vuosikymmenen tavallisinta herkkuruokaa: pihvejä.

”Minäkin söin silloin vielä lihaa”, Vexi Salmi muistelee.

Hälläpyörä eli loistokkainta aikaansa 1970-luvulla. Silloin sille ilmestyi myös uusi kova kilpailija seurusteluravintoloiden rintamalla: vuonna 1971 perustettu William’s Pub.

Paikoilla oli yksi yhteinen nimittäjä: huippu­arkkitehtuuri. Kun Hälläpyörän alkuperäisen holviravintolan sisusti Antti Nurmesniemi, William’sin brittityylin loi Ilmari Tapiovaara.

William’s koki toki sekin muodonmuutoksen mentyään nurin 2016. Sen jälkeen avattua Ravintola Majaa kävi jo tuunaamassa uuteen uskoon Jyrki Sukula tämän kevään Nelosen ”Kuppilat kuntoon” -ohjelmassa, jonka nauhoitukset tehtiin marras-joulukuussa 2017.

Hälläpyörä on kalevalainen sana, joka tarkoittaa mahtavaa koskea. 1970-luvun Tampereen suosituimpia ravintoloita olivat Hällä Pub (entinen Aseveliravintola, nykyinen Ale-Pub Hällänkellari) ja Hämeenpyörä (nykyisin Laterna). Hämeenpyörä toimi myös hotellina, jota olivat aikanaan suosineet muiden muassa nobelisti F. E. Sillanpää ja maalari Jalmari Ruokokoski.

Teksti: Sakari Nupponen

Sulje mainos Tilaa Aromi