Suomalainen pienpaahtimokulttuuri on elänyt muutaman viime vuoden ajan uutta tulemista. Maassamme oli 1900-luvun alussa paljon paahtimoita, joiden toiminta kuitenkin hiipui sotien aikana. Lopulta jäljelle oli jäänyt lähinnä isoimmat paahtimot eli Paulig ja Meira, joilla on edelleen valtaosa Suomen kahvimarkkinoista.

Ensimmäiset modernit pienpaahtimot näkivät päivänvalon 1990-luvulla, mutta määrä alkoi kasvaa voimakkaammin 2010-luvulla. 

– Isojen rinnalle on tullut koko ajan uusia pienpaahtimoita. Meillä on valikoimassa yli 20 paahtimon tuotteita. Näistä yli puolet on perustettu 2015 tai sen jälkeen. Noihin aikoihin pinnalle nousivat myös pienpanimot ja -tislaamot. Nuoret aikuiset ovat valmiita maksamaan aidosta laadusta ja persoonallisista tuotteista. Monesti he suosivat pieniä artesaanituottajia, kertoo kotimaisiin pienpaahtimokahveihin erikoistuneen Slurp-kahvipalvelun Tero Rehula.

Hintaero tulee lähinnä raaka-aineesta. Tämä tulee perustella asiakkaalle, jotta hän on valmis valitsemaan kalliimman kahvin. Samalla pitäisi lisätä kuluttajien tietoisuutta vaihtoehdoista.

– Jos vertaa esimerkiksi pienpanimo-olueen, niin sitä on saatavilla ihan tavallisista marketeista. Kahvin kohdalla tilanne on eri, vain harva pienpaahtimo on onnistunut saamaan tuotteensa kivijalkakauppoihin. Tarjontaa pitäisikin tuoda entistä paremmin kuluttajien nähtäville. Kysyntää ja tarjontaa on, mutta ne eivät tällä hetkellä täysin kohtaa. Brändityöhön ei käytetä riittävästi resursseja ja moni paahtimo myy tuotteitaan ainoastaan paikallisesti.

Kahvilat tärkeä kohderyhmä

Pienpaahtimoita on tällä hetkellä eniten pääkaupunkiseudulla. Myös muun muassa Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Rovaniemellä on omat pienpaahtimonsa. Tuotantomäärät vaihtelevat 1 000–100 000 kiloon vuodessa.

– Monelle paahtimolle oman kaupungin kahvilat ja ravintolat ovat tärkeä kohderyhmä. Muutamasta tulee jo hyvä volyymi. Muita kohderyhmiä ovat toimistokahvituksia varten kahvia ostavat yritykset ja toisaalta kuluttajat, jotka saattavat tilata kahvinsa myös verkkokaupasta.

Jokaisella paahtajalla on oma näkemyksensä kahvista. Totuus kuitenkin on, ettei kahvista saa paahtamalla parempaa kuin mikä on kunkin raakakahvin potentiaali. Siksi pienpaahtimot pyrkivät Rehulan mukaan hankkimaan mahdollisimman laadukasta kahvia, usein suoraan tiloilta ilman ylimääräisiä välikäsiä.

– Toimintaa leimaa yleisesti ottaen läpinäkyvyys. Kuluttajalle halutaan kertoa avoimesti, millaisesta kahvista on kyse ja mistä se tulee. Isot paahtimot panostavat tasalaatuisuuteen kun taas pienemmiltä paahtimoilta löytyy vaihtuva valikoima yksittäiselle tilalle asti jäljitettäviä kahveja, joilla kullakin on omat uniikit makunsa. Joitain kahvipapuja saattaa tulla sata kiloa ja seuraavaksi jotain muuta kahvia, kun edellinen erä on loppu. Osalla pienpaahtimoista on tarjolla myös pysyvä valikoima, joka on aina saatavilla.

Buumi kasvaa

Yleensä pienpaahtimoiden kahvit ovat yhdestä kahvilajista, blendejä näkee vähemmän.

– Jos blendejä on, niin niissä on kahta kolmea eri papua. Blendit tarjoavat yleensä helposti lähestyttäviä makuja, mikä voi sopia esimerkiksi työpaikoille. Hifistelijän kuppiin päätyy useammin yhden alkuperän kahveja eli single origin -kahveja.

Suomalaiset tunnetaan innokkaina kahvinjuojina ja joidenkin tilastojen mukaan jopa 90 prosenttia kansalaisista nauttii kahvia. Vaikka pienpaahtimobuumi on kuumimmillaan, on juomastamme kahvista ainoastaan muutama prosentti pienpaahtimoista.

– Vaikka suosio kasvaa koko ajan, se ei tule päihittämään isoja taloja. Vaihteleva tarjonta pitää kuitenkin alan kiinnostavana, mikä on hyvä asia kaikille toimijoille, Rehula sanoo.