Pizza napoletana on maailmanperintö - ananas pizzan päällä "rikos ihmiskuntaa kohtaan"

Viime joulukuussa napolilainen pizza ja sen teko valikoitui UNESCO:n maailmanperintölistalle. Napolissa uutisia juhlittiin joulukuussa ja useat pizzeriat jakoivat ihmisille pizzaa veloituksetta. Eräs bergamolainen ehti kommentoida twitterissä, että ananas pizzan päällä täytyy nyt johdonmukaisesti asettaa listalle rikoksista ihmiskuntaa kohtaan.

Suomessa Rabbe Grönblomin ja Dennis Rafkinin viitoittama pizzan menestystarina sai lisäpontta muutaman vuoden vanhasta Saku Tuomisen Pizza–kirjasta, mikä osaltaan siivitti uutta innostusta ja täydellisyyden hakua useissa piireissä. Erilaisia pizzerioita onkin syntynyt roppakaupalla, vanhojen samalla uudistuessa. Aikamoinen virstanpylväs on, että Vera Napoletana –sertifikaattikin on rantautunut Helsinkiin.

Samanlaista buumia en ole Sveitsissä kokenut, vaikka pizza täälläkin kovin suosittua on. Muuttaessani tänne vitsailin, että jos sunnuntaina pizzattaa, voin ottaa junan ja lähteä Italiaan pizzalle palatakseni vielä illaksi kotiin. Nyt elämäni on vielä helpompaa, nimittäin pienessä Meilenin kylässä, 10 kilometriä Zurichista, sijaitsee uudehko pizzeria Napulé. Uunia isännöi kolminkertainen maailmanmestari, pizzaiolo Raffaele Tromiro. Näin napolilaista pizzaa ei Zurichista saakaan, eikä ilmeisesti mistään muualtakaan.

Intiimin ravintolan seinillä, kuten usein, roikkuu mustavalkokuvia tunnetuista italialaisnäyttelijöistä ja muista julkkiksista. Ainutlaatuista on pokaalien, diplomien ja tunnustuslaattojen määrä. Niitä on kaikkialla, etenkin vessaan johtavalla käytävällä. Ne ovat ihmeen pölyttömiä ja uudenkarheita, eikä monista laatoista oikein ymmärtänyt miksi se on kaiverrettu. Monesta lähetystöstä oli laatta, missä periaatteessa sanottiin kiitos, että teit meille pizzan. Suomalaisen vaatimattomasta näkökulmasta kaikki gloria vaikuttaa hieman teennäiseltä ja turhamaiselta, mutta sen unohtaa, kunhan maistaa pizzaa!

Taikina on mainiota puu-uuninpolttamine leopardipilkkuineen, tomaattikastike intensiivistä ja mozzarella tuoretta, mutta kiinteää. Omaan makuuni ehkä taikinareunaa oli hieman liikaakin, illalliselle Isäntä ehti välillä kääntämään jonkun pizzan itsekin, vaikka suurimman osan ajasta hän sai kuunnella kiitoksia ja uteluja salin puolella.

Seuraavana päivänä työpaikallani Bar Bassossa muistelimme eilisen pizzoja innolla. Kun iltapalaksi tavanmukaan saimme pari siivua pizzaa, en ollut enää varma kumpi pizza oikeastaan onkaan parempaa. Italialaiset pizzaiolomme osaavat myöskin käsitellä taikinaa vuosien kokemuksella, tuntien puu-uunimme oikut. Monen muunkin mielestä meidän pizzat edustavat kaupungin, ellei jopa maan parhaimmistoa, kuten Annabelle–lehdessäkin listattiin.

Pari pizzaioloamme asuu Pohjois-italiassa, Bergamossa, mistä he pendlaavat edullisella flixbussilla viikon tai parin välein töihin. He tekevät pitkää päivää ja nauttivat pitkistä vapaista, kuten laivatyöntekijät. Työllisyysaste ja palkkataso Sveitsissä Italiaan verrattuna tekee toiminnan kannattavaksi. Kävipä meillä yksi italialainen pizzaiolo bussilla töissä Berliinistäkin saakka. Naureskelin että siinä ehtii taikina hyvin tekeytyä repussa matkan aikana.

Olin hetken aikaa töissä samojen omistajien ravintola Rossossa, mikä on ollut yksi kaupungin vaikeimmin löydettävistä ja silti suosituimmista ravintoloista jo 13 vuotta. Boheemi ja lämmin tunnelma entisessä kaasupullotehtaassa viehättää suurinta osaa vieraista suuresti. Osa jää kylmäksi tarjoilun kiireisessä ravintolassa joskus onnahdellessa. Nuorien, temperamenttisten vaihtoehtoisväkitarjoilijoiden palvelualttius ei myös ehkä aina ole sitä, mitä ostokykyinen keskiluokka odottaa.

Huhut kertovat, että Brooklynissasijaitsevan Roberta´s-pizzerian perustajat ovat ammentaneet paljon vaikutteita Rossosta Euroopassa opintomatkalla ollessaan. Roberta´sissa vieraillessani en epäillyt, etteikö tämä olisi totta.

Vaikeasti löydettävä sijainti vanhassa tehdashallissa, robusti sisustus, tatuoitu henkilökunta ja jättömaa/puutarha takapihalla yhdistävät. Pizzat ovat kuitenkin täysin erilaisia. löysimme kuin löysimmekin Roberta´sin ystävieni kanssa muutama vuosi sitten, tietenkin se oli täynnä. Voitte odottaa pöytää takapihan terassilla. Hienoa, ei se mitään. Hilpeästi alkanut odottelu ironisesti litran Tecate–tölkkejä lipitellen joulukuisessa säässä hiipui kolmannella tunnilla taisteluksi jet lagia vastaan ja hakeuduimme nuotion läheisyyteen kuin kodittomat sivukujilla. Saimme kuin saimmekin viimein pizzat eteemme ja olivathan ne hyviä. Harmi, ettei kerralla kuitenkaan jaksa syödä kuin yhden pizzan.

Pari päivää myöhemmin saimme yllättäen jälleen mahdollisuuden maistaa heidän tuotteitaan Manhattanilla jollain street food festareilla. Heillä on hauska puu-uuniperäkärry, millä he paistavat hieman pienempiä käsin syötäväksi soveltuvia kiekkoja.

Vice-lehti muuten tuottaa ruokaan ja ravintoloihin keskittyvää Munchies–kanavaa, mitä voi katsoa veloituksetta YouTubestakin. Sieltä löytyy Frank Pinellon juontama The pizza show, missä hän tutustuu eri kaupunkien ominaistyyleihin. Suosittelen!

www.pizzerianapule.ch

www.barbasso.ch

www.annabelle.ch/kochen/restaurant-tipps/besten- pizzerien -schweiz- 47482

www.robertaspizza.com

Kirjoittaja toimii ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa. Vapaa-aikanaan hän on valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja poikkeuksellisen hyvän ruoan ja juoman perässä.