Pölyttäjien menettämiseen ei ole varaa

Pölyttäjien määrä vähenee huolestuttavaa vauhtia, kiitos muun muassa torjunta-aineiden, joita käytetään laajalti ruuan viljelyssä. Halpoihin kasvinsuojeluaineisiin ei kuitenkaan pitäsi olla varaa, sillä jos ihmiset joutuvat hoitamaan pölytyksen pölyttäjien sijasta, ruuan hinta kipuaa nopeasti ja tuntuvasti.

Onko sinulla varaa olla syömättä ja käyttämättä luomua tai ympäristöystävällisesti tuotettuja tuotteita? Luomutuotteen ja tavanomaisesti tuotetun tuotteen eroja vertaillessa kuulee usein puhuttavan lopputuotteen puhtaudesta, ja se on monelle tärkeä kriteeri. Tärkeää se toki on, mutta haluamme laajentaa tätä ajattelumallia, joka usein jättää huomiotta yhden tärkeimmistä luomutuotannon vaikutuksista: pölyttäjien hyvinvoinnin. Hyvä kysymys onkin; jos sinulla on tänään varaa olla käyttämättä luomua tai ympäristöystävällisiä tuotteita, mihin sinulla on tulevaisuudessa varaa?

Anna kun avaamme lisää. Tavanomaisen tuotannon ja etenkin glyfosaatin vaikutuksista pölyttäjiin käydään aivan liian vähän keskustelua. Neonikotinoidien käyttö muual­la kuin kasvihuoneessa on kielletty monessa maassa, Suomessakin, mutta olemme saaneet erikoislupien turvin jatkaa glyfosaatin käyttöä öljykasvien viljelyssä. Toki pölyttäjien hyvinvointia uhkaa myös moni muu torjunta-aine. Se, minkä tänään säästämme käyttämällä halpoja, haitallisilla kasvinsuojeluaineilla kasvatettuja raaka-aineita keittiöis­sämme, tulemme maksamaan korkojen kera tulevaisuudessa. Pölyttäjien juokkokuolemista käydään keskustelua, joka ei kuitenkaan tunnu hätkähdyttävän muita kuin vastuullisimpia kuluttajia.

Joskus kuulee luomua väitettävän elitistien ruuaksi, hömpäksi. Me väitämme täysin päinvastoin. Ympäristön hyvinvointia ja monimuotoisuutta tukeva alkutuotanto on valinta, joka tukee pitkällä tähtäimellä edukasta ruuantuotantoa säilyttämällä pölyttäjät hengissä. Mikäli tuhoamme pölyttäjät tehotuotannolla ja kasvintorjunta-aineilla, menetämme ilmaisen työvoiman, jonka arvoksi jossain lähteissä arvioidaan globaalisti 216–529 miljardia euroa. Ihmiskäsin pölytys maksaa viljelijöille jopa kymmenen kertaa niin paljon kuin mehiläispesien vuokraaminen. Kun nämä kustannukset lisätään raaka-aineen hintaan, voimme alkaa puhumaan aidosti elitistisestä ruuasta.

Tutkijat ympäri maailman vetoavat mehiläisten ja kestävän ruokatuotannon puolesta, ja pölyttäjät on aika huomioida myös isossa kuvassa ruuantuotantotapoja vertaillessa. Jos joudumme tulevaisuudessa turvautumaan ihmispölyttäjiin, joudumme väistämättä tilanteeseen missä ruokatuotantoon yhdistyy lisää halpatyövoimaa pölyttäjiksi pölyttäjien paikalle. Ilmiö on jo nähtävissä Kiinassa, jossa on jouduttu turvautumaan ihmispölyttäjiin – sana, joka ei ehkä ole virallisesti suomen kieltä, mutta jota on käytetty jo useaan kertaan.

Tuotantotavalla on merkitystä

Tulevaisuuden ruokailmiöitä tutkittaessa ja ennustettaessa useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tulevaisuuden ruokailmiöiden lähtökohta ja perusta on puhdas, ympäristön hyvinvointia tukeva alkutuotantotapa. Tämän päälle rakentuu tulevaisuuden tuotteet ja ruokailmiöt: tulee olemaan itsestään selvää, että ruokatuotanto perustuu puhtaalle alkutuotannolle. Valitettavasti joudumme kuitenkin ennustamaan, että ennen kuin tämä suuri oivallus tapahtuu isossa kuvassa, tulemme läpikäymään ruokakriisin jos toisenkin.

Esimerkiksi pölyttäjien tilanne ei näytä valoisalta. Puhtaan alkutuotannon täysi vastakohta on ympäristön sekä maaperän monimuotoisuutta heikentävä tehotuotanto, joka on yksipuolista, voimakkaasti tuettua ruuantuotantoa (joka vastaa esimerkiksi kasvavan lihankulutuksen tarpeisiin), tai muu mahdollisimman suurta satoa lyhyellä aikavälillä tuottava maatalous.

Tehotuotannon ja luomutuotannon suurin ero on se, että tehoviljelyssä maaperän ravinteet imetään yksipuolisesti viljeltyihin kasveihin palauttamatta maaperään ravinteita. Luomuviljelyssä maaperän hyvinvoinnista pidetään huolta palauttamalla maaperään ravinteita ja kasvattamalla maaperän humuskerrosta. Tämän vuoksi luomutuotteissa on mitattu jopa kolme kertaa suurempia ravintoainepitoisuuksia verrattuna tehoviljeltyihin tuotteisiin.

Luomusta keskusteltaessa esiin nousee usein väite, jonka mukaan luomu ei ole ratkaisu maailman nälänhätään. Uskallamme olla eri mieltä myös tästä asiasta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet että juuri niillä alueil­la, joissa ilmastonmuutoksesta johtuen eroosio on iskenyt maaperään kaikista vahvimmin, pystytään luomuviljelyllä palauttamaan maaperän humuskerros ja sitä kautta elvyttämään koko köyhtynyttä maaperää. Toisaalta myös globaalisti on myös ollut nähtävissä se, että viljeltyä satoa ei ole pystytty enää kasvattamaan peltopinta-alaa lisäämällä maaperän ravintoköyhyyden vuoksi.

Tehoviljelyssä tuhoutuu joidenkin tutkimusten mukaan yli 12 000 jalkapallokentällistä viljeltävää maapinta-alaa viljelykelvottomaksi joka minuutti. Pölyttäjien joukkokuolemista puhumattakaan! Tämä johtuu siitä, että maaperä on ravintoköyhdytetty tehoviljelyllä. Esimerkiksi sademetsissä viljely- ja laidunmaaksi raivatut metsät köyhtyvät usein viljelykelvottomiksi jo muutamassa vuodessa. Kun asiaa aletaan tutkimaan suurennuslasilla, löytyy Suomestakin yllättävän monta toimijaa, joiden tuotteiden raaka aineista osa on kytköksissä Amazoniin.

Siihen, mitä tapahtuu ulkomailla emme oikeastaan voi vaikuttaa muutoin kuin kulutuksemme kautta. Me pyrimme parhaamme mukaan tukemaan luonnon monimuotoisuutta sekä pölyttäjien hyvinvointia myös globaalisti. Tämä tarkoittaa luomutuotteen valintaa sekä kotimaisissa että ulkomaisissa ostoissa aina, kun se on mahdollista. Käyttämällä luomutuotteita kytket itsesi positiiviseen kierteeseen, joka suojelee maaperää, eheyttää sitä, eikä joukkosurmaa mehiläisiä.

Maailmalta kantautuu kuitenkin hyviä uutisia! Haaste on niin suuri, että eurooppalaiset maatalouden tutkimuslaitokset (Suomesta Luke) allekirjoittivat yhteisen tavoitteen kemiallisista torjunta-aineista luopumiseksi tämän vuoden helmikuussa. Agriculture-aloite korostaa ei-kemiallisten kasvinsuojelumenetelmien tutkimuksen tarpeellisuutta ja ohjaa tutkimusrahoitusta suuntaan, joka mahdollistaa ei-kemialliseen kasvinsuojeluun siirtymisen Euroopassa. Näihin uutisiin on hyvä lopettaa, ja toivottaa samalla erinomaista YK:n kansainvälistä kasvinterveysvuotta 2020!

Annika Witting

Restonomi AMK
Vastuullisen ja luomuruuan asiantuntija
Horeca-alan ammattilainen

Tuulia Järvinen

Elintarviketieteiden maisteri
Ruoka- ja hyvinvointitrendien asiantuntija
Retail-alan ammattilainen

Julkaistu Aromissa 5-6/20.

Tilaa lehti!

Tilaa digilehti!

Aromin teemana on vuonna 2020 ruokailmiöt. Nostamme esille alalla vallitsevia kotimaisia kansainvälisiä ruokailmiöitä, niiden taustoja ja tulevaisuuden näkymiä sekä kerromme, miten ruokailmiöt vaikuttavat ammattilaisten ja kuluttajien arkeen.