PRO-finalisteissa on monta korona-ajan erityisosaajaa

PRO-finalistit edustavat koko maata ja alaa. Esittelemme tässä jutussa muutaman finalistin, jotka mukautuivat vahvasti koronan alalle tuomiin haasteisiin. Pahimmillaan toimenkuva ja työmäärä muuttuivat keväällä yhdessä yössä, mutta nämä tyypit eivät jääneet makaamaan vaan tarttuivat toimeen.

Kyrö Distillery Homen eli Isossakyrössä sijaitsevan Kyrön vierailukeskuksen ravintolapäällikkö ja nyttemmin myös toimitusjohtaja Tony Sivula joutui laittamaan ovet säppiin maaliskuussa samaan aikaan kuin muutkin ravintolat. Tislaamolla keksittiin, että he pystyisivät vastaamaan huutavaan käsidesipulaan, ja se pelasti myös Sivulan tiimin.

– Lähdimme rakentamaan käsidesilinjaa kastikekoneesta. Saimme pullotuskoneen, jolla pystyi pullottamaan sekä huuhdetta että geeliä. Luotsasin kahta pullotustiimiä, olin huoltohenkilö, tiimihengen kannattaja ja muun muassa kokkasin tiimeille lounaan perjantaisin, Sivula kuvailee hämmentävää kevättä.

Työntekijät säästyivät käsidesin ansiosta lomautuksilta, ja toiminta pelasti firman talouden. Samalla käsidesin hinta saatiin painettua alemmas: toiminnan alkaessa litrahinta oli huimat 60–80 euroa.

– Pääsemme käsidesin ansiosta vuoden 2020 liikevaihtotavoitteeseen. Olimme lomauttamassa henkilökuntaa, mutta päivää ennen pystyimme perumaan lomautukset ja palkkasimme lopulta muutaman hengen lisää, Sivula kertoo.

Tony Sivula, ravintolapäällikkö/toimitusjohtaja,
Kyrö Distillery Home
PRO Ravintolapäällikkö -finalisti

Sivulaa kehutaan kannattajien kommenteissa ihmemieheksi, ja siihen on syytä monellakin tapaa. Kuka tahansa ei olisi rakentanut käsidesilinjaa, mutta sähköasentajan tausta auttoi siinä. Sähköfirmaa hän pyöritti 2010-luvun vaihteessa samaan aikaan, kun hoiti Isonkyrön ainoaa pubia.

– Onhan tämä minun tarinani aikamoinen kasvutarina: paikallisen kuppilan pitäjästä kansainvälisen vierailukeskuksen vetäjäksi. Se ei ole ollut helppo eikä lyhyt matka, vaan on teettänyt paljon työtä pään sisällä, Sivula summaa.

Nyt Sivula vastaa yrityksestä, joka houkutteli ennen koronaa 18 000 vuotuista kävijää. Koronakesä oli, jos mahdollista, vielä hullumpi: pelkästään heinäkuussa vierailukeskuksessa kävi yli 4 000 vierasta.

– Kun käsidesitarve rauhoittui, pidimme muutaman viikon taukoa ja järjestelimme paikat vieraita varten. Avasimme juhannukselta ja hulinaa riitti elokuun puoliväliin asti. Kyrö Festin peruimme, se oli mielestämme ainoa vastuullinen ratkaisu tänä vuonna, Sivula summaa hullun vuoden.

Astetta hullummaksi vuosi muuttui, kun hän sai tietää työtoveriensa yllätyksestä, ehdokkuudesta PRO ravintolapäällikkö -sarjassa, ja päälle päätteeksi vielä kutsun PRO-finalistiksi. Hämmennys on valtaisa. Ja korona määrittää edelleen arkea: osa-aikaiset lomautukset vierailukeskuksessa ovat juuri alkaneet, sillä joulumyynnistä on jäljellä viidennes viime vuoteen verrattuna. Tony Sivulalla on sama toive kuin monella muullakin alan ihmisellä:

– Että ihmiset uskaltaisivat liikkua ja käydä, muuten monelle yritykselle käy kalpaten. On toisaalta ymmärrettävää, että hallitus rajoittaa ravintoloiden toimintaa, mutta se on kova kurimus yhdelle alalle. Kitinä ei kuitenkaan auta: kevät osoitti, että kun pakko tulee, yritykset osaavat innovoida uutta.

Sivulaa ilahduttaa PRO-finalistien julkistuksessa se, että kaikki ehdokkaat eivät ole väkirikkaalta pääkaupunkiseudulta.

– Hienoa, että paljasjalkainen isokyröläinen täältä syrjäkyliltä pääsee nousemaan lavalle!

PRO ravintolan asiakaspalvelija: yksi finalisti nousi Hesburgerista

Krista Liljeqvist työskentelee Lahdessa Loviisankadun Hesburgerissa. Kun monet ravintolat joutuivat keväällä sulkemaan ovensa, Hesburgerissa työt moninkertaistuivat.

– Emme osanneet täysin varautua lisääntyneeseen työmäärään ja monet meistä olivat käytännössä 24/7 töissä. Minusta tuli tuntikuningatar, Liljeqvist kertoo.

Liljeqvist nostaa yhtenä koronan myönteisenä vaikutuksena sen, miten hienosti lahtelaiset saivat apua muualta.

– Se oli mahtavaa, ja samalla verkostoitui ympäri Suomen. Paikkaajia tuli yli kahden tunnin ajomatkan päästä.

Krista Liljeqvist, Hesburger Loviisankatu, Lahti
PRO Ravintolan asiakaspalvelija -finalisti

Työkaverit tiesivät jo entuudestaan, että Krista Liljeqvist on joustava ja aina valmis auttamaan, mutta koronakevät vahvisti tunnetta mahtavasta työkaveruudesta. PRO-ehdokkuus, jonka taustalla ovat samaiset työkaverit, nostatti voimakkaita ilon ja onnistumisen fiiliksiä.

– En osannut odottaa tällaista, vetää nöyräksi kun saa työkavereilta tunnustusta, ja tämä jää ikuisesti mieleen. Ehdokkuus ei tullut yllätyksenä, mutta se että pääsin finaaliin asti, oli yllätys. Tässä ovat tutut ja työkaverit ympäri Suomen olleet soppaa keittämässä, Liljeqvist myhäilee.

Hänen asenteensa on pitää lippu korkealla, myös silloin kun asiat menevät päin seinää.

– Suhtaudun intohimoisesti työpäiviin, se tarttuu työkavereihin ja välittyy positiivisesti asiakkaille. PRO-finaalissa ansaitsen voiton, koska haluan raivata näkyvyyttä ja arvostusta pikaruoka-alalle. Sitä on liian vähän, ja me teemme tärkeää työtä, Liljeqvist sanoo.

Hän on poikennut työurallaan välillä muihinkin työpaikkoihin, mutta toteaa nyt, että Hesburger sopii hänelle:

– Selvät sävelet, kuri ja järjestys ovat minun juttuni, se tukee tekemistä.

Liljeqvistillä on myös siviilissä selvät sävelet: hän on vastikään aloittanut restonomiopinnot, ja aikoo jatkossa aika ajoin napata opintovapaata, jotta saa kokopäiväiset opinnot suoritettua.

Innovaatiosarjassa korostuu koronasta selviytyminen

Kaikki PRO innovaatio -sarjan tämänvuotiset finalistit ovat keksineet omintakeisen keinon selviytyä koronasta. Helsingin tunnetuimpia ja ketterimpiä koronakeittiöitä oli ravintola Oran muuntuminen ”Sasu-sushiksi”. Ravintoloitsija Sasu Laukkonen kertoo, mitä keväällä tapahtui.

– Lähtökohta oli, että jotain piti keksiä. Oikeastaan ainoa syy, miksi teimme sushia, on että halusimme tuoda edes vähän auringonpaistetta ihmisten päivään. Oli niin outoa, että rajoitettiin työntekoa tai ravintolassa syömistä – jos ruoka voisi piristää edes vähän. Me onnistuimme; oli upeaa katsoa, kuinka ihmiset kattoivat kotona pöydän kunnolla ja kiittivät piristyksestä.

Sasu Laukkonen, ravintoloitsija,
Ravintola Ora, Helsinki
PRO Innovaatio -finalisti

Moni varmasti hieraisi silmiään: Sasu Laukkonen tekee sushia. Laukkosta kantoi rakkaus Japania kohtaan.

– Teen siviilissä paljon japanilaistyyppistä safkaa, muun muassa tyttäreni Ineksen kanssa teemme fantasia-susheja kotona. Siksi hyppäsin siihen.

Kukaan muu tiimistä ei ollut tehnyt koskaan sushia. Laukkonen kuvaileekin kolmen kuukauden kehityskaarta huikeaksi.

– Teimme 14 palan sushibokseja, ensin maki-rullia ja sitten nigireitä. Vaihdoimme menun joka päivä. Kaikki oli käsin tehtyä, ja parhaimmillaan teimme perjantaisin 2 500 nigiriä plus makirullat. Vappuviikolla meillä meni 170 kiloa riisiä, Laukkonen kertaa kevään hurlumheitä.

Yksin Sasu-sushi ei olisi pyörinyt. Alkuun sushi-mestari Kimmo Jylhä koulutti Laukkosen tiimiä riisin pesussa, keitossa ja muotoilussa. Sitten Arvo Kokkonen oy lainasi keittiön käyttöön jättikokoiset riisinkeittimet.

– Käsityö vaati tekijöitä. Palkkasin lisää jengiä ja kierrätimme Perhon harjoittelijoita. He pääsivät valmistumaan, kun saivat tehtyä pakollisen harjoittelunsa. Meillä oli uskomaton kollektiivi, joka jeesasi ja tsemppasi. Vielä on mainittava se, että kollegat hakivat meiltä hulluna sushia, Laukkonen summaa.

Noin 120 000 palan jälkeen juhannuksena oli aika sanoa heipat sushille. Laukkosen mukaan sushi pitää jättää vaiheeseen, jossa se maistuu vielä hyvältä.

Jos koronan toinen aalto laittaa ravintolat uudelleen kiinni, käynnistyykö Sasu-sushi uudelleen? Ehei, Laukkosella on parempia ideoita. Hän keksi kakkos-, kolmos-, ja nelosaallon tuotteet samalla kun ideoi sushin. Jos tulee uusi aalto, Laukkonen tekee yakisobaa, okonomiyakia tai takoyakia.

Oran toinen tukijalka: illalliskassit

Laukkonen palkkasi aluksi yhden hengen lisää sushikeittiöön ja sitten vielä toisen, jotta pystyi itse irrottautumaan uuden aluevaltauksensa illalliskassien tekoon. Oran illalliskassit lähtivät huhtikuussa liikkeelle Platform.pro-sivuston kautta ja saivat heti hyvän vastaanoton.

Kun Ora syksyn ajan on noudattanut viranomaisten määräyksiä ja ottanut asiakkaita enintään puolelle asiakaspaikoista, on ravintolassa ollut 12 vierasta per ilta.

– Platform.pro pelastaa meidät nyt: puolikkaalla asiakasmäärällä en pystyisi työllistämään itseni lisäksi kolmea henkeä. Nyt menee parhaimmillaan lisäksi 14 kassia illassa, eli myymme ulos ruokaa 28 hengelle. Viikossa meillä on sama asiakasmäärä sisällä ja ulkona, Laukkonen summaa.

Hän muistuttaa kuitenkin, että illalliskassi on ihan eri asia kuin ravintolassa tarjoiltu illallinen.

– Ne ovat eri tuotteet, ja kassin kanssa on paljon duunia. Asiakkaamme ovat antaneet siitä älyttömän hyvää palautetta, etenkin sen helppoudesta ja herkullisuudesta.

PRO-ehdokkuus hämmentää miestä, joka on vain yrittänyt pärjätä omalla tavallaan ja tuoda vähän valoa muiden elämään.

– Rohkaisin varmasti monia toimimaan itsekin. Näytin esimerkkiä, että voi heittäytyä, ei tarvitse olla ekspertti, Laukkonen toteaa.

Hän kertoo myös Michelin-oppaan tekijöiden terveiset. Sen sijaan että Michelin olisi nuhdellut tyyppiä, joka käytti tähtiravintolaansa sushibaarin alustana, Laukkosen innovatiivisuudelle tuli kehut.

– Kyllä heitä hämmensi, kuinka iso osa maailman lahjakkaista chefeistä ei tehnyt mitään kevään korona-aallon aikana, Laukkonen kertoo.

Laukkoselle riitti onnistumiseksi se, että hän näki, kuinka ihmiset kattoivat kotona pöydän kunnolla take away -ruokaa varten.

– En ole tottunut, että pääsen tuotteillani ihmisten kotiin, se on pyhä paikka. Nyt tuotteeni on tuonut spesiaalihetken monille kotona, ja se on upeaa.

Pääpaino oli niin ravintolan ja sen työtekijöiden pärjäämisessä kuin siinäkin, että poikkeusolojen keskellä olisi jotain kivaa.

– Ideani takana oli aito sydämellisyys. Uskon sydämellisyyteen ja siihen, että asioita tehdään oikeista syistä. Eniten palautetta saimmekin siitä, millaisia me olimme, Laukkonen summaa.

Hyvä meininki näkyi ja kuului, ja samalla se ruokki ilmiötä nimeltä Sasu-sushi.

– Viikko toisensa jälkeen löysimme uutta asiakaskuntaa, se syötti itse itseään.

Kun ravintoloiden kuristussilmukka nyt taas kiristyy, Laukkonen toivoo vain yhtä asiaa: että ihmiset käyttäisivät ravintolapalveluita.

– Teemme kaiken niin hyvin kuin osaamme, niin hygieenisesti ja sääntöjen mukaan kuin pystymme. Mietin, mitä säädökset ja turvallisuus tarkoittavat meidän kohdalla, joten meidän palveluita voi käyttää turvallisesti, Laukkonen sanoo.

PRO opettaja -finalisti omistautuu opiskelijoilleen

PRO opettaja -sarjan finalisti Tero Laukkanen on poikkeuksellinen ehdokas sarjassaan: hän opettaa Stadin ammattiopistossa eli toisella asteella opiskelevia nuoria. Hänen kokemuksensa koulun arjesta poikkeaa huomattavasti esimerkiksi ammattikorkeakoulun opettajien työstä, mutta se on tarina, jota kannattaa kuunnella.

PRO-ehdokkuutta Laukkanen kuvailee sanalla ”epätodellinen”. Hän ei pidä itseään minään opettajan perikuvana, päinvastoin.

Tero Laukkanen, Stadin ammattiopisto
PRO Opettaja -sarjan finalisti

– Olen rämpinyt kaikki ojanpohjat, minulle on helppoa kohdata aidosti asiakas eli opiskelija. Opiskelija on asiakkaamme, se meidän opettajien pitäisi ymmärtää. Ilman opiskelijoita meillä ei ole työtä, Laukkanen avaa.

Opettajan pitää nykypäivänä olla myynnin ja markkinoinnin osaaja. Hänen pitää esitellä jokainen asia velouté-kastikkeesta ja lohikeitosta lähtien niin, että se kiinnostaa.

– Opiskelija päättää, ostaako ajatuksen, syntyykö dialogia ja soppaa. Meiltä loppuu kokki- ja tarjoilijapula, kun asiat on myyty ja markkinoitu oikein, Laukkanen pamauttaa.

Hän on sitä mieltä, että kokkien työvoimapula on itse aiheutettua – sitä eivät ole aiheuttaneet yksin opettajat, vaan kaikki ne alan ihmiset, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa käsitellä nuoria. Autoritaarinen ote ei ole tätä päivää.

– Olemme keskustelleet paljon keittiömestareiden kanssa siitä, miten tämän päivän opiskelijaa pitää kohdella ja ohjata. Minulle on sanottu, että ”opiskelijat käyttäytyvät nykyisin niin omituisesti”, mutta minun mielestäni me aikuiset käyttäydymme oudosti nuoria kohtaan.

Nuorella on oikeus tehdä virheitä, hän on oppimassa työelämän pelisääntöjä. Toki täytyy moittia, jos se on tarpeen, mutta hyvällä ymmärryksellä saavutamme parempia tuloksia, Laukkanen latelee.

Laukkanen uskoo esimerkin voimaan: hän on valmis opettamaan ja auttamaan opiskelijoita muulloinkin kuin päivävuorossa. Tietämystään siitä, millaista työelämässä tänä päivänä on, hän käy täydentämässä työelämäjaksoilla, joilla on päässyt muun muassa Chez Dominiquen keittiöön.

– Sellaisen harjoittelun jälkeen ymmärtää aidosti työelämän pelimerkit. Ymmärrän, millainen on se tunne, etten selviä päivän töistä. Minun on helppo samaistua, kun pienet pekat ja pirjot menevät vastaavalle työssäoppimisen jaksolle, ja pystyn pitämään heidän puoliaan, Laukkanen kuvailee.

Jos opettajat katoavat työpaikalta puoli neljältä, on turha ihmetellä, miksi opiskelijat eivät valitse tutkinnonosaa, jossa tehtäisiin vuorotyötä. Isolla osalla opettajista ei ole kokemusta ilta- ja viikonlopputyöstä. Tämä on kuitenkin bisneksen teon kannalta välttämätöntä. Laukkanen vaatii järjestelmän kriittistä tarkastelua.

– Se saa minut halvaantumaan, jos joku sanoo, että virka-aika meni. Ei meillä voi olla virka-aikaa käytössä, kun tehtävämme on kasvattaa osaajia. Haluan pöllyyttää näitä asioita – tässä on monella peiliin katsomisen paikka.

Voittajan ainesta

Jokainen PRO-finalisti joutuu itsekin pohtimaan, miksi juuri hän ansaitsisi voiton. Tero Laukkaselle se on helppoa, onhan hän käynyt kovan koulun ja ollut rehtorin puhuttelussa vielä opettajanakin. Kaikesta työpaikan ja Helsingin kaupungin antamasta tuesta hän on kiitollinen, siitä on hyvä ammentaa omaan työhön.

– Minulla on kaikki pelissä, kun opiskelija tulee omista lähtökohdistaan. Nuoret saattavat voida huonosti, mutta meidän on käännettävä tausta vahvuudeksi. Nämä ihmiset ovat usein sosiaalisesti lahjakkaita ja valtavan energisiä, ja se on pelkästään hyvä asia ammattikeittiön ja ravintolan näkökulmasta, Laukkanen summaa.

Hän vertaa tilannetta omaan nuoruuteensa. Häntä haukuttiin koulussa ylivilkkaaksi häiriköksi, eivätkä opettajat tienneet mitä tehdä. Sillä taustalla on helppo samaistua lapsiin, joita hän kohtaa nykyisessä työssään.

– Isossa kuvassa kokkialalle hakeutuu ehkä lapsia, joihin minun on helppo samaistua. Ensimmäinen paikka, missä minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen, oli työharjoittelussa Äkäs-Hotellissa, Äkäslompolossa, Lapin mies kertoo.

Laukkasella on periaate, että mitä heikompi opiskelija on, sitä enemmän hän saa tukea. Tavoitteena on kasvattaa työelämän osaajia niistäkin, joilla elämänhallinta on pettänyt.

– Kun opiskelija valmistuu, hän palkitsee sillä, että jää alalle, kun hänestä on aidosti välitetty. Ne palkitsevat, positiiviset työläät tapaukset – meillä on niihin tunteja varattu. Jopa isovanhemmat laittavat joulutervehdyksiä, kun olen auttanut oppilaita tiukassa paikassa, Laukkanen kertoo.

Miten Laukkanen jaksaa työssä, joka kuulostaa äärimmäisen vaativalta?

– Valtava positiivisuus on oltava, se on minun voimavarani ja auttaa jaksamaan. Olen poikamaisen innostunut työstäni, työ on niin mahtavaa, kun et ikinä etukäteen tiedä, mitä tapahtuu. Meillä on toinen toistaan parempia päiviä, eivätkä ne noudata mitään käsikirjoitusta. Ruoka on se kantava silta tässä työssä.

Yksi Laukkasen konsteista pitää opiskelijat ja heidän perheensä mukana on myönteinen viestittely huoltajille. Hän pitää vanhemmat Whatsappissa ajan tasalla siitä, mitä koulussa tehdään, ja laittaa kyllä viestiä, jos jotakuta ei koulussa näy.

– Tämä toimii sataprosenttisesti. Avoimuutta arvostetaan.

Koronakahvit pelastivat kevään

Korona pakotti koulut keväällä etäopetukseen. Laukkanen kuvailee sitä valtavan raskaaksi opiskelijoille, ovathan he kouluttautumassa käsityöammattiin.

– Talon linjaus oli hyvä: keskityimme pitämään huolta opiskelijoista. Se on kriisiaikana päätehtävämme, siitä tuli ydinjuttu. Valmistuminen ei saanut jäädä koronasta kiinni, järjestimme ammattiosaamisen näyttöjä, ja tutkintoja myönnettiin keväälläkin, Laukkanen kertoo.

Laukkanen kokee, että tärkeintä koronan aikana oli oma tiimi, jossa on hyvä ryhmädynamiikka.

– Meillä oli joka aamu virtuaaliset ysin kahvit. Siitä sai hyvää energiaa päivän askareisiin, ja vertaistuki auttoi jaksamaan, Laukkanen summaa.

Ottaen huomioon Laukkasen asenteen, häneltä varmasti virtasi positiivista energiaa kollegoiden suuntaan. Sitä samaa, joka liittyy kaikkeen opetukseen.

 

PRO2021-finalistit

Tuhansien ehdotusten joukosta PRO-finaaliin valikoitui kova sarja ravintola-alan huippuosaajia.

 

AMMATTIKEITTIÖN TYÖNTEKIJÄ

Leena Eskola, Lempäälän kunta, ruokapalvelu, Lempäälä

Reijo Rantala, Nordea Vallila, ISS Palvelut, Helsinki

Jonna Siikaoja, Sodexo, Kilpilahti, Porvoo

 

AMMATTIKEITTIÖN KOKKI

Arung Pesonen, Keski-Pohjanmaan keskussairaala, Kokkola

Kirsi Soramäki, Seniorikeskus Kivelä, Palvelukeskus Helsinki, Helsinki

Jarmo Sultsi, Varuskuntaravintola Sahara, Leijona Catering, Helsinki

 

AMMATTIKEITTIÖN PÄÄLLIKKÖ

Emmi Huuskonen, Martintalo, Antell, Vantaa

Mikko Kemppainen, Gumbölen kartano, Espoo Catering, Espoo

Johanna Kurki, Linus, Unica, Turku

 

RAVINTOLAPÄÄLLIKKÖ

Hannu Kovala, Radisson Blu Hotel Oulu, Oulu

Marjo Mäkelä, Martina, Restel Ruokaravintolat, Pori

Tony Sivula, Kyrö Distillery Home, Isokyrö

 

AMMATTIKEITTIÖN TUOTEKEHITTÄJÄ

Janne Häkkänen, Palmia, Helsinki

Nina Lyytinen, Juvenes, Tampere

Juha Rissanen, Suklaa Täplä, Helsinki

 

RAVINTOLAN ASIAKASPALVELIJA

Nikolaos Nikos Gkotzampasis, Ravintola Casa Mare, Ravintolakolmio, Helsinki

Mervi Korhonen, Ravintola Savoy, Financier Group, Helsinki

Krista Liljeqvist, Hesburger Loviisankatu, Lahti

 

RAVINTOLAN KOKKI

Clarence Lozana, Ravintola Nokka, Helsinki

Pinja Paakkonen, Alchemist, Kööpenhamina

Sanna Rahkonen, Lapland Hotels Bulevardi, Helsinki

 

RAVINTOLAN KEITTIÖPÄÄLLIKKÖ/KEITTIÖMESTARI

Aleksi Katajisto, Tastory Innopoli2, Compass Group, Espoo

Jussi Kuuluvainen, Ravintola Happy Farmer, HOK-Elanto, Helsinki

Tuomas Vierelä, Ravintola Olo, Helsinki

 

HOVIMESTARI/SOMMELIER

Oscar Borges, Vin Vin, We Are Group, Helsinki

Essi Sarkkama, Sandro Kortteli, Noho Partners, Helsinki

Joakim Sved, Bistro O Mat, Kirkkonummi

 

BAARIMESTARI

Hannele Hukkanen, Bistro Johan, Radisson Blu Royal Hotel, Helsinki

Sampsa Muhonen, Santa's Hotel Tunturi, Saariselkä

Ortjo Nieminen, Another Doggy, The Other Company, Joensuu

 

KAHVILAN TYÖNTEKIJÄ

Laufey Arnarsdottir, La Torrefazione, Helsinki

Alvar Lind, Paulig Kulma, Juvenes, Helsinki

Teija Siekkinen, Shell Helmisimpukka Putaanportti, Restel Liikenneasemat, Pihtipudas

 

OPETTAJA

Eila Hyttinen, Savon ammattiopisto SAKKY, Kuopio

Päivi Kaksonen, Perho Liiketalousopisto, Helsinki

Tero Laukkanen, Stadin ammattiopisto, Helsinki

 

VASTUULLISUUS

Ilkka Isotalo, Ravintola C ja Armas C’atering, Tampere

FoodHub-ravintola, Sodexo, Espoo

Sushibar + Wine, We Are Group, Helsinki

 

YRITTÄJÄ

Christina Suominen ja Ilkka Isotalo, Ravintola C, Tampere

Anders Westerholm ja Matti Sarkkinen, We Are Group, Helsinki

Aki ja Nina Wahlman, Foody Allen, Turku

 

INNOVAATIO

Cocktail BOX, Jussi Viljala, Mikko Hissa, Tomi Hiltunen, Mikko Hokkanen, Janette Bertényi-Hynynen, Jani Virta, Erno Vainainen, Julia Kokki, Joensuu, Oulu, Kuopio, Rovaniemi, Helsinki, Turku, Jyväskylä

Lounastaja, Kristofer Korhonen, Jani Gröhn ja Niko Lindfors, Joensuu

Ravintola Ora, Sasu Laukkonen, Helsinki

 

Tutustu kaikkiin finalisteihin propalkinnot.fi-sivuilla.

 

Julkaistu Aromissa 10/20.

Sulje mainos Tilaa Aromi