Puuttuva lenkki asiakkaan ja hyönteisen välillä

Osuu kuin muurahaispesään. Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen Hyönteiskokki-kirjalla on kysyntää, Viisi vuotta sitä on odotettu, kirjoittaa ruokaan erikoistunut taloustoimittaja Sakari Nupponen.

Hyönteisruoan ympärillä on ollut jos jonkinlaista porinaa jo viitisen vuotta – siitä lähtien on kun YK:n elintarvikejärjestö FAO raportissaan 2013 kehotti länsimaita syömään hyönteisiä.

Suomessa idean läpilyönti tapahtui 2015 Helsinki Night Market -tapahtumassa Teurastamolla, kun siellä myytiin kahdessa päivässä 3500 annosta eli yhteensä yli 100 000 sirkkaa.

Tuolloin viranomainen ei enää kieltänyt myyntiä, mutta ei varsinaisesti sallinutkaan. Yllätyskäänne tapahtui syyskuussa 2017, kun maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti sallivansa hyönteisten myynnin ihmisravinnnoksi. Tätä ennen niitä sai vain silmänruoaksi tai lemmikkien rehuksi.

Salonkikelpoisuuden petasivat muun muassa Stockmann Herkku ja Coca Cola Finland, jotka järjestivät ”hyönteisruokanäytöksiä”. Varsinaisten sirkkagurujen ja jauhomatopioneerien joukkoon liittyivät monet huippukokit, kuten Harri Syrjänen ja viimeksi Henri Alénin ja Tommi Tuomisen Ultima, jossa sirkat kasvavat kirjaimellisesti paikan päällä.  

Ensimmäiset kaupalliset toimijat aloittivat jo 2014. Espoolaisesta EntoCubesta tuli brändi 2016, kun se alkoi myydä sirkkapurkkejaan Ruohonjuureen – aluksi vain ”keittiökoristeeksi”.

Huippukokkien lisäksi oppilaitokset ovat olleet innolla mukana. Esimerkiksi Ravintolakoulu Perho esitteli 80-vuotisjuhlissaan 2015 eri vuosikymmeniltä poimittujen gastromisten makumuistelmien rinnalla tulevaisuuden keittiön sirkkoineen, jauhomatoineen ja hyönteispohjaisine energiapatukoineen.

Suuren yleisön tietoisuutta hyönteisruoasta vahvisti viimeistään tänä vuonna Fazerin Sirkkaleipä – tiettävästi maailman ensimmäinen.

Moni sanoo vielä yök. Kirjana Hyönteiskokki (LIKE 2018) osaa laskeutua tähän fobian ja manian väliseen kuhinaan. Se haastaa rohkeasti myös vegetaristit ja vegaanit.

Hyönteiskokki ei todellakaan ole pelkkä keittokirja. Paasaamatta se kertoo hyönteisruoan ja -ruokailun kiistattomat edut. Ravintoarvot tulevat esiin helpossa muodossa kuin ala-asteen oppikirjassa, ja lajituntemus syntyy Kaireniuksen leppoisasti tarinoiden. Soljuvasti etenevät myös reseptit, joissa ötökät yhtä hyvin hyppäävät esiin näytävinä koristeina kuin piiloutuvat näkymättöminä lopputuotteeseen, kuten leipään ja pyöryköihin.

Hyönteiset taipuvat suupaloiksi, pizzaan, risottoon, pastaan, burgereihin ja tietysti kuin luonnostaan itämaiseen tai eteläamerikkalaiseen ruokaan. Jälkiruokiakin on. Vain cocktailit puuttuvat.

Kaireniuksen oma suosikki on murkkuinen bataattisosekeitto.

Lajissaan ensimmäinen suomenkielinen kirja on puuttuva lenkki asiakkaan ja ruoaksi kelpaavan hyönteisen välillä. Se on sanakirja, joka lähentää hyönteisruoan laittajaa ja syöjää. Kun tiedetään mistä puhutaan, ei tarvitse taivastella tai vääntää ihan kaikkea rautalangasta.

Tähän mennessä sallittu

- Kotisirkka (Acheta domesticus)

- Mehiläinen, kuhnuritoukka (Apis mellifera)

- Jauhopukki, jauhomato (Tenebrio molitor )

- Trooppinen kotisirkka (Gryllodes sigillatus)

- Buffalomato (Alphitobius diaperinus)

- Idänkulkusirkka (Locusta migratoria)

- Kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus)

Lähde: Evira